50 asiaa, jotka jokaisen koiran tulisi kokea elämänsä aikana

 

Löysin netistä hauskan listan asioista, jotka jokaisen koiran tulisi kokea elämänsä aikana. Listan on laatinut brittiläinen eläinlääkäri Marc Abraham ja sen tarkoituksena on innostaa koiranomistajia puuhailemaan koiriensa kanssa. Alla lista ja Iineksen tekemiset tai tekemättä jättämiset.

1. Kellahtaa maaten nautiskelemaan auringonnousun aikaan.

Ainakin tähän on ollut mahdollisuus, ehkä Iines on näin tehnytkin, vaikka tämän kesän vaelluksella.

2. Uida meressä. Tämän Iines teki tänä kesänä.

3. Riehua lumessa.  Tehty.

4. Tehdä kaivuutöitä kukkapuskassa. Ei, Iines ei ymmärrä kaivuutöiden päälle.

5. Tehdä "Beethovenit": eli ravistella märkää turkkia (tai kuolata) niin, että kaikki lähellä olevat kastuvat likomäriksi. Tehty yleensä uintireissujen jälkeen.

6. Omistaa oma paikka sohvalta. Iineksellä on oma säkkituoli, johon se voi maastoutua.

7. Osallistua omistajansa pyörä- tai juoksulenkille. Joo, yleensä pyörän korissa.

8. Osallistua perhepiknikille. Tänä kesänä Iines osallistui nimipäiväpiknikilleni.

9. Pilata omistajansa treffit. Ei se niitä pilannut. :)

10. Piristää omistajaansa, kun tämä on alamaissa. Aina.

11. Reissata mannerten välillä. Ei vielä.

12. Pyöriä kunnon mutalammikossa. Tähän Iines on liian hieno lady.

13. Tuhota omistajansa kenkäpari (tai monet sellaiset...). Ei sentään, Iineksellä on tarpeeksi omia leluja. 

14. Nukkua omistajansa sängyssä. Iines tekee sitä joka yö ainakin osan aikaa.

15. Herättää omistajansa aamulla erityisen märällä suukolla. Joka aamu. <3

16. Jahdata kissaa unissaan. Ehkä tehty, kysykää Iinekseltä.

17. Oppia käsky "istu" – vieraalla kielellä! Iines osasi pienempänä pysähtyä venäjänkielisellä käskyllä, mutta se vaihdettiin suomenkieliseen muiden ihmisten mukavuuden takia.

18. Osallistua jalkapallopeliin. Ei vielä.

19. Tavata julkkis-koira (esimerkiksi vaikkapa Lenni!) Iines ei ole tavannut toista julkkikoiraa, mutta se alkaa täällä Tampereen seudulla itse olla sellainen.

20. Kokeilla koiratanssia. Joo!

21. Todistaa omistajalleen, että osaa matkia ihmisen sanoja ulvomalla. Ei vielä. Iines on hiljaista sorttia ja käyttää enemmän katsetta kommunikointiin ihmisten kanssa.

22. Sotata itsensä 30 minuuttia kylvyn jälkeen. Ei vielä.

23. Ulvoa musiikin tahdissa. Ei, mutta ambulanssin ujellusta Iines ulvoo, kun sattuu sille päälle.

24. Matkustaa avoauton kyydissä (niin, että korvat ja kieli vaan lepattavat). Tehty suurella ilolla ihan tavallisen henkilöauton ikkunasta.

25. Kokeilla skeittausta. Hmm, ehkä tämän voi jättää välistä.

26. Saada on oma joulusukka. Iines saa oman joululahjan (-lahjoja).

27. Näyttää postimiehelle kuka oikein on pomo. Ei, Iines ottaa postin saapumisen oikein rennosti.

28. Toimia sormuksenkantajana häissä. Ei vielä.

29. Yrittää seurata oravaa puuhun saakka. Varmaan joka päivä.

30. Vierailla omistajansa työpaikalla. Kerran toissa kesänä Iines kävi sylissäni yliopistolla, kun vein sinne yhden paperin.

31. Luoda omat Facebook-, Instragram- tai Twitter-sivut (omistaja voi hieman auttaa).

Tähän kohtaan voidaan laskea tämä blogi.

32. Kirmata metsässä. Usein, lähes päivittäin.

33. Saada oma, personoitu koiratarha tai -koppi. Ei vielä.

34. Matkustaa laivalla – ja kastaa tassut meriveteen. Molemmat tehty. Kesällä 2012 Iines kävi Tallinnassa näyttelyssä.

35. Pelata frisbeetä omistajansa kanssa rannalla. Ei, Iines harrastaa mieluummin kepin noutoa.

36. Saada oma syntymäpäiväkortti. Kyllä!

37. Varastaa toisen lounas kun silmä välttää. Kylässä käydessä Iines käy Manu-collien kupilla syömässä, mutta kukaan (edes Manu) ei yritä estää sitä.

38. Tuijottaa pyörivää pesukonetta. Ei.

39. Syödä koirille tarkoitettua jäätelöä. Onko sellaistakin?

40. Tehdä ovela harhautus ja varastaa toisen koirakaverin ruoat. Katso kohta 37. Tosin siihen ei tarvita ovelaa harhautusta, vaan mäyräkoiran iso ego.

41. Juosta maratoni (omistajan kanssa, tietysti). Ei vielä.

42. Saada oma syntymäpäiväkakku. Kyllä, kakku on muistettu aina tehdä päivänsankarille.

43. Retuuttaa tyynyä, niin että höyhenet vain pöllyävät. Joskus taisi jotain tähän suuntaan viittaavaa tapahtua, muistan tyynyn Iineksen hampaissa, kun se vähän vaan leikki.

44. Avata itse oma syntymäpäivälahjansa (pistä lahja siis pakettiin!). Tottakai on tehty!

45. Katsoa Lassie-elokuva. Ei, Iines ei oikein ymmärrä telkkarissa olevaa kuvaa.

46. Päästä mukaan perhepotrettiin. Kyllä.

47. Ihmetellä omaa kuvajaistaan peilistä. Pentuna Iines teki tätä kerran pari, mutta ei se kauaa jaksanut kiinnostaa.

48. Löytää oma lempikuppila, jonne koiratkin saavat tulla. Kyllä, koirakahvila Vainu!

49. Esiintyä Youtube-videolla. Ei, ainakaan tietääkseni.

50. Nukkua yön yli hienossa koirahotellissa. Ei vielä.

Iineksen pisteet: 28/50, laskutavasta riippuen. Yli puolet jo, vaikka ikää on vasta kohta 2,5 vuotta. Aika hyvä tulos, ellen sanoisi.

Mitkä numeroidut kohdat sinun koirasi on jo kokenut elämässään? Kommentoi!

Lista ja lehtijuttu aiheesta:
http://www.avatv.fi/minisaitit.shtml/tassuklubi/haukkula/top---nama-asiat-jokaisen-koiran-tulisi-kokea-elamansa-aikana/2013/11/1827258

Paluu vanhoille kotikonnuille ja K6

Kirjastokohu on laantunut ja koiria saa viedä taas kirjastoihin, joissa on lukukoiratoimintaa. Kirjoitin taannoin kieltopäätöksestä palautetta Tampereen apulaispormestari Olli-Poika Parviaiselle, joka oli laatinut tiedotteen, jossa lukukoiratoiminta ja koirat taas sallittiin tietyissä kirjastoissa. Sanoin muun muassa olevani käytettävissä, kun yhteisiä pelisääntöjä aiheesta Koirat ja kirjasto tehdään. Katsotaan miten asia kehittyy...

Torstaina 31.10. kävimme vanhalla ulkoilureitillä Iidesjärven rannassa ja puistossa, johan sitä on kuukausi asuttu uudella alueella. Kyllä Iines varmasti muisti paikan, ainakin sillä oli kivaa ja tilaa juosta! Tätä isoa puistoa kyllä kaipaan, vastaavaa ei Hervannasta löydy (tai löytyy yksi, mutta se on niin kaukana).

                                                  Sainpas!

      Yllättävällä syysuinnilla. Yhtäkkiä Iines vain syöksyi veteen hakemaan siellä näkemäänsä keppiä.

Olemme harrastaneet taas koiratanssia: aloitimme lokakuussa kerran viikossa kokoontuvassa ryhmässä ja nyt olen valinnut seuraavaan esitykseen musiikin. Iines on oppinut uutena temppuna hyppäämään selkääni, kun olen maassa kumarassa. Se oli lopulta yllättävän helppoa, mutta vaati ehdottomasti toisen ihmisen apua.

Selkäkuvauksen tulokset tulivat viimein ja tulos oli K6 eli vaikea aste. Vähän oli surullista lukea tulokset, mutta eihän se vielä tarkoita, että Iines sairastuisi. Täytyy vain olla varovainen, ettei Iines liukastu esimerkiksi hypätessään sohvalta alas. Ja paljon vapaata liikuntaa metsässä, sen pitäisi olla hyväksi.

Huomenna lähdetään Isännän kanssa mäyräkoirakerhon retkelle Hämeenlinnaan Aulangon kylpylään. Ohjelmassa on uimista, porealtaassa rentoutumista ja syömistä. Ja varmaan paljon juttua mäyräkoirista! Iinekselle tulee pitkä päivä yksin kotona, mikä on aika harvinaista. Onneksi sille on luvassa vielä tänä vuonna kerhon retki Nokian koirakylpylään.

Voi p***e!

Itku pitkästä ilosta vai miten se meni...eipä ole Tampere niin edistyksellinen kuin on luultu. Tietämätön vain.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194847272146/artikkeli/tampereen+yllatysratkaisu+koirat+kielletaan+kirjastoista+tilalle+allergialaakkeita.html

Uskomaton ja hätiköity päätös! Miten ensin sallitaan ja sitten kielletään? Isommat päättäjät eivät ole tainneet tietää mitään aiemmasta päätöksestä, että koirat sallitaan. Ja nyt lukukoiratoimintakin loppuu. Joku juttua kommentoinut miettikin, että miten mahtaa käydä kaupungin linja-autoissa matkustamisen? Toivottavasti siihen ei kajota.

En kyllä ymmärrä allergiahysteriaa. Saako joku muka niin voimakkaita oireita koirasta isossa tilassa? Miten sellainen henkilö voi asua koiran naapurissakaan kerrostalossa?

Täyskielto on kyllä aika murskaava. Eikö olisi voitu käyttää maalaisjärkeä ja toimia tilanteen mukaan?

Meidän perheen julkkis

Tottahan se, että Iines pistää kuononsa ulos ovesta, on suuri mediatapahtuma ja etusivun arvoinen juttu!

Se, että koiran saa viedä kirjastoon, oli toimittajalle ihan uusi juttu. Me ja te, lukijat, tiesimme sen toki jo aikoja sitten!

Iineksen tuli eilen illalla maha kipeäksi ja yöllä piti käydä monta kertaa ulkona helpottamassa oloa. Annoin sille maitohappobakteeria, Axilur-matolääkettä ja keitettyä riisiä ja vähän lihaa. Iltapäivän Iines selvisi yksin kotona ilman vahinkoja, mutta ulkona käydessä oli masu taas ihan lirulla. Ainakin ruoka maittaa ja potilas on pirteä.

Mäyräkoirien koirapuistotapaaminen jäi Iinekseltä nyt kuitenkin väliin. Kävin itse paikalla, kun sen nyt järjestin mäyräkoirakerhon nimissä. Aurinkoinen ilma oli saanut ihmiset liikkeelle: telmimässä oli yli 10 mäykkyä! Näytti niin mukavalta! Iineksen on ihan pakko päästä kuukauden päästä seuraavaan tapaamiseen!

Aamulehden uutinen oli huomattu: tullessani paikalle ihmiset kommentoivat, että sieltä ne julkkikset saapuu, kunnes kerroin Iineksen jääneen kotiin lepäämään. Kiva oli silti taas tavata muita mäyräkoiranomistajia ja silitellä vieraita mäyriksiä.

Koiranvaatemuotinäytös

Tänään Tampereen kirjastoissa vietetään Käsin tehty - käsityön juhlavuoden tapahtumalauantaita. Iines on jo kerran aikaisemminkin käynyt Hervannan kirjastossa, mutta tällä kertaa emme menneet lainaamaan koirakirjoja vaan katsomaan keskiaikaishenkistä koiranvaatemuotinäytöstä. Ensimmäinen koiranvaatemuotinäytöksemme ikinä, millaistahan siellä on?

Paikalla oli jo paljon ihmisiä tutustumassa käsitöihin ja keskiaikaan, kun saavuimme paikalle. Kauaa ei tarvinnut odottaa, kun jo nähtiin mallikoirat. Niitä oli kaksi ja ne kävivät aina välillä vaihtamassa vaatteita, kunnes tekivät kierroksen ihmisten ja kirjahyllyjen välissä. Vaatteet oli valmistettu kierrätysmateriaaleista.

                                            "Juhliin menossa"

                                         Vaatteet eivät jaksaneet kiinnostaa Iinestä.

                                         "Hääpari"

Myös lelukoirat esittelivät tavallisempaa koiranvaatemuotia - ainakin lelukoirille.

Iinestäkin luultiin malliksi ja siitä otettiin kuvia, vaikkei sillä vaatteita ollutkaan. Monet eivät tienneet, että kirjastoihin saa ottaa koiran mukaan. Osa kuvista päätyi myös jonnekin muualle kuin ihmisten kotikoneille...siitä lisää huomenna. ;)

Metsäretkellä

Keskiviikkona lähdettiin pienelle metsäretkelle Lempäälän puolelle. Metsässä kulkemista, hajujen perässä juoksemista ja tietenkin evästä niin Iines oli onnellinen pikku koira.

 

                                    Eväänä Iineksellä oli poron luuta.

Eväitä ei kauaa ehtinyt syödä, kun piti lähteä oravajahtiin. Saapahan joku kettu loppueväistä vähän iltapalaa.

                          Kepinheitto on aina yhtä mukavaa!

Peuraa haistelemassa

Viikko muutosta ja tämä kuva kuvaa hyvin Iineksen olotiloja. Joka kävelyllä se pääsee jahtaamaan oravia, mikä on tällä hetkellä parasta mitä se tietää! Hervannan metsät on otettu haltuun nyt myös 15 metrin jäljestyshihnassa ulkoillen, jolloin Iines pääsee vapaasti seuraamaan mielenkiintoisia hajuja.

Tänään Iinekselle oli luvassa oikein erityisen mielenkiintoista haisteltavaa, sillä sain mäyräkoirakerholta lainaksi "peurauutetta" (ja aktivointipelin), kun Iines ei juoksujen takia päässytkään mukaan mäyristen aktivointi- ja hierontapäivään. Laitoin tätä uutetta pari tippaa maahan, ja kun Iines oravien jälkien haistelultaan ehti, tuli se katsomaan uutta tuoksua.

        Nuuh-nuuh, tässähän haisee ihan peuralle. Haistellaan vielä vähän lisää!

                 Ah, pitääpä vähän kieriä tässä kohtaa, kun on niin hyvät aromit.

Joku päivä voisi ottaa pakastimesta poron luun, piilottaa sen metsään ja laittaa muutaman tipan peurauutetta minijäljeksi Iinekselle. En ollut ennen kuullutkaan, että kaupasta saa tuollaisia "uutteita", niitä on kuulemma myös jäniksen ja supin ja tiesminkä hajuisina. Josko löytyisi myös kurreuutetta? ;)

Iines tuntuu hyvin sopeutuneen uuteen kotiimme. Aluksi se oli ehkä vähän hämillään, kun välillä Isäntä lähti pois ja sitten minä ja sitten toinen taas tuli ja lopulta kaikki olivat taas yhtäaikaa kotona. Nyt Iines taitaa olla jo tottunut siihen, että me molemmat tulemme kyllä takaisin. Iines on ollut tavallista väsyneempi ja kaivannut varsinkin yöllä läheisyyttä, mutta pikkuhiljaa sekin alkaa tasaantua. Väsymys johtuu varmaan siitä, että nyt sillä on paljon enemmän vahdittavaa, kun yleensä toinen meistä on aina kotona. On sitä itsekin ollut väsyneempi tästä muutoksesta, onneksi tavarat alkavat olla jo paikoillaan.

Ei voi kuin todeta, että kyllä mäyräkoiran nyt kelpaa lenkkeillä uusissa maastoissa: