Tänään tartuttiin härkää sarvista ja nostettiin kissa pöydälle eli tutustutettiin Iines isoihin, mustiin koiriin. Sain järjestettyä tapaamisen kilttien labradorinnoutajien kanssa, joista tällä viikolla vuoden täyttävä Vilka opiskelee opaskoiraksi ja neljän vanha Opas Ysi käy jo töissä. Nemi on taasen Vilkan emo.
Tutustutimme koirat toisiinsa niin, että Iines sai olla turvallisessa paikassa eli minun sylissäni. Menin kyykkyyn ja koirat saivat haistella Iinestä. Ensin Iines tärisi paljon ja jähmettyi, kun sitä haisteltiin. Kävelimme jonkin matkaa eteenpäin niin, että kannoin Iinestä yhä sylissäni. Sitten kun Iineskin oli jo paremmin tottunut tilanteeseen, laskin sen maahan.
Iineskin meni vähän haistelemaan toisia koiria, mutta piilotteli vielä jalkojeni suojassa. Mutta siitä se tutustuminen lähti käyntiin:
Iinestä pyydettiin leikkiin mukaan ja kyllä sen teki jo mieli mennäkin. Ehkä toisella tapaamiskerralla leikitään jo kunnolla. Pian koirat olivat yhtä laumaa.
Kyllä oli ihana tapaaminen! Tämä kokemus teki Iinekselle niin hyvää. Kun seuraavan kerran näemme vieraan koiran, jota Iines jännittää, Iinekselle kannattaa puhua rauhallisesti niitä näitä ja olla vaikka enempi iloinen. Hiljaisuudella ihminen saattaa vain vahvistaa koiran jännittynyttä mielentilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti