Ensimmäiset koiratanssikisat

Viikkojen jännitys ja satunnainen harjoittelu huipentui tänään koiratanssin epävirallisiin möllikisoihin Tamskin tallilla Sääksjärvellä Lempäälässä.

                                            Harjoitus käynnissä.

Ilmoittauduin epävirallisiin kisoihin heinäkuussa koiratanssin jatkokurssin innoittamana. Pikkuasunnossani ei mahdu kunnolla harjoittelemaan, ja niin harjoittelu jäi melkein kokonaan kunnes aikaa kisoihin oli vain viikko. Olin jo melkein päättänyt olla menemättä kisoihin, vaikka osallistumismaksukin oli jo maksettu. Viikkoa ennen kisaa järjestettiin tulevien koiratanssiohjaajien harjoituskurssi, jonne pääsimme harjoitusoppilaiksi. Sieltä sain rohkeutta osallistua, sillä mukaan voisi ihan hyvin tulla, vaikka koko ohjelma ei olisi vielä edes valmis.

Ryhdistäydin, pakkasin tietokoneeni ja namit reppuun ja lähdimme Iineksen kanssa puistoon. Siellä harjoittelimme kolmena kertana ohjelmaamme ja lisäksi harjoittelimme vielä kotona pieniä pätkiä.

Tänään koitti suuri kisapäivä. Olin ehtinyt jo jännittää etukäteen niin paljon, ettei enää nyt jännittänyt kovastikaan. Osallistuimme startti-luokkaan, jossa sekä koira että omistaja ovat molemmat aloittelijoita, eivätkä ole ennen kisanneet. Luokassamme oli yhteensä viisi koiraa, ja me esiinnyimme toisina. Tuomarina oli Johanna Saariluoma.

Kappaleenamme oli Blackmore's Nightin "Mond Tanz", josta olin leikannut 1 min 30 s kestävän kokonaisuuden. Esitys sujui hyvin, sikäli kun aivoni muistavat siitä mitään jälkeenpäin. Iinekseltä jäi muutama pyörähdys välistä ja lopusta jäi ehkä jotain pois tai olimme liian nopeita, kun päädyimme loppuasentoon hitusen liian aikaisin. Ihan kivat tunnelmat jäi esiintymisestä! Huh, nyt se on ohi!

Sitten koitti palkintojenjaon aika. Kaksi koirakkoa saivat kunniamaininnat omista ansiostaan. Tulosten luetteleminen aloitettiin loppupäästä. Ensin viidenneksi ja neljänneksi tulleet hakivat arvostelulappunsa. Silloin ajattelin, että eikös koiria ollut viisi, että onhan ne laskeneet meidät mukaan? Tajusin hitaasti, että meidän täytyi olla palkintosijoilla...sijoituimme toisiksi!! Mikä yllätys!

Palkinnoksi saimme suklaalevyn, puruluun ja neljä pienempää purutikkua. Monet sanoivat kappaleen sopivan meille hyvin ja liikkeissä olevan tanssillisuutta (ei ole turhaan käyty zumbatunneilla ja harrastettu historiallisia tansseja :) ).

Tuomarin kommentti: Herkkä ohjelma. Kaunista ohjausta ja ohjaajan liikkumista ja hyvää yhteistyötä. Huolehdi siitä, että koira saa suorittaa edellisen liikkeen loppuun ennen kuin vaihdat. Hyvä kokonaisuus.
Pisteet: 25,9

Pitääkin tutkia noita pisteitä tarkemmin, en ole niistä vielä yhtään perillä. Nyt olen vain niin onnellinen ja innoissani Iineksen ja minun saavutuksesta! Ei taida olla yllätys, mitä lajia aletaan tänä syksynä harrastamaan. :)

Elokuun kuulumiset

Elokuun alussa pidetyt agilitykisat jätettiin väliin huonon sään takia.

Retkeilimme mummolaan mennessä Askolassa katsomassa Hiidenkirnuja. Hienoja olivat! Iines pääsi samalla reissulla pulahtamaan ensimmäistä kertaa elämässään mereen. Luulin, että se olisi ollut Iineksen mielestä erilaista kuin järvessä uiminen, mutta Iines oli ihan kuin ennenkin.

                    Iines ja Tesla leikkivät koirien leikkejä.

Iineksen pentukaveri Tesla kävi omistajineen kylässä ja kiersimme yhdessä Iidesjärven. Aluksi Iines ei olisi päästänyt Teslaa sisälle, mutta hetken ihmeteltyään ne alkoivat taas painia kuten ennenkin. Viime näkemisestä olikin jo aikaa!

21.8. kävimme mäyräkoirakerhon viehejuoksussa. Iines muisti heti viime vuodesta, mikä on homman nimi ja jahtasi karva"pupua" innokkaasti.

 "Mä en kyllä lähde kotiin ennen kuin olen saanut juosta kolmannenkin kerran."

                                                    Iineksen Perro-veli.

Juoksemassa nähtiin myös Iineksen veli Perro. Oli kiva nähdä taas pitkästä aikaa! Paikalla oli muutenkin tosi paljon koiria ja vuoroa sai jonkun verran odottaa. Aika kului kuitenkin nopeasti hyvässä koiramaisessa seurassa.

Torstaina  29.8. vietimme äitini kanssa Iineksen nimipäiviä koirakahvila Vainussa. Iinestä taas vähän jännitti, eikä se syönyt omaa kanaherkkuaan kuin vasta kotona. Me ihmiset sen sijaan nautimme senkin edestä kakunpaloistamme!
Kävimme myös kirjastossa, missä Iines sai osakseen paljon positiivista huomiota. Iines taisi vähän yllättyä ja olisi mieluummin ujona koirana piiloutunut selkäni taakse. Kotimatkalla kahvilasta lähdettyämme poikkesimme vielä Ratinan koirapuistoon, jossa oli sattumalta tuttu Saku-koira, joka on noutajan ja mäyräkoiran sekoitus. Veikeän näköinen otus! Alun hösläämisen jälkeen koirat paneutuivat omiin touhuihinsa: Saku kaivamaan juurakkoa ja Iines haistelemaan ja noutamaan palloa.

Iines sai nimipäivälahjaksi hienon kortin ja oman mäyräkoiralelun, jonka kanssa painia.

Ensimmäinen junamatka

Tänään käytiin kesäretkellä Hämeenlinnassa ja osallistuttiin siellä Kanta-Hämeen mäyräkoirakerhon mätsäriin. Iineskin sai oman junalippunsa. Menomatkalla lemmikkivaunussa oli kaksi isoa koiraa, ja Iines vietti suurimman osan ajasta penkin alla kauimmaisessa nurkassa. Katseli se sentään hetken maisemia ja haisteli paikkoja. Matka kesti kuitenkin vain 40 minuuttia, mikä oli juuri sopiva aika ensimmäiselle junamatkalle.

 

Hämeenlinna näytti oikein mukavalta kaupungilta, rannan puistossa oli kauniita kukkia ja Linnapuistoon oli helppo löytää. Mäyräkoirilla oli mätsärissä oma luokkansa, mutta siinä ei jostain syystä ollut ihan valtavasti osallistujia, noin 14, sanoisinko.

                                 Pötköä rivissä. Sinisten loppukilpailu.

Iines tuli Linnapuistoon, jossa mätsäri pidettiin, hyvin varovasti muita koiria tutkaillen. Me ehdittiin hyvin tutustua paikkaan ja Iines ehti tottua muihin koiriin. Kehässä Iines kulki reippaasti, varsinkin kun kehuin sitä koko ajan. Innostui se pari kertaa tekemään pienen pompunkin. Tuomarina oli Elina Joutsen, joka on kuulemma pitkään harrastanut mäyräkoiria. Pöydällä Iines antoi mielestäni hyvin katsoa hampaat, ainakin joskus aiemmin oli paljon hankalampaa. Peruutti Iines silti sen verran, että sain varoa, ettei se putoa pöydältä. Saatiin punainen nauha (jipii!), vaikka kilpakumppanikin oli ollut tosi hyvä ja valinta oli kuulemma vaikea.

                                   Tästähän sen jo olisi nähnyt: alkoi väsymys painaa.

Sitten oli vuorossa vielä punaisten loppukehä, jossa koirien piti vain seistä paikallaan. Iines ei pysynyt seisomassa ollenkaan, vaan pyllähti aina istumaan. Taisi pienelle tulla väsy. Muuten olisi ollut varmasti hyvät mahdollisuudet, kun 4 palkittiin ja koiria oli n. 7. Palkinnotkin oli hienot: pokaali, kaulapanta ja mäyräkoirakuvioisesta kankaasta tehty pussukka. Vielä me joku päivä saadaan pokaali!

                                       Junamatkalla kotiin.

VR:lle miinusta siitä, että ei asemalta eikä automaatista voinut ostaa lemmikkipailalle lippuja. Meni sitten 5 euroa lisämaksua junasta ostettuna. Tässä olisi kyllä Kennelliitolle töitä, että lobattaisiin lemmikki- ja lemmikkipaikkaliput myös automaatteihin!

                      Paluumatkalla oltiin vaunussa yksin, ja Iines tykkäsi vahtia ovea.

Vaellus Salamajärven kansallispuistoon

Pari viikkoa sitten tehtiin yhden yön harjoitusvaellus Lempäälän Birgitan polulla, mutta nyt päästiin tällä viikolla oikein tositoimiin. Tiistaina lähdettiin Hervannan Isännän kanssa Salamajärven kansallispuistoon kolmen yön vaellukselle.

Ensimmäisenä päivänä toivuttiin pitkästä automatkasta ja otettiin rennosti kiertämällä Pieni Koirajärvi. Toisena päivänä matkaan lähdettiin Ison Koirajärven ja Pienen Koirajärven väliseltä Koirasalmelta, jossa yövyimmekin.

                     Iines oppi juomaan vettä järvestä, hyödyllinen taito!

                                            Pieni koira, Iso Koirajärvi.

                                             Ja matka jatkuu.

           Välillä oli isoja kivikkoja, joista onneksi pääsi kuitenkin helposti kulkemaan pitkospuita pitkin.

                             Tauollakin Iines jaksoi uituaan vielä jyrsiä keppiä.

                                       Hänen Mataluutensa matkalla torniin.

                                       Tornista näkyi metsäpeura ja vasa.

                                          Ilta Sysilammella.

                                         Iines istui laiturilla ja vinkui aina välillä.

                                          Iines kuulee veden kutsun.

Iines kuuli tuolla Sysilammella myös ensimmäistä kertaa oman haukkunsa kaiun äänen, vaikka ei Iines sitä tajunnutkaan vaan luuli toiseksi koiraksi ja haukkui lisää.

Telttaöitä varten Iineksellä oli villapaita mukana. Ajatuksena oli, että Iines nukkuisi se päällä vieressäni. Niin varmaan! Tai toimihan se jonkin aikaa, kunnes Iines kaivautui syvälle makuupussiini ja tuntui viihtyvän siellä erittäin hyvin, kuumuuskaan ei haitannut. Toiset yöt mentiin jo ilman villapaitaa. Kyllähän me sinne makuupussiin yhdessä mahduttiin ja tottuihan siihen kolmessa yössä, vaikka olisihan se tilavampaa ollut ilman koiraa. Mutta en millään raaskinut jättää Iinestä ulkopuolellekaan, nappisilmien katse tehosi hyvin.

Iines tykkäsi tietysti kovasti uida ja tässä videolla se on "sunnuntaiuinnilla" Isossa Koirajärvessä. Iines oppi sukeltamaankin! Rannassa se laittoi koko päänsä veden alle, kun se yritti pyydystää keppiä.

Matkalla nähtiin peuran vasa ihan läheltä. Iines ainakin haistoi, ellei jopa nähnyt sitä. Muuten Iines oli vapaana, mutta tässä kohtaa se piti laittaa hetkeksi kiinni, ettei se olisi lähtenyt vasan perään. Koko vaelluksen ajan Iines kulki kiltisti mukanamme polkuja pitkin. Toisinaan se seurasi metrin tai kaksi jotain hajujälkeä, mutta palasi viimeistään kutsusta takaisin.

Oli ihana vaellus ja sää oli mitä parhain: aurinko paistoi keskiviikosta lähtien pilvettömältä taivaalta. Ainoa vähän ikävämpi tapaus sattui viimeisenä iltana Pyydyskoskella, kun olimme kodassa laittamassa trangialla ruokaa. Iso kyy luikerteli kodan oviaukon ohi ja tuli kodan lautojen välistä sisäänkin. Vain hetkeä aiemmin olin heitellyt samassa kohtaa Iinekselle keppiä. Koitimme häätää käärmettä pitkällä kepillä, ja lopulta sitä ei enää näkynyt. Toivottavasti se lähti pois, eikä jäänyt kotaan piiloon. Loppuilta kului varovasti jokaista askelta ja Iinestä vahtien.

Agilityuutisia

Olemme kesän aikana käyneet jo kaksissa epävirallisissa kilpailuissa. Ensimmäinen oli Takut ry:n järjestämä kisa Hervannassa 3.7. Iltakisa kestikin pitkään ja odotimme vuoroamme lähemmäs 3 tuntia. Siinä vaiheessa kun meidän vuoro tuli, halusin vain radalle, jotta päästäisiin viimein kotiin. Arvelin Iineksenkin olevan jo väsynyt muiden koirien seuraamisesta, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla, vaikka hyvillä mielin radalle lähdettiinkin.

Rata oli ihanan helppo, koko ajan suoraan etenevä siksakin muotoinen. Vauhtia siis riitti ja Iines oli innoissaan! Jee! Yhden hypyn rima putosi, mitä en itse edes huomannut.

Osallistujia minien mölliradalla oli noin 15 ja monet olivat selkeästi ensimmäisissä kisoissaan; niin moni koira lähti omille teilleen ja hylättiin. Ehdin jo jännittää, päästäisiinkö me jopa palkintosijoille. Kauas siitä ei jääty, sillä sijoituttiin neljänsiksi! Paras tuloksemme ikinä, kylläpä tuli tosi hyvä mieli!

Toiset epäviralliset kisat olivat Sastamalassa 17.7. Rata oli muuten helppo, mutta alussa oli aika pyöritystä A-esteen, putken ja hypyn kanssa. Minua aina jotenkin hämää, jos sama este tehdään uudestaan. Siinä kävikin sitten niin, että toisella kertaa samaan putkeen mennessä unohdin kumpaan päähän sitä pitikään mennä ja menin sekaisin radassa. Jatkettiin sitten loppuun asti, mutta hylätty siitä tottakai tuli. Noh, vaihteeksi näin. Iines meni hyvin, vaikka vähän kuumus haittasikin. Kuitenkin aiempi Hervannan kisa meni Iinekseltäkin selvästi paremmin.

Lähtöä pitää vielä harjoitella, tai lähinnä miettiä, kun yhdessä lähtiessä Iines meinaa oikaista ensimmäisen hypyn ja vähän sama ongelma silloinkin kun jätän Iineksen odottamaan. Ehkä kokeilen ensi kerralla sellaista, että lähdemme yhdessä kauempaa ennen ensimmäistä hyppyä.

Seuraava koitos onkin 1.8. Hervannan kentällä.

Iines ulvoo

Viimeinkin sain kuvattua, kun Iines ulvoo parvekkeella hälytysajoneuvoille. Joka kerta se ei innostu ulvomaan; ilmeisesti pitää olla sopiva hetki ja sopivat olosuhteet, että alkaa ulvotuttaa. :)

Viikonloppuvieras

Meillä oli viikko sitten viikonloppuvieras:

Iines tykkäsi kovasti Morjensista ja veti kauheeta juoksurallia ympäri asuntoa. Morjens oli rauhallisempi ja antoi Iinekselle korvapusuja:

Lenkkeilykin sujui kahden koiran kanssa helpommin kuin luulin, mutta oli silti muutama hetki, kun toinen meni hihna pitkällä edellä ja toinen taasen takana ja minä siinä keskellä kädet pitkänä eri suuntiin.

Uroskoiran kanssa oli erilaista lenkkeillä, kun sen piti vähän väliä pysähtyä merkkaamaan; sen suhteen narttu tuntuu helpommalta. Tosin Morjens oli selvästi reippaampi ja menossa tutkimaan maailmaa, kun taas Iines on vahvasti seuraaja-tyyppiä.

Koirat olivat oikein sopuisia, kun Iines ensin tottui, että toi toinen koira nyt tulee meille. Morjens ei ensin uskaltanut tulla kynnyksen yli ja kun yritti, päästi Iines pienen murahduksen. Kannoin sitten Morjensin keskelle asuntoni lattiaa, että Iines näkee, että kyllä se toinen saa tänne tulla.

Kummasti riehakkaimmat leikit alkoivat vasta myöhään illalla kymmenen jälkeen.