Peuraa haistelemassa

Viikko muutosta ja tämä kuva kuvaa hyvin Iineksen olotiloja. Joka kävelyllä se pääsee jahtaamaan oravia, mikä on tällä hetkellä parasta mitä se tietää! Hervannan metsät on otettu haltuun nyt myös 15 metrin jäljestyshihnassa ulkoillen, jolloin Iines pääsee vapaasti seuraamaan mielenkiintoisia hajuja.

Tänään Iinekselle oli luvassa oikein erityisen mielenkiintoista haisteltavaa, sillä sain mäyräkoirakerholta lainaksi "peurauutetta" (ja aktivointipelin), kun Iines ei juoksujen takia päässytkään mukaan mäyristen aktivointi- ja hierontapäivään. Laitoin tätä uutetta pari tippaa maahan, ja kun Iines oravien jälkien haistelultaan ehti, tuli se katsomaan uutta tuoksua.

        Nuuh-nuuh, tässähän haisee ihan peuralle. Haistellaan vielä vähän lisää!

                 Ah, pitääpä vähän kieriä tässä kohtaa, kun on niin hyvät aromit.

Joku päivä voisi ottaa pakastimesta poron luun, piilottaa sen metsään ja laittaa muutaman tipan peurauutetta minijäljeksi Iinekselle. En ollut ennen kuullutkaan, että kaupasta saa tuollaisia "uutteita", niitä on kuulemma myös jäniksen ja supin ja tiesminkä hajuisina. Josko löytyisi myös kurreuutetta? ;)

Iines tuntuu hyvin sopeutuneen uuteen kotiimme. Aluksi se oli ehkä vähän hämillään, kun välillä Isäntä lähti pois ja sitten minä ja sitten toinen taas tuli ja lopulta kaikki olivat taas yhtäaikaa kotona. Nyt Iines taitaa olla jo tottunut siihen, että me molemmat tulemme kyllä takaisin. Iines on ollut tavallista väsyneempi ja kaivannut varsinkin yöllä läheisyyttä, mutta pikkuhiljaa sekin alkaa tasaantua. Väsymys johtuu varmaan siitä, että nyt sillä on paljon enemmän vahdittavaa, kun yleensä toinen meistä on aina kotona. On sitä itsekin ollut väsyneempi tästä muutoksesta, onneksi tavarat alkavat olla jo paikoillaan.

Ei voi kuin todeta, että kyllä mäyräkoiran nyt kelpaa lenkkeillä uusissa maastoissa: