Pikku potilas

Eilen saatiin täksi päiväksi aika kulmahampaiden poistoon. Ensin Iinekselle annettiin rauhoittava piikki, mikä sai sen vähän yökkimään. Viiden minuutin päästä Iines oli jo vaipunut uneen. Sitten laitettiin unta syventävää ainetta verenkieroon ja lääkäri rupesi hommiin. Työtä riittikin, sillä hampaissa oli tosi pitkät juuret. Niiden olisi kuulemma pitänyt itsestään "sulaa" pois, mutta niin ei ollut vain jostain syystä käynyt. Hampaat olisi saanut halutessaan muistoksi kotiinkin. :D Iloisena uutisena kuulin, että nyt kaikki hampaat ovat vaihtuneet. Kun operaatio oli ohi Iinekselle annettiin "herätys"- ja kipulääkettä. Noin 15 minuutin päästä Iines vihdoin heräsi - ja kakkasi pitkin tutkimushuonetta. Onneksi olin silloin Iineksen kanssa kaksin, niin säästyimme nololta tilanteelta. Toki sitten kerroin tapahtuneesta, ettei sinne suotta jää mitään pöpöjä. 145 euron lasku siitä lankesi, vakuutus ei korvaa hampaiden poistoja. Lisäksi meille annettuja silmätippoja ei olisi saanut käyttää silloin tällöin, olin laittanut niitä kun silmät olivat pahemman näköiset. Nyt mennään sitten kokonaan ilman tippoja, huuhdellaan pelkästään keittosuolalioksella, ja katsotaan sitten uudestaan jos silmät rähmii paljon.
Kotiin matkattiin sylissä ja kaulahuiviini kiedottuna, koska Iines vähän tärisi ja sitä kuulemma saattaa palella lääkkeitten takia. Söpö pikkukoira huivin sisällä herätti (taas) huomiota ja kommentteja, mihin en ole vieläkään tottunut. 6,6 kilon nyytti alkoi käydä varsin painavaksi bussipysäkiltä kotiin kannettaessa, mutta siitä selvittiin juuri ja juuri.
Vielä Iineksellä huippaa päästä, se kyhjöttää eteisen matolla ja horjuu puolelta toiselle, eikä namikaan maistu. Uloskin vein sen pissalle kun näytti sinne haluavan, muttei se liikahtanutkaan siitä kohtaa mihin sen laskin. Osakseni saan mulkoilevia katseita ja jos menen sen viereen, se siirtyy vähän matkan päähän.