Joululahjaksi Iines sai nallen, röhkivän joulupossun ja uuden vihreän villapaidan. Pakettien avaaminen oli Iineksestä mukavaa!
Omassa kopassa on hyvä levätä.
Tapaninpäivänä oli agilityharjoitukset ja jäätävän kylmää. Ehkä se sitten vaikutti Iineksen intoon, sillä sitä olisi pitänyt palkata joka esteen jälkeen, muuten oli sen mielestä liian tylsää. Opettaja sanoi, ettei Iines välttämättä syty agilityyn kunnolla, ja mietin sitä itsekin. Ei meillä mikään pakko ole kilpailla, jos Iinestä ei kiinnosta. Katsotaan nyt tämä kevät vielä miten käy. Kilpailulisenssiä en ehkä sittenkään vielä hanki, epävirallisia kilpailuita on niin paljon luvassa, että niilläkin päästään jo pitkälle. Ehkä huomisissa treeneissä menee jo paremmin... laitan toivoni Tesla-kaverin piristävään vaikutukseen.
Lepotauko.
Viime päivät ovat olleet varmasti Iinekselle stressaavia, kun ollaan matkustettu sinne sun tänne ja tavattu (vaikkakin Iinekselle tuttuja) ihmisiä. Kotona ei olla paljoa ehditty olemaan. Nyt on tarkoituksena tasoittaa menoa ja aloittaa Iineksen osalta tavallisen tuttu arki.
Uusi vuosi meni yllättävän hyvin, Iines ei pelännyt raketteja juuri ollenkaan. Ulkona se tepsutti häntä pystyssä ja keppi suussa, vaikka pamahduksia kuuluikin sieltä täältä. Ainoastaan puolen yön aikaan se meni sängyn alle piiloon, kun melua oli eniten, koska parvekkeen ovikin oli auki.
Tapaninpäivänä oli agilityharjoitukset ja jäätävän kylmää. Ehkä se sitten vaikutti Iineksen intoon, sillä sitä olisi pitänyt palkata joka esteen jälkeen, muuten oli sen mielestä liian tylsää. Opettaja sanoi, ettei Iines välttämättä syty agilityyn kunnolla, ja mietin sitä itsekin. Ei meillä mikään pakko ole kilpailla, jos Iinestä ei kiinnosta. Katsotaan nyt tämä kevät vielä miten käy. Kilpailulisenssiä en ehkä sittenkään vielä hanki, epävirallisia kilpailuita on niin paljon luvassa, että niilläkin päästään jo pitkälle. Ehkä huomisissa treeneissä menee jo paremmin... laitan toivoni Tesla-kaverin piristävään vaikutukseen.
Viime päivät ovat olleet varmasti Iinekselle stressaavia, kun ollaan matkustettu sinne sun tänne ja tavattu (vaikkakin Iinekselle tuttuja) ihmisiä. Kotona ei olla paljoa ehditty olemaan. Nyt on tarkoituksena tasoittaa menoa ja aloittaa Iineksen osalta tavallisen tuttu arki.
Uusi vuosi meni yllättävän hyvin, Iines ei pelännyt raketteja juuri ollenkaan. Ulkona se tepsutti häntä pystyssä ja keppi suussa, vaikka pamahduksia kuuluikin sieltä täältä. Ainoastaan puolen yön aikaan se meni sängyn alle piiloon, kun melua oli eniten, koska parvekkeen ovikin oli auki.
Kyllä reissussa ja varsinkin sen jälkeen olemme huomanneet, että koiran paras paikka on oma koti. Yleensä kotona pitää sitten nukkua univelat pois, vieraassa paikassa Olli tuntuu nukkuvan "koiranunta" koko ajan ja kotona vetelee sitten sikiunia illasta aamuun.
VastaaPoistaEi kannata heti luovuttaa agilityn suhteen. Martankin agi-innostus tuli hieman viiveellä, mutta nyt se tekee sitä aivan kympillä. Uskon, että mäyriäiset tarvitsevat paljon palkkausta. Minäkin jouduin alussa miettimään tarkasti, että mikä on se palkka, jolla saa koiran motivoitumaan. Mitkään tavalliset raksut tai Frolicit ei meillä tepsi. Nykyisin treeninamuina on lihapullat. Niitä ei käytetä missään muualla kuin agi- ja tokotreeneissä. Ja alussa esim. keinukammon poistamiseen tarvittiin todella erityisherkut, jotakin broilerinfilettä tai vastaavaa. Nykyisin keinu onkin sitten lempieste :)
VastaaPoistaOlen myös huomannut sen, että Martta turhautuu, jos jäädään jankkaamaan jotakin estettä tai ohjaustekniikkaa moneen kertaan. Meidän täytyy nimenomaan tehdä treeneissäkin koko rataa ja ottaa uusimiset pienissä ja lyhyissä pätkissä. Monilla tyypillisimmillä agilityroduilla on juuri päinvastoin. Ne tekevät mieluummin pienempiä pätkiä ja treenaavat koko rataa harvemmin. Sinun pitää vaan löytää se Iinekselle sopivin tapa ja muistaa, että mäyriäisille ei aina käy se ns. normaalein tai yleisin tapa :) Motivointikeinon keksiminen onkin se tärkein juttu. Mutta hei, onhan niitä onneksi paljon muitakin harrasteita, joita voi kokeilla.
Kiitos, Kati, paljon kommentistasi! Kuulostaa niin tutulle se, että Iines kyllästyy nopeasti jankkaamiseen ja tykkäisi mennä koko radan kerralla. Viime treeneissä on tuntunut hankalalta, kun ei olla minusta edistytty yhtään. Ja sitten on epäilyttänyt sekin, että ei me Iineksen kanssa ehkä ollakaan niin hyvä agilitypari, kun mulla kestää kauan tajuta ohjauskuvioita ja sit toi pötkylä kyllästyy eikä sitä kiinnosta tehdä mun kanssa mitään.
VastaaPoistaMutta tästä noustaan vielä! Viikon päästä on episkisat ja jos ne menee hyvin (Iines on edes yhtä hyvä kuin ekoissa kisoissa), on helpompi miettiä jatkoa. Viime treeneissä opettaja sanoikin, että Iines tarvisi koko shown pystyyn. :) Varmaan kilpailu piristää sitä, viimeksi se oli niin menossa.
Tosi kiva, kun voi lukea sinun ja Martan agilityharrastuksesta, niin muistaa että, kyllä mäyräkoirat tähänkin pystyy.