Torstaina kävimme eläinlääkärissä, koska luulin että rokote menee vanhaksi. No eipä mennytkään, vaan ensi vuoden toukokuussa tarvii mennä vasta seuraavan kerran. Miksei siinä eläinpassissa voi selvästi lukea, mikä rokote on annettu? Nyt siinä oli vain kohta "muut rokotukset" ja kaksi erilaista rokotetarraa, joista toinen meni siis vanhaksi perjantaina.
Turha reissu se ei silti ollut, pitäähän sitä kerran kuussa käydä lääkärissä. Niin se ainakin Iineksen kanssa on tähän asti tuntunut menevän. Iineksen vasen silmä oli ihan rähmässä torstai-aamuna. Siinä oli kuulemma taas tulehdus. Iines sai kortisonia ja antibiootteja sisältävät silmätipat, joita pitää laittaa neljä kertaa päivässä kahden viikon ajan. Kuurin loputtua on jälkitarkastus.
Lääkäri nyppi myös pienenpieniä ylimääräisiä silmäripsiä (joita en edes nähnyt itse) ja teki silmien kyyneltuotantoa mittaavan testin. Sehän näytti, että Iineksen silmät ovat todella kuivat. Kuivasilmäisyys voisi selittää toistuvat tulehdukset ja se voi olla väliaikaista tai pysyvää. Jos se on pysyvää, silmiä pitää kosteuttaa tipoilla aina.
Maisemien ihailua kesän vaelluksella.
Iines oli tutkittaessa todella kiltti ja sai siitä erityiskehuja lääkäriltä. Kyllä sitä vieläkin jännitti ja se piti kantaa tutkimushuoneeseen, mutta enää Iinestä ei pelottanut kuten aiemmin. Aika hintava käynti tuli, vaikka ei kovin kummoista tehtykään.
Sitten iloisempia uutisia.
Iines sai Tamskin agility-ryhmästä paikan talvikaudeksi eli lokakuusta huhtikuuhun! Treenit alkavat 3.10. Ja koirakaveri Tesla on myös samassa ryhmässä, kivaa! Ennen kuin meille luvattiin paikka ryhmästä ohjaajaa piti hieman vakuuttaa mäyräkoiran sopivuudesta agilityyn, koska hän ei tuntenut rotua. Kurssia varten pitää hankkia agility-lisenssi, onneksi se maksaa vain 16 euroa.
Ajavana koirana mäyräkoiranhan tulee pystyä juoksemaan vaikeassakin maastossa riistan perässä. Samanlaista juoksemista ja hyppelyä se agilitykin on. Laji ei ole se tavanomaisin mäyräkoiralle, mutta asiaan on tullut viime vuosina muutosta. Viime vuonna järjestettiin ensimmäiset mäyräkoirien omat agilitykisat ja Tammermaan mäyräkoirakerhokin järjestää agilityyn tutustumista. Taidan vielä jälkitarkastuksessa kysyä, mitä mieltä lääkäri on asiasta. Parhaiten Iineksen sopivuuden tähän vaativaan lajiin saa sitten ensi kesänä, kun ikää tulee tarpeeksi selkäkuvauksia varten. Tosin siltä rintamalta ei ole odotettavissa mitään huipputuloksia...
Turha reissu se ei silti ollut, pitäähän sitä kerran kuussa käydä lääkärissä. Niin se ainakin Iineksen kanssa on tähän asti tuntunut menevän. Iineksen vasen silmä oli ihan rähmässä torstai-aamuna. Siinä oli kuulemma taas tulehdus. Iines sai kortisonia ja antibiootteja sisältävät silmätipat, joita pitää laittaa neljä kertaa päivässä kahden viikon ajan. Kuurin loputtua on jälkitarkastus.
Lääkäri nyppi myös pienenpieniä ylimääräisiä silmäripsiä (joita en edes nähnyt itse) ja teki silmien kyyneltuotantoa mittaavan testin. Sehän näytti, että Iineksen silmät ovat todella kuivat. Kuivasilmäisyys voisi selittää toistuvat tulehdukset ja se voi olla väliaikaista tai pysyvää. Jos se on pysyvää, silmiä pitää kosteuttaa tipoilla aina.
Iines oli tutkittaessa todella kiltti ja sai siitä erityiskehuja lääkäriltä. Kyllä sitä vieläkin jännitti ja se piti kantaa tutkimushuoneeseen, mutta enää Iinestä ei pelottanut kuten aiemmin. Aika hintava käynti tuli, vaikka ei kovin kummoista tehtykään.
Sitten iloisempia uutisia.
Iines sai Tamskin agility-ryhmästä paikan talvikaudeksi eli lokakuusta huhtikuuhun! Treenit alkavat 3.10. Ja koirakaveri Tesla on myös samassa ryhmässä, kivaa! Ennen kuin meille luvattiin paikka ryhmästä ohjaajaa piti hieman vakuuttaa mäyräkoiran sopivuudesta agilityyn, koska hän ei tuntenut rotua. Kurssia varten pitää hankkia agility-lisenssi, onneksi se maksaa vain 16 euroa.
Ajavana koirana mäyräkoiranhan tulee pystyä juoksemaan vaikeassakin maastossa riistan perässä. Samanlaista juoksemista ja hyppelyä se agilitykin on. Laji ei ole se tavanomaisin mäyräkoiralle, mutta asiaan on tullut viime vuosina muutosta. Viime vuonna järjestettiin ensimmäiset mäyräkoirien omat agilitykisat ja Tammermaan mäyräkoirakerhokin järjestää agilityyn tutustumista. Taidan vielä jälkitarkastuksessa kysyä, mitä mieltä lääkäri on asiasta. Parhaiten Iineksen sopivuuden tähän vaativaan lajiin saa sitten ensi kesänä, kun ikää tulee tarpeeksi selkäkuvauksia varten. Tosin siltä rintamalta ei ole odotettavissa mitään huipputuloksia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti