Ensimmäinen viikko

26.8. Iines muuttaa taloon.

27.8. Kaikki uudet hajut pelottavat, eikä kävely ulkona onnistu kuin maanittelemalla. Pissaaminen ulos ei vielä onnistu, ehkä toisten koirien hajut pelottavat.

28.8. Tavattiin aamukävelyllä toinen mäyräkoira, 7-vuotias musta lyhytkarvainen kiltti uros. Koirat tuntuivat ihan pitävän toisistaan. Pari muutakin koiraa nähtiin, mutta Iines pelkäsi niitä.

29.8. Iines on reipastunut jo paljon ja kävelee varsinkin ruohikolla aika hyvää vauhtia. Ulos on tehty tosi hyvin asiat, vain kaksi kertaa pissasi sisälle. Tänään Iines sai pannan ja nameja. Käytiin veljeni kyydillä Mustissa ja Mirrissä ostamassa panta ja nameja. Myyjä oli tosi mukava ja antoi Iinekselle nameja, kun Iinestä jännitti kaupassa. Se ihan tärisi sylissäni. Siellä oli toinenkin samanikäinen pentu, mutta Iinestä vain pelotti. Mahtoiko olla syynä jännityksen laukeaminen, kun toinen pentu lähti pois, vai omistuksen merkkaaminen, kun Iines pissasi puruluuhyllyn eteen lattialle.

Tänään Iines tykästyi kantokoppaansa, kun siirsin sen lähemmäs tietokonetta, jonka luona istuin. Iines kantoi koppaan lelujaan ja pöyhi pohjalla olevaa peittoa, kunnon nainen sisustaa. :) Iltapisulla Iines huomasi hihnan olemassaolon ja pomppi ja sätki kuin mato ongessa. Onneksi oli jo pimeää, eikä kukaan nähnyt, heh. Uni on maittanut tänään hyvin.

30.8. Suuri päivä! Iines pissasi sisälle vain kerran koko päivänä. Herättiin taas tuttuun aikaan seitsemältä, haukotus. Varasin Iinekselle rokotusajan ensi keskiviikko-aamuksi. Iines oli yksin kotona jo kaksi tuntia ja kaikki tuntui menneen hyvin. Se ei ollut kakannutkaan sisälle, vaikka annoin sille ruokaa juuri ennen lähtöä.

31.8. Yöllä käytiin kaksi kertaa pissalla ulkona ja kerran Iines taisi herättää minut ihan muuten vaan. Aamulenkillä ei nähty muita koiria, harjulla leikittiin taas kävyillä. Päivällä Iines oli 1,5 tuntia yksin ja olisi kovasti tullut mukaan lähtiessä. Piti jättää se oven taakse vinkumaan. Yksinolo taisi kuitenkin sujua ihan hyvin, vessan lattialle oli vain ilmestynyt pissalammikko, eikös se ovi ollutkaan kiinni? Iltapäivällä käytiin ekalla lenkillä sateessa, eikä se tuntunut ollenkaan haittaavan hauvaa. Rännistä tulevaa vettä piti tottakai maistella, pitihän se jännää ääntäkin. Tehtiin kävely vähän eri suunnalle kuin ennen, aluksi meni aika hyvin, mutta loppumatka ison tien varrella ei enää sujunut. Iines tärisi, eikä halunnut enää liikkua. Ei muuta kuin syliin vaan. Kotimatkalla nähtiin toinen koira, jolle piti vähän haukkua. Muuten loppukävely sujui sylissä enemmän tai vähemmän täristen ja autojen ääniä kuunnellen. Luoksetuloa ulkona pitää vielä harjoitella, Iines on alkanut olemaan tulematta, vaikka aiemmin tuli hyvin. Otin Iinekselle eläinlääkärivakuutuksen Tapiolasta, se astuu voimaan huomenna.

1.9. Aamulenkki sujui aika mallikkaasti varsinkin kun päästiin metsään. Autotiellä se vielä aristelee, mutta otin kovat aseet käyttöön, nimittäin lauantaimakkaran. Se maistui tosi hyvin. Tunnin tavallisen lenkin jälkeen Iines nukkui aamupäivällä pari tuntia. Yksin kävellen tuon meidän reitin menisi 15 minuutissa. Tänään Iines tutustui imuriin namien avulla. Alun ihmettelyn ja aristelun jälkeen Iines haisteli vehjettä reippaasti.

Kävimme tänään vanhempieni luona, jossa on metsää jä järvi ihan lähellä. Iines juoksenteli innoissaan pihalla ja metsässä. Se kävi järvessä kahlaamassa ja minun perässäni tuli jopa uimaankin. Metsässä nähtiin myös pari koiraa, joiden kohtaamisesta taisi jäädä ihan hyvät muistot. Toinen oli pienempi kuin Iines ja ne vähän haistelivat, toinen oli iso, joka meni välinpitämättömästi ohitse, vaikka Iines vähän haukkuikin. 

Hassuin tapahtuma kävi kuitenkin keittiössä, kun veljeni laittoi ison pehmoleluapinan kurkistamaan keittiön oven takaa lattiatasolla. Sitä Iines pelästyi! Se haukkui oikein kunnolla, luuli raukka varmaan, että joku hyökkää sen kimppuun. Pihalla kerättiin omenoita, joita Iineskin pääsi maistamaan. Omenapuun alla oli peltikissa pelottamassa lintuja. Iines näki sen jo kaukaa ja pysähtyi paikoilleen tuijottamaan sitä. Kävelin suoraan peltikissan luokse ja taputtelin sitä. Iineskin tuli kohta perässä ja nuuhki ja ihmetteli sitä. Pian koira ei enää pelännyt.