Taas on viikko mennyt. Hoidossa olemisesta viime viikonloppuna Iines selvisi melkein kunnialla. Kerran se oli kuulemma pissannut sisälle, mutta toisena päivän se oli syönyt kaiken ruoan. Hyvä! Iineksellä oli tainnut olla aika ikävä, kun se oli yhtenä yönä itkenyt, ja minun tullessa takaisin sitä hakemaan, Iines oli niin villinä että. Ei olisi kyllä pitänyt ihan niin ikävä olla, kun koirakaveri Teslakin oli käynyt kylässä leikkimässä ja ulkonakin oli lenkkeilty yhdessä. Mitähän siitä mahtaa tulla, kun joulukuussa Iines on viikon toisella kaverillani?
Keskiviikkona oli agilityä. Siellä meni ihan kivasti, ratakaan ei ollut niin vaikea kuin aiemmin. Pitää vain itse muistaa kulkea enemmän suoraan, nyt menin liian mutkitellen, kun en uskonut että Iines menisi itse esteille. Välillä vähän hyytyi ja jäi taas haahuilemaan ja katselemaan ympärilleen. Me saatiin läksyksi LEIKKIMISTÄ. Siis me, jotka leikitään aina ja joka päivä. Iinestä pitää innostaa enemmän, mutta kun se tuntuu radalla välillä niin vaikealta, kun Iines näyttää jo kyllästyneen tai löytäneen jotain kiinnostavampaa. Sitten kun ollaan kokeiltu, että minulla on yksi lelu ja opettajalla toinen, ja palkka tulee. Iineshän katsoo minua, että "lelu tänne, lupasit juuri tuon lelun, vain se kelpaa". Ja minulle tulee siitä sellainen olo, kuin pettäisin Iineksen, kun en annakaan sitä.
Syyskävelyllä puistossa.
Iines on taas vähitellen alkanut syömään paremmin. Taisi johtua vielä elokuisista juoksuista, kun ruoka ei maittanut kunnolla useaan viikkoon. Eilen kävimme eläinkaupassa herkkuostoksilla: jauhelihaa, naudan mahaa, broilerinsiipiä ja kivipiiraa. Eiköhän ala taas kiinnostaa ruoka! Lisäksi Iines saa piakoin Teslan omistajilta makoisan yllätyksen ja taitaa postissakin olla Saksanmaalta tulossa paketti Iinekselle.
Iineksen elämä täytyy näillä näkymin leikkimisestä ja herkuista, eipä olisi hullumpaa olla joskus koira!
Keskiviikkona oli agilityä. Siellä meni ihan kivasti, ratakaan ei ollut niin vaikea kuin aiemmin. Pitää vain itse muistaa kulkea enemmän suoraan, nyt menin liian mutkitellen, kun en uskonut että Iines menisi itse esteille. Välillä vähän hyytyi ja jäi taas haahuilemaan ja katselemaan ympärilleen. Me saatiin läksyksi LEIKKIMISTÄ. Siis me, jotka leikitään aina ja joka päivä. Iinestä pitää innostaa enemmän, mutta kun se tuntuu radalla välillä niin vaikealta, kun Iines näyttää jo kyllästyneen tai löytäneen jotain kiinnostavampaa. Sitten kun ollaan kokeiltu, että minulla on yksi lelu ja opettajalla toinen, ja palkka tulee. Iineshän katsoo minua, että "lelu tänne, lupasit juuri tuon lelun, vain se kelpaa". Ja minulle tulee siitä sellainen olo, kuin pettäisin Iineksen, kun en annakaan sitä.
Iines on taas vähitellen alkanut syömään paremmin. Taisi johtua vielä elokuisista juoksuista, kun ruoka ei maittanut kunnolla useaan viikkoon. Eilen kävimme eläinkaupassa herkkuostoksilla: jauhelihaa, naudan mahaa, broilerinsiipiä ja kivipiiraa. Eiköhän ala taas kiinnostaa ruoka! Lisäksi Iines saa piakoin Teslan omistajilta makoisan yllätyksen ja taitaa postissakin olla Saksanmaalta tulossa paketti Iinekselle.
Iineksen elämä täytyy näillä näkymin leikkimisestä ja herkuista, eipä olisi hullumpaa olla joskus koira!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti