Lauantaina olimme pujottelun erikoiskoulutuksessa. Se meni Iinekseltä jo mukavasti, ja apuna käytettiin ohjureita, jotka ovat pujottelukeppeihin kiinni laitettavia matalalla olevia letkun pätkiä. Palkkiona oli lihapullaa, namnam sanoisi Iines. Pitäisi varmasti viikoittaisissa harjoituksissakin siirtyä verkoista ohjureihin. Tesla-kaverikin oli mukana pujottelemassa, ei ainakaan jännittänyt niin paljon vieraampi paikka ja vieraat ihmiset. Iines oli paikalle tultuamme kuin maailmanomistaja: merkkaili ja kuopi maata takatassuillaan.
Opettaja sanoi, että Iineksellä on vähän pyöreyttä, vaikka ei ollut ennen tavannut Iinestä. Eli totta se on, että pötkömakkara siitä on tullut. Ruoka-annosta pienentämällä paino on nyt pudonnut 8,5 kiloon (keskiviikko). Vaikka on sille välillä tullut annattua vielä vähän lisää nappuloita, kun se on tuijottanut ruokasäkkiä ja kuppiaan ja urissut tyytymättömänä. Ei sitä raaski nälässä pitää.
Matkamme jatkui pujottelukoulutuksesta eläinlääkäriin. Tällä kertaa kyseessä oli kiva vierailukäynti Tampere Univetin avoimien ovien päivään. Nyt meidän vakiolääkäri on kävelymatkan päässä, kyllä meidän kelpaa! Iines sai avajaisten kunniaksi narulelun, dentastixejä ja hammasharjan. Ihmiset saivat hyvää porkkanakakkua, sellaista voisi itsekin joku päivä leipoa.
Sunnuntaina oli lisää agilityä, nimittäin kolmas kerta agilityohjaajaksi kouluttautuvien harjoituskoirakkona. Mentiin pieniä radanpätkiä ja harjoiteltiin muutamaa ohjausliikettä ja käsien asentoa. Iines jaksoi keskittyä ihmeen hyvin, paljon paremmin kuin viimeksi. Ihan viimeistä keinun opetusta emme jääneet enää katsomaan, Iines oli siinä vaiheessa jo ihan väsynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti