Hei vaan taas ja mukavaa vuotta 2017!

Iineksen vuosi on alkanut aktiivisista merkeissä.
Voidaankin jatkaa taas siitä, mihin viime kirjoituksessa jäätiin eli uinnilla! Iines sai meiltä joululahjaksi sarjakortin Kangasalan koirauimalaan, jossa olemme käyneet jo kaksi kertaa. Tavoitteena on käydä kerran kuussa, kunnes järvivesi on uintikelpoista. Toisena tavoitteena uinnilla on vähän laihduttaa Iinestä, sillä vaaka näytti tässä taannoin jo yli 9 kg. Voi olla, ettei kerran kuussa uimalla vielä laihdu, mutta ainakin se on tassunmitta oikeaan suuntaan.

Iines on tykännyt paljon uinnista koirauimalassa ja noutanut delfiinileluaan.

Tammikuun alussa kävimme kokeilemassa viimein doboa, josta olen ollut jo vuosia kiinnostunut. Dobo tuntui sopivan Iinekselle erittäin hyvin, kun se on niin rauhallinen laji. Eipä enää ole paineita siitä, miten saan Iinekseen vauhtia ja "kierroksia", kun dobossa voi olla ihan rauhassa.
Ilmoitin jo Iineksen 5 kerran dobon alkeiskurssille, joka alkaa muutaman viikon päästä. Kiva päästä pitkästä, pitkästä aikaa harrastamaan jotain Iineksen kanssa. Kirjoittelen siitä varmasti jatkossa lisää.

Näin talvella olemme nauttineet järven jäällä ulkoilusta ja heitelleet keppiä. Iines kantaa välillä kilometrikaupalla keppiä suussaan. Tänään Iines ei halunnut poseerata, kun oli kepin jyrsiminen kesken.

 

Uintikausi sen kun jatkuu!

Täytyykin heti tehdä päivitys viime kirjoitukseen. Tuo hullu pieni koira on vielä jatkanut uintikauttaan eilen ja tänään. Ensin Iines pyöri siinä rantaviivalla ihan sen näköisenä, että pitäisi keppiä heittää ja päästä uimaan.Vesi oli jo tosi kylmää, mutta niin Iines hyppäsi sinne kepin perässä. Ja vielä useamman kerran!

Kuva on muutaman viikon takaa, nyt joka paikka hohtaa jo keltaisena.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Yli vuosi on taas vierähtänyt viime kirjoituksesta. Iines voi hyvin ja on taas iloinen oma itsensä. Muutimme jälleen elokuussa, tällä kertaa takaisin vanhoille kulmille. Se on selvästi piristänyt Iinestä: metsä, järvi ja tutut koirakaverit ovat lähempänä. Vuoden verran asuimme muilla kulmilla, vaikkei silti kovin kaukana tästä ja entisestä talosta. Mutta siellä oli ihan eri ympyrät, eikä meistä kukaan oikein tuntenut oloaan kotoisaksi.

 Frisbeeharrastus on yhä voimissaan.

Leuanalusta on jatkanut harmaantumistaan, mutta muuten Iines jaksaa leikkiä ja liikkua - jos sitä huvittaa. Kesä kului eri järvissä uiden. Tämän vuoden uintikausi päättyi joskus syyskuun puolessa välissä. Olisi kiva viedä Iinestä koirauimalaan syksyn ja talven aikana edes kerran pari, toivottavasti ehdimme sinne!

 Pihavahti.

Iines on viettänyt lokoisaa kotikoiran elämää, eikä sen ole tarvinnut olla kovin kauaa päivästä edes yksin. Olisi mukavaa harrastaa Iineksen kanssa jotain, mutta ylimääräistä aikaa ei oikein ole. Enkä edes tiedä, mitä haluaisin tehdä.

Pojastamme Iines on saanut mukavan leikkikaverin palloleikkeihin. Eilen annoin Iinekselle pitkästä aikaa kirpparilta hankitun papukaijapehmolelun, se oli kovin mieleinen lahja! Iines oli tosi innoissaan siitä, vaikka se ei edes pitänyt mitään ääntä. Papukaija on vielä ehjä, mutta siinä on varmaan puoli kiloa kuolaa. :D

Aina ei huvita liikkua.

Kesä

Niin se kesä meni ja kaikenlaista tapahtui. Huhtikuussa Iines kävi tapaamassa kettua keinoluolalla. Alkuun pelotti kovasti, mutta sitten Iines jopa jahtasi ja haukkui kettua. Vähän tämän jälkeen Iines näki ketun myös lenkkimaastossamme ja lähti sen perään jahtiin (Isännän kanssa tietysti, kun Iines oli hihnassa). Hyvin Iines seurasi jälkeä, mutta kettu oli tietysti ovelampi.
Vapun tienoilla Iineksen suurta huvia oli leikkiä ilmapalloilla:

Kesäkuun alussa Iines kävi ShowHaun kuvauksissa ja pelkäsi niin paljon! Näin upean kuva siitä saatiin silti otettua:

Kesällä Iines on uinut ja viettänyt lähinnä tavallista koiranelämää hakemalla keppiä, jumittamalla toisinaan hihnassa ja kyttäämällä oravia. Vaihtelua arkeen toi yökyläily Perro-veikan luo (minä ja Isäntä astuttiin silloin avioon), jossa odotti myös kolme muutakin urosta. Sisällä Iines oli viettänyt aikaa lähinnä turvassa omassa kopassaan, mutta ulkona se oli ilmeisesti ollut reipas. Eikä ihmekään, kun kerran oli päässyt uimaan, josta Iines ei olisi halunnut lähteä pois ollenkaan.

Kuukausi sitten muutimme isompaan asuntoon ja Iinestä on tainnut vähän jännittää täällä, vaikka kuljemme yhä osin samoilla lenkkipoluilla. Täälläkin on hyvä parveke, josta Iines näkee hyvin ulos, kun hyppää tuolin päälle. Pari viikkoa sitten näkemistä riittikin, kun sirkushevoset tulivat viereiselle nurmelle kirmailemaan.

                                                  Uudessa kodissa.

Täällä ollaan jälleen!

Blogi onkin hiljentynyt viettämään vauvavuotta - niin siinä kävi, ettei tänne millään ehdi kirjoittaa, vaikka aluksi oli tarkoitus ehtiä. Tämäkin teksti on ollut yli viikon kesken.
Laumamme vauva täytti viime viikolla jo viisi kuukautta. Iineksellä on meneillään valeraskaus ja hellyydenkaipuu ja hoivavietti on kova. Iines makoilee siellä missä vauvakin on ja vinkuu, tekee pesää pinnasängyn alle ja ruokahalu on mennyt.

                                   Kaverukset alkavat olla jo samaa kokoa.

Maanantaina kävimme eläinlääkärissä silmäkontrollissa, Iineksen silmät voivat nyt erittäin hyvin ja Optimmune-voidetta käytetään edelleen aamuin illoin. Vasemmassa korvassa oli hiivaa ja sitä ollaan nyt puhdistettu korvanpuhdistusaineella. Iines ei tykkää yhtään sen laitosta ja ravistelee itseään ja kieriskelee lattialla aina sen jälkeen.

Vaikka vauva vie nyt enemmän huomiota, niin kyllä Iineksestäkin huolta pidetään!

Tänään oli ihana käydä aurinkoisella ilmalla kävelyllä ja nyt päästiin jo vaunujen kanssa metsään pururadalle, kun ladut ovat jo sen verran huonossa kunnossa. Iines sai juosta vapaana ja leikkiä kepillä, kyllä oli kivaa meillä kaikilla! Ja mikä parasta Iineksen mielestä: huomenna lähdetään maalle peurojen jälkiä nuuhkimaan, ehkä jopa nähdäänkin niitä.

Kevät on tullut, Iines on aloittanut parvekekyttäyksen: