Eilen illalla kävin Iineksen kanssa yhdeksän aikaan ulkona ja erään kerrostalon isolla nurmikolla oli jokin iso möykky. Huomasin sen olevan jänis tai oikeastaan rusakko. Iines ei vielä ollut huomannut mitään ja jänis oli jähmettynyt paikoilleen. Koitin vaivihkaa näyttää jänistä Iinekselle, välimatkaa meistä pupuun oli noin 6-7 metriä. Olisi niin tehnyt mieli päästää Iines vapaaksi! Mutta heti jäniksen takana oli pensasaita ja sen takana autotie ja risteys. Vaikkei nuo kadut ole niin kovin vilkkaita, niin se olisi ollut liian vaarallista. Jänis liikahti ja Iines huomasi sen. Kimppuun! Miten nopeasti noilla lyhyillä jaloilla pääseekään! Ja töks, vauhti pysähtyi kuin seinään: flexin viisi metriä oli kulutettu loppuun. Otan osaa Iines. Jänis pakeni pensasaidan läpi tielle. Lähdimme Iineksen kanssa perään ja Iines nuuhkikin seuraavaa nurmikkoa innoissaan pitkään. Se ei kuitenkaan osannut seurata jälkeä oikeaan suuntaan, jonne olin nähnyt jäniksen pinkovan. Kun Iines oli haistellut kyllikseen lähdimme kotia kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti