Viime kirjoituksesta on kulunutkin jo puolitoista viikkoa. Sinä aikana on tapahtunut kaikenlaista, ei kuitenkaan mitään kovin erikoista. Viikkoa ennen vappua käytiin mäyräkoirakerhon näyttelyharjoituksissa, siellä nähtiin riemuksemme Iineksen velipuoli Aku.
Iineksellä ja Akulla oli ihan selvät sävelet heti alusta lähtien. Ne lähtivät kaksistaan tutkimaan paikkoja ja tuntuivat muutenkin melkein lukevan toistensa ajatuksia.
Isoveikka ja pikkusisko.
Matkaseurana meillä oli bussissa toinenkin koira, molemmat olivat tosi kiltisti.
Agility loppui meidän osalta viikko sitten. Ehkä vielä joskus jatketaan ja kesällä voidaan käydä epävirallisissa kisoissa. Kesäkausi tulisi aika kalliiksi, ja nyt tuntuu taas siltä, että on aika kokeilla uusia lajeja.
Kahdella viime kerralla agilityssä oli helpompia ja vauhdikkaampia ratoja, joista me molemmat Iineksen kanssa tykättiin. Iineskin vaikutti kerrankin innostuneelta, olisipa aina samanlaista! Mikään kauhea ikävä ei agilityä ainakaan vielä tullut, ehkä senkin takia, että treenipaikalle palataan kesällä rallytokon ja koiratanssin muodossa. Ainoa miinuspuoli on se, ettei nähdä enää Tesla-kaveria niin usein.
Putkia Iineksen ei onneksi tarvitse kokonaan unohtaa, niihin se pääsee vielä rallytokossakin.
Vappu sujui Iinekseltä railakkaasti. Koira villiintyi ilmapalloista, eikä suostunut rauhoittumaan ennen kuin kaikki pallot oli puhallettu ja saatu hengiltä. Ilmapalloja joutui Iineksen hampaisiin kunnioitettavat kuusi kappaletta.
Iines villiintyy! Pöydällä on vielä palloja, minä tiedän! Naps!
Ilmapallojen lisäksi Iineksen vapunviettoon kuului metsälenkkeilyä vapaana, koirapuistovierailu (mikä oli Iineksestä vähän tylsää) ja pulahdus - tällä kertaa hallitusti - järveen. Kaiken touhottamisen kruunasi keskiviikkoillan koirahierojan käynti, jolloin Iineksen lihakset saatiin palautumaan vapun juhlinnasta.
Iines on kuulemma hyvässä kunnossa, vähän on lantiossa kireyttä, mikä on mäyräkoirille tavallista. Painoa on nyt 8,5 kiloa, mikä tuntuu lihakselta eikä läskiltä. Minusta Iines vaikuttaa sutjakalta ja hyvin lihaksikkaalta. Voisi melkein sanoa, että Iines on elämänsä kunnossa!
Tänään Iines sai Frontline-punkkikarkoitteen, jonka teho kestää neljä viikkoa. Se näyttää viime kesän kokemuksella sopivan, nytkään ei ole edes kutissut iho aineen jäljiltä.
Iineksellä ja Akulla oli ihan selvät sävelet heti alusta lähtien. Ne lähtivät kaksistaan tutkimaan paikkoja ja tuntuivat muutenkin melkein lukevan toistensa ajatuksia.
Isoveikka ja pikkusisko.
Ota mut syliin! Kotimatkalla näyttelyharjoituksista Iines oli sitä mieltä, ettei sen kuulunut jäädä bussin lattialle istumaan. Niin, no, yleensähän se kyllä matkustaa sylissä maisemia katsellen.
Matkaseurana meillä oli bussissa toinenkin koira, molemmat olivat tosi kiltisti.
Agility loppui meidän osalta viikko sitten. Ehkä vielä joskus jatketaan ja kesällä voidaan käydä epävirallisissa kisoissa. Kesäkausi tulisi aika kalliiksi, ja nyt tuntuu taas siltä, että on aika kokeilla uusia lajeja.
Kahdella viime kerralla agilityssä oli helpompia ja vauhdikkaampia ratoja, joista me molemmat Iineksen kanssa tykättiin. Iineskin vaikutti kerrankin innostuneelta, olisipa aina samanlaista! Mikään kauhea ikävä ei agilityä ainakaan vielä tullut, ehkä senkin takia, että treenipaikalle palataan kesällä rallytokon ja koiratanssin muodossa. Ainoa miinuspuoli on se, ettei nähdä enää Tesla-kaveria niin usein.
Putkia Iineksen ei onneksi tarvitse kokonaan unohtaa, niihin se pääsee vielä rallytokossakin.
Vappu sujui Iinekseltä railakkaasti. Koira villiintyi ilmapalloista, eikä suostunut rauhoittumaan ennen kuin kaikki pallot oli puhallettu ja saatu hengiltä. Ilmapalloja joutui Iineksen hampaisiin kunnioitettavat kuusi kappaletta.
Iines villiintyy! Pöydällä on vielä palloja, minä tiedän! Naps!
Ilmapallojen lisäksi Iineksen vapunviettoon kuului metsälenkkeilyä vapaana, koirapuistovierailu (mikä oli Iineksestä vähän tylsää) ja pulahdus - tällä kertaa hallitusti - järveen. Kaiken touhottamisen kruunasi keskiviikkoillan koirahierojan käynti, jolloin Iineksen lihakset saatiin palautumaan vapun juhlinnasta.
Iines on kuulemma hyvässä kunnossa, vähän on lantiossa kireyttä, mikä on mäyräkoirille tavallista. Painoa on nyt 8,5 kiloa, mikä tuntuu lihakselta eikä läskiltä. Minusta Iines vaikuttaa sutjakalta ja hyvin lihaksikkaalta. Voisi melkein sanoa, että Iines on elämänsä kunnossa!
Tänään Iines sai Frontline-punkkikarkoitteen, jonka teho kestää neljä viikkoa. Se näyttää viime kesän kokemuksella sopivan, nytkään ei ole edes kutissut iho aineen jäljiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti