Harrastepäivä

Lauantaina kokeiltiin rallytokoa ja koiratanssia Tammermaan mäyräkoirakerhon harrastepäivässä. Molempia lajeja on kesällä luvassa lisää, menemme Iineksen kanssa sekä rallytoko- että koiratanssikurssille. Rallytoko alkaa toukokuun lopussa ja koiratanssi kesäkuun alussa.

Rallytoko oli ihan uutta ja kyltit tuntuivat alkusi vähän vaikeilta. Kyltit olivat parin kolmen metrin päässä toisistaan, ja jokaisen luona piti tehdä jotain: kääntyä vasempaan tai oikeaan, pyörähtää ja kääntyä samalla tai mennä ensin yksi, sitten kaksi ja lopuksi kolme askelta eteenpäin, jolloin koira aina välillä istuu ohjaajan viereen.
Vielä ei ihan päästy lajiin sisälle, mutta kurssilla varmaan saa siitä sitten kattavamman kuvan. Koiratanssi taas tuntui enemmän meille sopivalta lajilta, Iineskin osaa jo valmiiksi niin monia temppuja.

Kotimatkalla käytiin Plantagenissa katselemassa kasveja. Lemmikkiosastolla oli lattia katettu valmiiksi Iinestä varten. Nameilla testattiin paria älypeliä, mutta ne olivat liian helppoja. Kukaan ei tullut valittamaan Iineksestä, eikä ovien luonakaan ollut mitään kieltomerkkejä eli johtopäätöksenä voi todeta, että koirat ovat tervetulleita Plantageniin.

Uimakausi avattu

Iines kastoi talviturkkinsa tänään Iidesjärven jäiseen veteen ja aloitti näköjään samalla vuoden 2013 uimakauden. Ei Iinestä tuntunut palelevan yhtään, sinne se meni järveen useamman kerran uimaan ja olisi halunnut lisääkin. Pitkän aikaa se myös malttoi seistä jään päällä tassut vedessä. Järvi ei ole kuin rannoista vähän sulanut, ja vesi oli kirjaimellisesti jäistä.

Kiersimme eilen ja tänään Iidesjärven ja matkalla näkyi piisami, västäräkki, räkättirastas, joutsenia ja nokikanoja. Eilen nähtiin myös kiuruja, kurkia ja töyhtöhyyppiä. Sieltä se kevät tulee!

Keskiviikkona oli agilityä. Meillä oli oikein kiva ja vauhdikas rata. Iines oli kerrankin oikein tuulispäänä, sitä piti itsekin juosta ihan tosissaan, että pysyin vauhdissa. Intoa tuomassa oli lihapullia taskussa, ehkä Iines haistoi ne, vaikka en niitä sille näyttänyt ennen rataa. Huomenna kokeilen uudestaan lihapullien voimaa mäyräkoirien harrastepäivässä, jossa kokeillaan rallytokoa ja koiratanssia. Iineksen uusi suosikki on muuten säilykepersikat! Pikkuinen oli kovin tohkeissaan niistä tässä eräänä päivänä ja pettymys oli kova, kun ne loppuivat.

 
Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina Iines sai kevään matolääkeannoksen Axiluria. Torstaina puoli kahdeltatoista illalla Iines halusi vielä ulos, ja sitten se halusi samaa kahdelta, viideltä ja puoli kuudelta. Oli kiva yö, juu. Varsinkin kun Iines etsi aina 10 minuuttia sopivaa paikkaa toimituksilleen. Kahdelta en ensin lähtenyt, vaan horrostin melkein kolmeen ennen kuin vein Iineksen ulos. Ei sillä siis oikeasti mikään kamala kiire ollut, ja vasta viimeisellä kerralla tavara oli löysää.
Aamulla nukuimme kymmeneen ja söimme molemmat kaurapuuroa, ehkä se auttoi Iineksen villinä käyvään vatsaan... Yön jälkeen kaikki on ollut taas hyvin. Tämä yö nukutaan varmasti molemmat sikeästi.

Esipesijä

Mäyräkoiran voisi laskea kodinkoneeksi, tässä oli käynnissä jauhelihakastikekattilan esipesu - ja kiillotus.

                                               Kohta pesuohjelma on lopussa: pohja kiiltää jo.

Iineksen pääsiäisloma

Iineksen pääsiäislomaviikko kului hyvin Hervannassa ja maalla. Saatoin Iineksen viime keskiviikkona autoon, ja Hervannassa Iines oli kovasti ihmetellyt, minne minä olin jäänyt. Eipä sillä ihan kauhea ikävä kuitenkaan näyttänyt kuvien perusteella olevan.

                      Iines sai juosta sydämensä kyllyydestä keppien perässä.

                  Maalla Iines näki hevosia ja sanoi niille hauhau.

                                          Manu-collien kanssa kävelyllä.

                                                     Vauhti päällä!

                                Anna mulle lihaa! Iines vahtii paistilihoja.

                                      Iines näki elämänsä ensimmäiset suden jäljet.

                                       Ja lähti seuraamaan niitä! Reipas koira!

                                       Välillä oli ihan pakko nukkua, vaikka tekemistä ja ihmisten vahtimista olisi riittänyt.

                                            Tätä Iines teki varmaan 80 % ajasta.

Viikon aktiiviloman jälkeen Iines on lähinnä nukkunut, ja painokin oli pudonnut mukavasti (nyt 8,3 kg). Iines oli keskiviikkona ihanasti minua rautatieasemalla vastassa. Oli se aika ihmeissään, kun näki minut. Vaikka se nuoli minut siinä paikassa, tuntui se jotenkin vierastavan minua. Kuluneet pari päivää ollaan molemmat "toivuttu" lomistamme.

Tampereellekin näyttää kevät saapuneen viikossa: eilen näin viisi laulujoutsenta ja tänään monta leskenlehteä. Järven jäälle ei enää uskalla mennä, vaikka Iines sinne tahtoisikin. Märkää on, ja Iines koittaa mahdollisimman tarkasti välttää kastelemasta itseään. Ei se kuitenkaan onnistu, joten joka lenkin jälkeen täytyy viedä se suihkuun. Kohta on pakko viimeistellä Iineksen uusi sadetakki, jotta lenkeillä päästään yleensä etenemään.

Toisten koirien kohtaamisesta

Toisten koirien kohtaaminen on sujunut nyt paremmin sen jälkeen, kun Iines tapasi kolme isoa mustaa opaskoiraa. Iines on ollut rennommin, kun ollaan järvellä nähty labradoreja.
Tänään nähtiin järvellä pitkästä aikaa Saku, joka  on tollerin ja mäyräkoiran risteytys. Iines ei tietenkään kaukaa sitä tunnistanut. Iines oli vapaana, joten lähdin itse ensin tervehtimään Sakua ja sen omistajaa. Iines jäi aika kauas ensin yksin, mutta kipitti sitten reippaasti perässä kun näki minun tervehtivän Sakua. Saku on kyllä niin veikeän näköinen! Harmi kun ei ollut kameraa mukana.

Pienempien vieraiden koirien ohitus kapealla polulla sujui tänään oikein hyvin. Iines jäi taas ensin paikoilleen, mutta kun kutsuin sitä, se tuli heti ja sai namia. Tätä toistamalla pienissä pätkissä päästiin melko vaivattomasti toisten koirien ohi.
Sen sijaan juuri lähdettyämme tänään lenkille, Iines huomasi miten naapuritalosta tuli joku tollerin näköinen koira. En muista, että olisimme ennen nähneet sitä. Iines sai kauhean raivokohtauksen! Talttui sentään namien voimalla ja kuunteli minua. Mutta heti kun nami oli syöty, Iines alkoi taas haukkumaan ja vetämään hurjana koiran perään. Vielä silloinkin, kun toista koiraa ei enää näkynyt, Iines kulki häntä pystyssä ja haisteli maata seuraten sen jälkiä. Mikähän Iinekselle oikein tuli?

Iloinen yllätys koitti paluumatkalla, kun hautausmaan parkkipaikalla oli menossa lyhytkarvaisten ja tummanruskeiden noutajien tokoharjoitukset. Olin aiemmin ajatellut viedä Iineksen Hakametsään seuraamaan vastaavaa touhua, ja yhtäkkiä noutajat ovatkin tulleet meidän kulmille. Loistopalvelua! Kotiin päästäksemme meidän piti ohittaa kuusi noutajaa. Iineksellä oli keppi turvanaan, mutta silti se olisi halunnut toiseen suuntaan pakoon, vaikka välimatkaa oli runsaasti. En lähtenyt pakottamaan Iinestä liikkeelle, vaan odotin jonkin aikaa ja juttelin sille niitä näitä. Pian Iines lähtikin hitaasti liikkeelle ja me päästiin kunnialla koirien ohitse laajassa kaaressa. Jes, Iineksellä on taas yksi onnistunut koirakokemus isoista koirista takana! Seuraavina viikkoina pitää ehdottomasti käydä samassa paikassa samaan aikaan lenkillä katsomassa, jos noutajat olisivat taas harjoittelemassa.

Koiran elämää: hieronnassa

Tänä iltana meillä kävi oikein koirahieroja kotikäynnillä. Onnekkaita oltiin, kun saatiin koirahierojaksi opiskelevalta tutun tutulta ilmainen hieronta. :)

Ensin tapasimme ulkona, että hieroja näki Iineksen liikkeet. Sisällä vähän leikittiin, syötettiin Iinekselle namia ja kirjattiin Iineksen terveystiedot ylös, kunnes varsinainen hierontasessio alkoi. Iines sai maata hieronta-alustalla kyljellään. Hieronta aloitettiin niskasta ja siitä siirryttiin lihas kerrallaan takapäähän. Sitten vaihdettiin toiselle kyljelle, ja sama alusta.

Pari kertaa Iines olisi halunnut nousta, mutta pian se taas rentoutui. Lantiossa oli hieman kireyttä, mutta muuten Iines on hyvässä kunnossa.

Kotona Iineksen lihaksia voi venyttää niin, että itse seisoo suorana polvillaan lattialla ja koira seisoo siinä edessä kylki itseen päin. Sitten kevyesti taivuttamalla koiran etu- ja takapäätä sen kylkeä voi venyttää omia jalkojaan vasten.

                        Hieronnan jälkeen Iines oli ihan hohhoijaa ja lepäili sohvalla.

Toinen hyvä harjoitus on, että koira seisoo matalan tyynyn päällä joko kaikilla tassuillaan tai sitten vain etu- tai takatassuilla. Kaikilla tassuilla seisoessa koiran etu- ja takajalkoja voi nostaa eteen ja taakse. Vähän kuin ihmiset jumppatunnilla! Vatsalihakset kehittyvät.

Niskaa voi venyttää vaikka namilla houkuttamalla (tai ottamalla kuonosta kiinni) niin, että pää menee hitaasti alas ja takaisin ylös.

Pari päivää Iines voi kuulemma ottaa rennommin eikä tarvitse kauheasti riehua. Sekös sopii, voimme molemmat levätä ennen kuin torstai-aamuna lähden taas viikoksi matkalle. Iineksen Hervannan loma alkaa jo keskiviikko-iltana agilityn jälkeen.

PS. Ilmoitin meidät tänään kesä-heinäkuussa olevalle freestyle-koiratanssin jatkokurssille!

Houkat retkeilee

Tänään lähdettiin pikkuretkelle Sääksjärvelle päin - tai ainakin siitä piti tulla pieni retki.

                                  Päädyttiin kulkemaan nuolten osoittamaan suuntaan.

Ajateltiin mennä sitten Houkkalammille asti. Puolivälissä matkaa mietitiin, käännyttäisiinkö sittenkin takasin, mutta 2 km tuntui niin vähältä. Menomatka tuntui pitkältä, niin kuin usein käy. Laavulla olisi ollut valmiit tuletkin tehtynä, mutta tällä kertaa ei ollut makkaraa mukana.

            Etsii, etsii. Iinekselle olisi pitänyt koko ajan heittää keppiä, lumihanki ei estänyt vaan vain hieman hidasti menoa.

Metsässä nähtiin paljon kiinnostavia jälkiä, joista osaa Iines seurasikin pari kolme metriä. Sitten tuli hätä lähteä ihmisten perään.

                                                   Palokärjen hakkaama kolo.

Houkkalammia ei vain löytynyt. Löysimme opastekyltin, jossa oli muihin paikkoihin kilometrimäärät ja Houkkalammin kohdalla ei lukenut mitään. Eli olisimme aivan justiinsa perillä. Paitsi ettei siinä kohtaa ollut mitään muuta kuin metsää, sama juttu vähän matkan päässä, jossa vastaan tuli metsähakkuualue.
Ilmeisesti koko paikkaa ei ole olemassakaan, ja koko nimi on tullut siitä, että vain houkat uskovat siellä jotain olevan.

                                            Eväitä syötiin kallion kolossa.

Pikkuretkemme pituudeksi tuli n. 10 kilometriä ja Iinekselle vielä muutama lisäpiste juoksentelusta.

                                                       Iines kiipeilee.

                                                              Vettä!

                    Iines noutaa keppiä ja pitää samalla hanhi-ääntä. 10 kilometriä takana ei tunnu missään.