Iineksen pääsiäislomaviikko kului hyvin Hervannassa ja maalla. Saatoin Iineksen viime keskiviikkona autoon, ja Hervannassa Iines oli kovasti ihmetellyt, minne minä olin jäänyt. Eipä sillä ihan kauhea ikävä kuitenkaan näyttänyt kuvien perusteella olevan.
Iines sai juosta sydämensä kyllyydestä keppien perässä.
Maalla Iines näki hevosia ja sanoi niille hauhau.
Manu-collien kanssa kävelyllä.
Vauhti päällä!
Anna mulle lihaa! Iines vahtii paistilihoja.
Iines näki elämänsä ensimmäiset suden jäljet.
Ja lähti seuraamaan niitä! Reipas koira!
Välillä oli ihan pakko nukkua, vaikka tekemistä ja ihmisten vahtimista olisi riittänyt.
Tätä Iines teki varmaan 80 % ajasta.
Viikon aktiiviloman jälkeen Iines on lähinnä nukkunut, ja painokin oli pudonnut mukavasti (nyt 8,3 kg). Iines oli keskiviikkona ihanasti minua rautatieasemalla vastassa. Oli se aika ihmeissään, kun näki minut. Vaikka se nuoli minut siinä paikassa, tuntui se jotenkin vierastavan minua. Kuluneet pari päivää ollaan molemmat "toivuttu" lomistamme.
Tampereellekin näyttää kevät saapuneen viikossa: eilen näin viisi laulujoutsenta ja tänään monta leskenlehteä. Järven jäälle ei enää uskalla mennä, vaikka Iines sinne tahtoisikin. Märkää on, ja Iines koittaa mahdollisimman tarkasti välttää kastelemasta itseään. Ei se kuitenkaan onnistu, joten joka lenkin jälkeen täytyy viedä se suihkuun. Kohta on pakko viimeistellä Iineksen uusi sadetakki, jotta lenkeillä päästään yleensä etenemään.
Viikon aktiiviloman jälkeen Iines on lähinnä nukkunut, ja painokin oli pudonnut mukavasti (nyt 8,3 kg). Iines oli keskiviikkona ihanasti minua rautatieasemalla vastassa. Oli se aika ihmeissään, kun näki minut. Vaikka se nuoli minut siinä paikassa, tuntui se jotenkin vierastavan minua. Kuluneet pari päivää ollaan molemmat "toivuttu" lomistamme.
Tampereellekin näyttää kevät saapuneen viikossa: eilen näin viisi laulujoutsenta ja tänään monta leskenlehteä. Järven jäälle ei enää uskalla mennä, vaikka Iines sinne tahtoisikin. Märkää on, ja Iines koittaa mahdollisimman tarkasti välttää kastelemasta itseään. Ei se kuitenkaan onnistu, joten joka lenkin jälkeen täytyy viedä se suihkuun. Kohta on pakko viimeistellä Iineksen uusi sadetakki, jotta lenkeillä päästään yleensä etenemään.
Meillä täällä itärajalla ei vielä leskenlehtiä näy eikä paljon sulaa maatakaan, mutta märkää on ja siitä ei Marttakaan tykkää. Lenkillä hiimailee perässä nyrpeän näköisenä. Mutta metsäpoluilla, missä on lunta vielä reilusti, juoksentelee innoissaan. Asfalttiteillä kun on vielä hiekoitushiekat asfaltin päällä, se on Martan inhotus. Luulen että kivet käy ikävästi tassuihin, joten vältetään sellaisia reittejä.
VastaaPoista