Silakoita, söisinkö noita?

 Iltaruoaksi tehtiin tänään paistettuja silakoita. Annoin Iinekselle yhden fileen, kun se vaikutti kiinnostuneelta kalasta. Iines vain nuuhki silakkaa ja meni omalle kipolleen syömään nappuloitaan. Ei sitten.

Kun kaikki fileet oli paistettu, Iines halusi taas maistaa silakoita ja nyt ne kelpasivat hyvin!

                                   Namnam, tuumii Iines silakoista.

Pari päivää Iines on syönyt vain puolet annoksestaan, mutta nyt on jo palattu normaaliruokiin. Muuten se ei olisi mitään silakoita saanutkaan maistiaisiksi. Lenkkeilykään ei ole Iinestä kovin paljoa kiinnostanut, kai on ollut liian kuuma ja nyt on liian märkä, kun vain sataa. Sai Iines sentään eilen paljon liikuntaa, kun se ja Isäntä kävivät järvellä lenkillä ja Iines nouti keppiä uiden minkä tassuistaan pääsi.

Iineksen päiviin on kuulunut myös suuremman saaliin riepottamista, nimittäin vanhan tyynyn! Siitä sai tosi kivan lelun ja vasta nyt, noin viikon jälkeen, siitä alkaa irrota vanua.

Viime viikolla retkeiltiin Kintulammella ja kerrankin me kaikki kolme päästiin yhdessä uimaan. Iines haki uimalelua ja ui sunnuntaiuintia sinne tänne ainakin 15 minuuttia. Sitten houkuttelimme sen laiturille lepäämään, itse se olisi vielä jatkanut uimista. Mutta kyllä se nautti niin olostaan!

Silmät kiiluvat tarkkaavaisesti, kun lelua pitää kädessä. Joko se kohta lentää veteen?

Hellepäiviä ja silmäkontrolli

          Iines nauttii helteestä parvekkeella.

       Viilennystä kuumuuteen sai päivittäisen uimisen lisäksi märästä pyyhkeestä.

Eilen käytiin eläinlääkärissä puolivuotissilmätarkastuksessa. Nyt Iines oli ollut kuukauden Bepanten-silmätipoilla ja n. 4 päivää Optimmune-silmävoiteella. Silmät olivat nyt hyvässä kunnossa, vaikka silmien kosteusarvot olivat normaalin alarajoilla, toisessa silmässä 14 mm ja toisessa 15 mm. Jatkossa käytetään silmävoidetta kaksi kertaa päivässä ja välillä voi käyttää myös silmätippoja, jos on esimerkiksi kilpailuja tulossa. Seuraava kontrolliaika saatiin helmikuulle eli sitä ennen ei toivottavasti tarvitse mennä eläinlääkäriin.

Uiminen on tehnyt Iinekselle hyvää ja se onkin nyt hyvässä kunnossa. Eläinlääkärin vaaka näytti valjaat päällä 8,5 kg. Samalla lääkärikäynnillä Iines sai myös vuosittaisen kennelyskärokotteensa. Vastaanottoaulassa Iines kiipesi sohvan selkänojan päälle tarkkailemaan aulaa ja ikkunasta näkyvää maisemaa. Siellä se istui kuin kissa! Itse tutkimushuoneessa Iinestä taas pelotti, mutta se oli jälleen tosi kiltisti ja sai namiakin.

Lääkärin jälkeen poikkesimme eläinkaupassa ostamassa lisää nappularuokaa ja venyvän jatkopalan flexin ja valjaiden väliin. Muutaman kerran kun Iines on ollut kiinni puussa, on se lähtenyt kovaa vauhtia juoksemaan suuntaan x, jolloin narun loppuessa on tullut ikävä äkkipysähdys. Toivottavasti tuo jatkopala vaimentaa pysähdystä jatkossa, kun Iines on jossain kiinni.

3-vuotissynttärit

Iineksen kolmivuotissynttäreitä juhlittiin torstaina 22.5. Aamulla synttärisankari sai kakkua, jossa oli broilerin kivipiiraa, kermaviiliä ja raejuustoa sekä päällä muutama nappula, joista yritin muotoilla numeroa kolme. Kakku maistui hyvin ja samoja herkkuja oli saatavilla parina seuraavanakin päivänä.

Seuraavaksi lähdettiin Arboretumiin retkelle. Mukaan pakattiin kanasalaattia, piknikpeitto, Iinekselle dentasticksiä ja uimalelu.

                              Iines matkustaa bussissa.

                                Synttäriposeeraus: Iines 3 vuotta.

Sitten päästiin Iineksen mielestä itse asiaan eli uimiseen:

                       Uimisen jälkeen lämmiteltiin auringossa ja vahdittiin ympäristöä.

Ilma oli helteinen ja retki Arboretumiin onnistui mahtavasti. Kotona ehdittiin hetki levähtää ennen kuin lähdettiin Iineksen "mummolaan", jossa Iines sai synttärilahjan:

Paketista paljastui nameja, jotka ovat maistuneet hyvin Iinekselle.

Juhlat jatkuivat tavallaan vielä seuraavana päivänäkin, kun kirpparilta löytyi Iinekselle sopiva lahja, ammuva lehmä! Tosin kauaa se ei jaksanut ammua, mutta oli sitäkin suositumpi, minkä voi nähdä Iineksen ilmeestä. Lehmä on vielä yhtenä kappaleena, mitä nyt hännästä on pala irronnut ja koko lelu on aivan läpimärkä kuolasta...

Uimassa

Ilmat ovat lämmenneet mukavasti ja Iines on aloittanut aamu-uinnit. Eilen käytiin Särkijärvellä ja tänään Suolijärvellä.

                           Jee, vettä! Kyllä nyt hymyilyttää!

        Loiskis! Mikäs se oli? Iines ihmetteli heitettyjä pikkukiviä Särkijärvessä.

                               Pieni pää vain näkyy pinnan alta.

Iines meni lopulta niin kierroksille vedestä ja kepinheitosta, että se kiljui jo, vaikka kädessä ei edes ollut mitään heitettävää. Riitti, että piti kättä ylhäällä heittoasennossa.

Eiköhän sitä tänään mennä vielä toisen kerran uimaan, kun on niin lämmintä. Mittari näyttää jo 20 astetta. Pitää vain katsoa eteensä, sillä Isäntä näki pienen kyyn tässä lähellä metsäaukiolla, josta kuljetaan usein. Nostin Iineksen heti syliin turvaan. Punkkejakin on näkynyt ihan liian usein, viimeksi eilen yksi oli kiinnittynyt Iinesksen silmän yläpuolelle. Hienosti Iines antoi silti ottaa sen pois, vaikka pari karvaakin taisi lähteä samalla. Onkohan punkkeja nyt vain erityisen paljon vai mikä on, kun punkkikarkoite ei tehoa? Ennen se on toiminut hyvin, ehkä pitää keksiä jotain lisäsuojaa Iinekselle, vaikka valkosipulia ruokaan tai jotain...

Kalenterikuvaukset

Nyt oon ihan naatti. Olin äitin kanssa koko päivän kaupungilla, eka oltiin sellaisissa 1700-luvun kalenterikuvauksissa, johon mä pääsin poseeraan äitin kanssa. Olin kuulemma tosi taitava, valokuvaajakin kehui, että olin paras kuvattavana oleva koira mitä hänellä on ollut. Kuvausten jälkeen mentiin vielä kirjastoon ja lopuksi koirakahvilaan. Siellä olin jo niin väsy, että mulle ostettu maksaherkku piti ottaa kotiin mukaan, kun nukuin vain pöydän alla. Nyt tassut kohti taivasta, parisängyssä kelpaa köllötellä! T: Iines

PS. Tällainen kuva meistä otettiin tai siis tämän maalauksen pohjalta mahdollisimman samanlainen kuva. Oikean kuvan laitan sitten tänne, kun saan sen tassuihini.

 

Hellyyttä ja huomiota

Vapunpäivänä Iineksen 5. juoksut vihdoin alkoivat, hurraa! Iines kaipaa tavallista enemmän taas huomiota ja hellyyttä. Mietin liittyykö huomionkaipuu siihen, että normaalisti juoksussa oleva narttu kaipaisi varmaan urosten huomiota ja kun sitä ei ole saatavilla, riittäisi sille ihmistenkin huomio? Toisaalta Iines on tänään ollut selvästi enemmän minun perääni, vaikka yleensä se seuraa Isäntää kuin varjo.

Yllä olevassa kuvassa Iines on vallannut Isännän sylin, eikä lukemisesta taida tulla enää mitään. Mutta on se niin söpö, kun tulee noin syliin.

Me tytöt jäätiinkin nyt pariksi päivää kaksistaan, kun Isäntä lähti reissuun. Saas nähdä, keksitäänkö jotain kivaa...tänään on ainakin Iineksellä riittänyt kivaa, kun se on ollut jo kolme kertaa ulkona ja joka kerralla se on päässyt jahtaamaan oravia.

Ilmapallo, punkki ja purema

                                  Ilmapalloleikkiä tänään illalla.

Iines on hulluna ilmapalloihin. Kun sellaista puhaltaa, alkaa kauhea kiljunta, pahempi kuin jos orava juoksisi tien yli eikä Iines pääsisi perään. Eilen mentiin aamusta läheiselle kentälle leikkimään ilmapallolla. Puhalsin sitä ja Iines hyppi ja vinkui. Sitten kun laitoin ilmapalloa solmuun, hyppäsi Iines tosi korkealle ja puraisi palloa - ja sormeani. Pallo poksahti rikki ja sormeeni tuli vertavuotava haava. Pieni, mutta kuitenkin. Sattui aika paljon, sen verran kova puraisu oli. Ainakin se oli puhdas vahinko, eikä Iines tuntunut huomaavan mitään. Itsekään en ehtinyt tehdä mitään, kun tilanne oli jo ohi. Olisin voinut vaikka kiljaista, että Iines olisi huomannut, että nyt sattui.

Eilen löytyi myös kesän ensimmäinen punkki Iineksen turkista. Se oli selässä ja ihmettelin Iinestä silittäessäni, mikä möykky siellä oikein on. Punkki oli valtava, yök. Isäntä poisti sen pihdeillä (onneksi mun ei tarvinnut koskea siihen) ja minä laitoin Iinekselle FrontlineComp-punkinestolääkettä. Toivottavasti ne pikku öttiäiset pysyvät poissa!

Eilen iltapäivällä oli mäykkytapaaminen koirapuistossa. Paikalla oli 10 pötkylää ja monet niistä olivat pienempää kokoluokkaa kuin Iines. Iines näyttikin siinä seurassa aika isolta.

                                          Nuuh, nuuh!

        Seuraava mäykkyni voisi olla vaikka tällainen söpö ruskeakuono...

 ...tai sitten tällainen musta "myyrä". Nämäkin ovat kivan näköisiä, vaikka alun perin olin ajatellut seuraavan mäykyn sitten joskus olevan musta pitkäkarvainen.

 Iineskin (edessä) sentään haisteli kaikkia koiria ja joillekin se nosti häntänsäkin oikein pystyyn. Enimmäkseen se kuitenkin istuskeli ja tarkkaili ympäristöään.