Parveke-elämää

Tänään ollaan nautittu kesäisistä lämpötiloista (+20) parvekkeella. Iines pääsee makoilemaan säkkituolissa ja vahtimaan samalla pihan tapahtumia pikku ikkunasta. Ja Iines on herkutellutkin tänään jugurttirahkalla ja säilykepersikoilla, namnam. Kyllä koiran kelpaa!
Vähän väsynyt koiruli on tänään ollut, nukkui meidän kanssa pitkään. Levätköön vain, huomenna se saakin juosta metsässä.

Maaliskuun kuulumisia

Eipä olekaan tässä kuussa tullut kirjoitettua oikein mitään. Tosin eipä ole paljon tapahtunutkaan. Viikko sitten käytiin koirapuistossa mäykkytreffeillä, siellä olikin yli 20 mäyräkoiraa!

                              Paljon kavereita. Iines on takana takki päällä.

Iinestä taisi hämmentää suuri koirajoukko, eikä se oikein innostunut muista koirista. Saman viikonloppuna Morjens oli meillä hoidossa. Se viihtyi isossa koiralaumassa erittäin hyvin ja haisteli kaikki koirat ja ihmiset.

Kotona Iines ja Morjens onneksi leikkivät keskenään hippaa, ja niin saatiin Iinekseenkin vähän vauhtia. Iines juoksi aina edellä makuuhuoneesta sängyn alta olohuoneeseen kirjoituspöydän alle ja takaisin. Ja Morjens seurasi aina aivan kintereillä. Viikonloppu meni nopeasti, eikä Morjensillakaan ollut mikään kiire lähteä takaisin omaan kotiinsa, mielellään se olisi vielä jäänyt leikkimään.

                       "Mitäs tuijotat? Me leikitään vaan."

                   "Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa..."

Iines on saanut uuden lelun. Ostin sille kirpparilta delfiinipehmon ja ompelin vingun sen sisälle. Lelu on ollut suuressa suosiossa ja vieläkin ehjä. Iines tykkää vinguttaa sitä ja ravistella.

Muuten ei kuulu mitään uutta. Eilen illalla Iines pääsi jahtaamaan jänistä metsässä osan aikaa vapaana ja osan aikaa hihnassa. Iineksellä oli tosi kivaa ja se päästeli kimeitä ajohaukkuääniä. Olisi pitänyt olla jäljestyshihna mukana! Ensin Iines oli vapaana ja se juoksi metsässä itsekseen, mutta tuli kuitenkin aina takaisin. Sitten otin sen kiinni, kun meno alkoi olla aika hektistä ja Iineksellä vain kuono maassa ja veto päällä. Hihna kuitenkin sotkeutui kuusikkoon. Pidin Iinestä toisella kädellä kiinni valjaista ja toisella kädellä irrotin hihnan ja selvitin sitä. Kun olin laittamassa hihnaa takaisin kiinni valjaisiin, Iines pääsi irti otteestani ja pian kuului Iineksen tuttu ajovingahtelu. Isäntä oli kuitenkin kiertänyt kuusikon toiselle puolelle kävelytielle ja sai Iineksen kiinni, kun Iines oli vähän hukannut jäljet. Jänis löytyikin paikalleen jähmettyneenä kävelytien reunasta. Me laitettiin Iines takaisin hihnaan kiinni ja pian Iines taas jahtasi liikkeelle lähtenyttä jänistä. Sai siinä Isäntä hyvää liikuntaa juostessa perässä ja pitäessä tiukasti hihnasta kiinni! Taisi Iines vielä illalla nähdä unta ajojahdista, kun se vingahteli unissaan...

Tänään olisi ollut kiva tehdä jotain pihalla, mutta ulkona sataa vettä. Iines kerää voimia ja nukkuu säkkituolissa kerällä, ei sitä melkein edes erota, kun tuoli ja Iines ovat niin samaa väriä.

Lopuksi vielä video Iineksen omasta harrastuksesta eli siitä, kun se työntää palloa sohvan alle. Höpsö koira. :)

Mäykkyjen monitoimipäivä

Lauantaina 1.3. vietettiin Tammermaan mäyräkoirakerhon monitoimipäivää Viialan Dreamteam-areenalla. Ensin harjoiteltiin kontaktia koiraan tai oikeastaan koiran kontaktia ihmiseen. Koiraa ei saanut kutsua mukaan, vaan sen piti itse hakeutua ihmisen seuraan, josta koira palkittiin. Jokainen sai vuorollaan kokeilla. Ajattelin, että tämä on ihan helppo juttu, mutta kyllä Iinestä kiinnosti kentällä olevat tavaratkin (mm. tuoli ja rengas). Ihan hyvin se silti kokonaisuudessa seurasi minua.

                       Mitähän tässä tapahtui? Vapaata leikkiä Iineksen kanssa?

Seuraavaksi harjoiteltiin koiran villiinnyttämistä ja rauhoittamista lelun kanssa. Isäntä kokeili tätä Iineksen kanssa. Mukana olisi pitänyt olla kettutalja, niin olisi saatu Iinekseen kierroksia. Nyt se ei niin kovasti villiintynyt pallonheitosta.

Kahvitauon jälkeen harjoiteltiin peruuttamista ja lisäksi harjoittelin Iineksen kanssa pikkasen ryömimistä. Sitten oli vuorossa koiratanssia eli tehtiin vain temppuja musiikkiin:

                             (PS. Mä en tiennyt, että meitä kuvattiin, hihi.)

Lopuksi koirat pääsivät kilpailemaan namiensyömisessä. Kilpailusta tehtiin astetta virallisempi rajaamalla kilpailualue nauhoin. Ympäri neliönmuotoista aluetta oli kertakäyttölautasten päällä nameja ja keskellä oli namilautasen päällä vielä toinen lautanen. Tuomati otti kellosta aikaa ja koiran ohjaaja sai kannustaa koiraansa, mutta ei astua kilpailukehään.

Iines sai kunnian aloittaa. Iines työskenteli rauhallisesti ja tarkasti. Se oikein nautti tilanteesta ja pureksi paikallaan namin huolellisesti ennen kuin lähti etsimään seuraavaa. Aikaa siihen tietysti kului paljon, mutta katsojissa Iineksen tyyli herätti ansaittuja kommentteja. :) Ei me ihan voitettu, mutta ei varmaan jääty viimeisiksikään.

Koska Iines sai aloittaa, ei se oikein ymmärtänyt miksi muut menevät sen herkkuapajille. Loppukilpailun ajan Iines yritti päästä tekemään uusintakierroksen. Ihan lopuksi se sentään pääsi tekemään virallisen tarkastuksen, ettei nameja jäänyt minnekään lojumaan.


Meillä oli puuhakas viikonloppu, sillä monitoimipäivän lisäksi sekä perjantaina että lauantaina oli koiratanssitreenit. Kyllä huomasi, että Iines oli väsynyt.

Tuhma Iines

Tällä kertaa kirjoitan siitä, kun Iines ei ollutkaan niin kiltti, jotta myös tämä puoli Iineksestä tulee esille. Noloahan se on, mutta olkoon.

Eilen oltiin tutussa lähimetsikössä, jonka molemmin puolin kulkee kävelyteitä. Siinä on meidän nk. kurrepaikka, johon Iines pääsee usein vapaana haistelemaan oravien jälkiä ja jahtaamaan kurreja puuhun. Aina kaikki on mennyt hyvin, vaikka koiria olisikin mennyt ohi.

Paitsi eilen. Kurreja ei näkynyt, joten Iineksellä oli ilmeisesti tavallista enemmän energiaa kiinnitettäväksi muualle. Polkua pitkin lähestyi iso musta koira, ehkä vähän kuin saksanpaimenkoira mutta ihan musta. Iines lähti haukkumaan sille ihan hulluna. Haukku oli sellaista normaalia kimeämpää. Välillä Iines tuli jo pois päin, mutta sitten se meni aina vain lähelle haukkumaan. Mikään hyökkäys se ei kuitenkaan ollut, sillä Iines kuitenkin piti tietyn välimatkan. Ja Iineksen häntä oli alhaalla. Halusiko Iines vain ajaa sen pois?

Iines kävi ihan kierroksilla, eikä totellut mitään. Toisen koiran omistaja piti oman koiransa vain lähellään, vaikka ihan oikein olisi ollut Iinekselle saada vähän kuonoonsa. Viimein sain napattua Iineksestä kiinni. Kamalan noloa! Enkä edes ehtinyt pyytää anteeksi siltä toiselta koiranomistajalta.

Koirien maailmanhistoria

(Tässä erääseen toiseen tarkoitukseen kirjoittamani juttu Petri Pietiläisen kirjasta Koirien maailmanhistoria. Laitetaanpa se tännekin teidän luettavaksenne.)

Koirat historian pyörteissä

Mitä kaikkea paljastuukaan koirien ihmeellisestä menneisyydestä? Ja miten haukut ovatkaan vaikuttaneet meidän ihmisten historiaan ja kohtaloihin?

Petri Pietiläisen kirjoittama Koirien maailmanhistoria yllättää lukijan tiedon määrällä ja hauskoilla legendoihin ja perimätietoihin pohjautuvilla tarinoillaan. Maailmanhistoriaan perehdytään tässä teoksessa koirien näkökulmasta. Ihmisen ja koirien yhteistä taivalta seurataan jo aivan alusta lähtien, jolloin ihminen oli vasta kehittymässä omaksi lajikseen. Vaikka maailmanhistoria on aiheena laaja, ei Suomeakaan ole unohdettu, vaan se työntyy siellä täällä esiin kertoen suomalaisten koirien oloista.

Hauvoilla on aina ollut puolustajansa ja vastustajansa ihmisten keskuudessa. Ajan saatossa koiria on palvottu jumalina, niitä on palsamoitu ja niiden haudoista on tullut pyhiinvaelluskohteita. Välimeren alueella Asklepioksen temppeleissä arvostetut koirat antoivat parantavia nuolaisuja. Toisaalta karvaturkkeja on pelätty, niitä on siepattu ja niistä on vaadittu lunnaita sekä tuomittu eläinoikeudenkäynneissä vielä 1800-luvullakin.

Haukuille oma kirkonpenkki

Kristillisellä kirkolla on myös ollut mielenkiintoinen tapa suhtautua koiriin. Vuonna 585 kirkonmiehiltä kiellettiin koirien omistaminen. Samoin 700-luvulla kirkko yritti kieltää koirien tuomisen kirkkoon messujen ajaksi, mutta frankkien kuningas Kaarle Suuri ei suostunut tähän. Kylmissä kirkoissa koirat lämmittivät omistajiaan ja ne saattoivat kuljeskella avoimista kirkon ovista sisään ja ulos. Kartanonherran koirille varattiin jopa oma kirkonpenkki Englannin Lincolnshiressä. Vasta 1600-luvulla koirat saivat porttikiellon kirkkoihin, jonne palkattiin jopa koiranpiiskaajia häätämään koirat ulos Herran huoneesta.

Koirasta kulttuurituotteeksi

Historian lisäksi kirjan lopussa pohditaan koirien asemaa ja karvaturrien muuttumista työkoirista harrastuskoiriksi. Hännänheiluttajien ja ihmisten yhteiselon tulevaisuutta valotetaan esimerkiksi ekologisten ajatusmallien kautta sekä nostetaan esille ajatus koirasta kulttuurituotteena. Ovatko ihmiset jo lemmikkiriippuvaisia? Millaista on koiran elämä Kiinassa, jossa on käytössä yhden koiran politiikka ja jossa koiria myös käytetään ruuaksi?

Kuulumisia ja jäljestystä

Perjantaina Iines pääsi hoitamaan uinnista kenties rasittuneita lihaksiaan. Kennelpiirillä oli joku koirahierojakoulun tilaisuus, jossa koirat pääsivät hierottaviksi 5 euron hintaan. Varasin Iinekselle ajan tuonne jo hyvissä ajoin ja se sattuikin juuri sopivasti uinnin jälkeen. Hieronnasta jatkettiin sitten koiratanssiin, jossa meillä piti olla ystävänpäivän kunniaksi koiranvaihtotreenit. Tosin meitä oli paikalla vain kaksi, mutta onnistui se niinkin. Iines pääsi siis kokeilemaan tuttuja tanssiliikkeitä toisen ohjaajan kanssa ja täytyy sanoa, että hienosti meni!

Lauantaipäivä lepäiltiin ja sunnuntaina lähdettiin maalle Isännän lapsuudenmaisemiin. Siellä Iines pääsi jäljittämään pellolla ja metsässä peurojen ja hirvien jälkiä. Sadetakki oli Iineksellä todella tarpeen, samoin 15-metrinen jäljestyshihna, joka näkyi aika hyvin. Luulin jo, että Iines sai näköhavainnon jostakin, kun se lähti kiitämään eteenpäin ja päästi samalla viu-viu-ääntä. Se on sellaista ajohaukun esiastetta. Mutta ei siellä mitään näkynyt. Nähtiin sentään jokin läjä peuran (?) sisälmyksiä kuusen alla ja hirven makuupaikka. Onneksi Iines ei välittänyt sisälmyksistä. Koira kiisi nenä maassa innoissaan sinne tänne, kyllä sillä oli hauskaa! Ja sai Iines tärkeän oppitunnin siitä, ettei jäätyneen ojan päälle kannata mennä, jos jää vaikka pettää. Hihnasta oli onneksi helppo vetää Iines kuivalle maalle.

Jäljestyksen jälkeen mentiin mummolle vierailulle. Iines oli siellä rauhallisempi kuin koskaan, vaikka heti tullessa se ilmoitti kissalle haukulla, että täältä tullaan! Kissa oli mennyt toiseen huoneeseen piiloon ja Iines kävi aina välillä siinä oven takana murisemassa. Ja vieraili Iines kissan ruokakipollakin, namnam. Vasta pihalla lähteissä Iines ja kissa kohtasivat toisensa vähän vahingossa, kun kissa lähti samoihin aikoihin ulos kuin me. Iines taisi saada vain näköhavainnon jostain ja lähti perään ajohaukulla. Kissa livahti pian vanhan navetan ovessa olevasta reiästä turvaan, mutta Iines ei sitä huomannut, vaan juoksi hajun perässä pihalla aivan kierroksilla. Automatka ja tämä päivä onkin sujunut Iinekseltä nukkuessa, taisi eilisestä jäädä vähän univelkaa...

Koira-aiheisia sananlaskuja

• Kyllä koira haavansa nuolee.
• Kyllä koira koiran tuntee.
• Makunsa kullakin sano koira kun persettään nuoli.
• Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
• Se on koiralle oikein että luu on kovaa ja koppi vuotaa.
• Herrat ja koirat jättävät oven auki.
• Haukkuva koira ei pure.
• Ei koira siitä suutu, kun sitä leivällä päähän viskaa.
• Ei ole koiraa karvoihin katsominen. (Älä katso vain ulkonäköä)
• Ei vanha koira istumaan opi.
• Häntä heiluttaa koiraa.
• Jos koiran rukous tulisi kuulluksi, taivaasta sataisi luita. 
• Päästä kuin koira veräjästä.
• Nukkua koiran unta.
• Leipänsä edestä koirakin haukkuu. 
• Hyppii ku Kärkkäisen koira.
• Ei elä kissa kiitoksella, koira päänsilityksellä.
• Olla kuin kissa ja koira.
• Mihinkä koira karvoistaan pääsisi.
• Kissa ja koira voivat suukottaa, vaikka eivät ystäviä olekaan. (latinalainen sananlasku)