Lauantaina olimme Arboretumissa mäyräkoirakävelyllä. Oli tosi mukavaa, varsinkin kun paikalle oli saapunut ainakin kymmenen ihmistä koirineen. Iines pääsi näkemään taas veljensä Perron ja blogikaverit Milon ja Brecin. Breci oli kasvanut (viime näkemästä nyt olikin aikaa) ja sillä oli hieno, vähän erikoisempi turkki, sellainen raidallinen. Terveisiä Brecille ja Milolle!
Sisko ja sen veli. Iines ui kauempana.
Perro ja Iines saivat uida ja telmiä. Iineksen onnellinen ilme kertoo kaiken.
Vesihulluus ei olekaan sukuvika, muutkin mäyräkoirat
kastelivat vähintään tassunsa.
Iines ja Breci. Iines ei malta odottaa, vaan tulee jo hakemaan namia.
Videolla Perro, Iines (valjaissa), Milo ja jotain syövä Breci. :) Tästä videolta kuulee viimeinkin sen hassun äänen, jota Iines pitää. Sillä taisi olla tosi kivaa, kun ääni kuului jo kävellessäkin.
Kävimme vielä vähän matkan päässä olevassa koirapuistossakin, mikä oli meille ihan uusi juttu. Oli aika hauska kävellä niin monen mäyräkoiran kanssa, eräs toisen rotuinen koira jäi vähän katsomaan. Mietin, että tajusivatkohan mäyrikset omaa joukkovoimaansa? Nehän olisivat voineet päättää kerrankin vähän näyttää isommille koirille...
Sunnuntaina lähdimme metsäretkelle. Sieniä ja marjoja löytyi mukavasti. En yrittänyt opettaa Iinestä etsimään sieniä. Tai sanoinhan mä sille, että etsi sieni, mutta se on vieläkin aika vaikea tehtävä. Ei taida Iineksen mielenkiinto ihan riittää. Ehkä pitää piilottaa kinkkua sienten sekaan, että se tajuaisi homman jujun. Metsässä oli Iineksestä oikein mukavaa ja se kulki reippaana edellä sinisessä sadetakissaan (takkia piti muuten vähän korjata, sillä Iines on rotevoitunut niin hyvin). Mustikat hävisivät paremmin sen suuhun kuin keräysastiaan. Maistuvathan ne paremmilta kädestä syötyinä. Puolukatkin menivät tällä kertaa epäilyttävän hyvin sen suusta alas, mutta kyllä mustikka on se ykkösmarja. Tältä osin Iines "vähän" häiritsi poimimistani, mutta oli se niin lutuinen näky...
Retkeilyn jälkeen minä ja Iines oltiin aika väsyneitä ja otimme yhteiset parin tunnin päiväunet. Iines jatkoi omia unosiaan ja on nyt kuuden tunnin nukkumisen jälkeen sitä mieltä, että on leikkimisen aika...
kastelivat vähintään tassunsa.
Kävimme vielä vähän matkan päässä olevassa koirapuistossakin, mikä oli meille ihan uusi juttu. Oli aika hauska kävellä niin monen mäyräkoiran kanssa, eräs toisen rotuinen koira jäi vähän katsomaan. Mietin, että tajusivatkohan mäyrikset omaa joukkovoimaansa? Nehän olisivat voineet päättää kerrankin vähän näyttää isommille koirille...
Sunnuntaina lähdimme metsäretkelle. Sieniä ja marjoja löytyi mukavasti. En yrittänyt opettaa Iinestä etsimään sieniä. Tai sanoinhan mä sille, että etsi sieni, mutta se on vieläkin aika vaikea tehtävä. Ei taida Iineksen mielenkiinto ihan riittää. Ehkä pitää piilottaa kinkkua sienten sekaan, että se tajuaisi homman jujun. Metsässä oli Iineksestä oikein mukavaa ja se kulki reippaana edellä sinisessä sadetakissaan (takkia piti muuten vähän korjata, sillä Iines on rotevoitunut niin hyvin). Mustikat hävisivät paremmin sen suuhun kuin keräysastiaan. Maistuvathan ne paremmilta kädestä syötyinä. Puolukatkin menivät tällä kertaa epäilyttävän hyvin sen suusta alas, mutta kyllä mustikka on se ykkösmarja. Tältä osin Iines "vähän" häiritsi poimimistani, mutta oli se niin lutuinen näky...
Retkeilyn jälkeen minä ja Iines oltiin aika väsyneitä ja otimme yhteiset parin tunnin päiväunet. Iines jatkoi omia unosiaan ja on nyt kuuden tunnin nukkumisen jälkeen sitä mieltä, että on leikkimisen aika...
Kiitokset terkuista :) Oli tosi kiva nähdä :) Noita kävelyitä pitäs järjestää useammin ;)
VastaaPoista