Hae tästä blogista

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Viikon agilityt ja leikkejä

Viime viikolla agilitykertamme oli peruttu kilpailuiden takia, ja tänään päästiin viimein radalle. Viikon tauko tuntui ihmeen pitkältä! Se taisi kuitenkin tehdä Iinekselle hyvää, sillä vauhtia riitti paremmin kuin hetkeen. Ratakin oli tällä kertaa helpompi: paljon suoraa, eikä mitään kommervenkkejä. Keppeihin olisi tarvinnut vain kaikki verkot vielä avuksi, kun Iines tahtoisi oikaista keskivaiheilla. Puomilla harjoiteltiin erikseen poistuloa, että Iines varmasti koskee kontaktialueeseen. En oikein tiedä, pitäisikö sille erikseen opettaa pysähtyminen kontaktikohdissa, kun nyt se kipittää nätisti mun vieressä tai takana, ei koskaan edellä. Tähän asti on ainakin riittänyt, että hidastan itse vauhtia. Mutta entä jos Iines syttyykin agilityyn joskus oikein kunnolla ja kiitää edellä? Sitten se ei osaisi kontakteja, kai?

Meidän ryhmä harjoittelee joulunakin, eikä me pidetä mitään taukoja. Hyvä vaan, jos osa porukasta viettää joulua, niin jää meille vaihteeksi enemmän harjoitteluaikaa.

                                             Leikkinyt Iines on onnellinen.

Iineksellä on riittänyt viime aikoina touhua: viikonloppuna käytiin maalla, ja Iines laittoi yhden poikacollien järjestykseen. Kissalle Iines ei sitten enää pärjännytkään. Iines ei osannut yhtään rentoutua samassa huoneessa kissan kanssa ja haukkui ja murisi sille. Kun kissa vähän sähähti sohvantakaisesta piilostaan, Iines pelästyi kovasti ja perääntyi kimeästi haukkuen. Selvästikään Iineksen ja kissan välit eivät olleet selvät, eikä Iines mäyräkoirana voinut jättää asiaa sikseen ja rentoutua.

                                                  Taara ilmeilee.

Eilen nähtiin söpöäkin söpömpää Taara-koiraa, joka on vuoden ikäinen bichon frisen ja villakoiran risteytys. Iines ja Taara ovat ennenkin leikkineet keskenään, lähinnä silloin kun Iines on ollut hoidossa. Tesla-kaveriakin nähtiin pikaisesti - ilmeisesti liian pikaisesti, kun Iinestä ja Teslaa leikitytti tänään niin kovin agilityssä.

2 kommenttia:

  1. Hei,minäkin olen huomannut, että pieni tauko agilitystä silloin tällöin tekee hyvää. Vauhtia tulee lisää ja into säilyy.

    Ja jos saan antaa neuvon, niin opeta pysäytyskontaktit. Minä tein sen virheen, että en niitä opettanut. Ajattelin, että ei noin lyhyillä jaloilla eikä niin hitaalla vauhdilla kontakteja ohiteta. Vaan kuinkas sitten kävikään: ensimmäisissä kisoissa Martta hyppäsi puomin alastulon ohi. Koiran vire alkoi nousta etenkin kisatilanteissa niin paljon, että kontaktit tultiin yli. Ja vauhtiakin on tullu roimasti lisää. Jouduin sitten tänä kesänä opettamaan kontaktit uudelleen. Ja se se on hankalaa. Koira kun meinaa aina palata siihen ensin opittuun tapaan, etenkin korkeassa viretilassa ja paineen alla. Nyt kontaktit on meidän murheenkryyni, sillä vaikka se ne treeneissä osaa, niin kisoissa mennään aina riskillä. Siellä se ei vaan pysähdy. Helpompi olisi ollut ensin opettaa pysäytyskontakti, ja jos sitten näyttäisi, että pysähtyä ei tarvitse, voisi siitä helpommin luisua juoksukontaktiin.

    Mukavia treenejä teille!

    VastaaPoista
  2. Kiitos neuvosta! Opetan sitten kontaktit kunnolla, kun se kerran kannattaa. Ihan samanlailla olen ajateluut kuin sinäkin! Hyvä, jos sitä vauhtiakin varmaan tulee lisää.

    VastaaPoista