Hae tästä blogista

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Viikko kuvina

                         Pallonheittelyä järven jäällä on harrastettu melkein päivittäin.


                               Tänään käytiin kiertämässä Iidesjärvi, siitä tulikin 
                               reipas 1,5 tunnin lenkki.
 
                         Harvinaista herkkua Iinekselle: naapurien kyttäystä ikkunasta.

                          Yhteisiä päiväunia sohvalla (Iines ei tykännyt näin yksityisen hetken taltioimisesta ja loikkasi pian lattialle).

                           Perjantaina saapui Zooplussan ruokalähetys. 
                           Näin iso paketti! Sen täytyy olla minulle...

                                                Iines työn touhussa.

Lisäksi Iines on tunkenut palloa sohvan ja kaapin alle, rutannut mattoja, pelännyt ihmisiä bussissa ja leikkinyt tuttujen koirien kanssa iltalenkillä. Agilitystä pidettiin tällä viikolla omaa lomaa, ensi viikolla sitten uusin voimin!

tiistai 22. tammikuuta 2013

Iineksen illallinen


Iineksellä kävi tänään tuuri: kaupasta löytyi tarjousraejuustoa ja jääkaappiin sulamaan otettu possun sisäelinseos oli valuttanut lientä eli se oli parempi käyttää heti. Keitin seosta ja riisiä ja lisäsin siihen raejuustoa.

                                                   Nam,nam!

maanantai 21. tammikuuta 2013

Iso musta koira

Iidesjärven jää. Tämä aamupäivä. Minä ja Iines. Sekä iso musta koira. Vapaana.

Siinä asetelma vaikka minkälaiseen jännitysnäytelmään. Olimme jo menossa kotiinpäin järven jäällä rannan vierustaa pitkin, kun toisella puolella järveä vastakkaiseen suuntaan oli menossa kävelijä ja iso musta koira, taisi olla labradorinnoutaja. Välimatkaa oli paljon ja luulin, että se riittää. Jäällä oli lunta sen verran, että Iines sai loikkia edetäkseeen. Se ehkä herätti ison mustan koiran mielenkiinnon.

Ensin se tuli puoliväliin pari kertaa ja jäi siihen makaamaan. Sitten se lähti tulemaan Iinestä kohti, jolloin minä menin niiden väliin, eikä koira tullut enää lähemmäs. Koitin liikkua Iineksen kanssa tavallisesti eteenpäin.
Iinestä varmasti pelotti ja se lähti juoksemaan kauemmas, jolloin iso musta koira lähti perään. Iines juoksi järveltä metsään ja rinnettä ylös kävelytielle. Vieressä olisikin jo ollut autotie. Yritin vielä pysäyttää toista koiraa, kun se juoksi ohitseni, mutta mikäs sellaisen ketterän otuksen pysäyttäisi. Sitten vain juoksin koirien perään niin kovaa kuin pystyin. Onneksi matka ei ollut kovin pitkä. Iines ja iso musta koira olivat pysähtyneet jalkakäytävän luo. Kun tulin paikalle, vieras koira tuli haistelemaan minua eikä onneksi vaikuttanut vihaiselta. Pääsin sen ja Iineksen väliin ja koitin ottaa Iineksen kiinni, mutta se perääntyi vielä muutaman askeleen. Sitten iso musta koira lähti juoksemaan takaisin sinne mistä oli tullutkin. Otin Iineksen syliin ja kävelin jalat täristen takaisin jäälle.

Onneksi Iinekselle ei käynyt kuinkaan! Todella vastuutonta toimintaa tuon koiran kävelyttäjältä, en kuullut kertaakaan, että hän olisi kutsunut koiraansa! Ymmärrän toisaalta miksi tuo koira lähti jahtaamaan Iinestä, Iines näytti varmaan ruskealta ja pomppivalta pupulta ja koiran vaistot heräsivät. Tai sitten "se halusi vain leikkiä". Ihan sama minulle, mutta tällaista ei saisi tapahtua! Jos koira lähtee noin kauas yksin, tulee se pitää hihnassa.

Ensi kerralla, kun näen että vastaava tilanne on kehittymässä, nostan Iineksen syliin, vaikka on sanottu, ettei niin olisi hyvä tehdä. On se ainakin parempi vaihtoehto kuin mitä nyt kävi. Voin sitten vaikka potkia toista koiraa, jos ei muu auta. Vai pitäisikö tässä alkaa varustautua jollain kättä pidemmällä? Vaikeinta on kun missään ei sanota, mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi ihmisen tehdä.

Ei ihmekään, että Iines vähän pelkää ja vihaa varsinkin isoja mustia koiria. Tämä oli jo kolmas kerta kun sellainen tulee vapaana katsomaan Iinestä, ja toinen kerta kun sellainen jahtaa sitä. Alan minäkin jo vihata niitä, ainakin vapaana olevia. Niistä kun ei koskaan tiedä.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Agilityharjoituksia ja ruokaostoksia

Ihan ensiksi viime viikon agilitytuloksiin. Me oltiin kahdeksansia, ei sentään ihan viimeisiä, kun mineissä oli yhdeksän kilpailijaa. Saatiin 25 virhepistettä. Ajallisesti meni oikein hyvin: 1,8 sekuntia yli ihanneajan.

                       

Sunnuntaina oltiin agilityohjaajakurssin harjoittelukoirakkona Lempäälässä. Siellä ei ekalla kerralla mentykään varsinaista agilityä, vaan harjoiteltiin muita juttuja, joilla voi aktivoida koiraa sen odottaessa vuoroaan. Mieleen jäi
  • kasin pujottelu jalkojen välistä, se tekee kuulemma hyvää varsinkin tällaiselle pitkäselkäiselle koiralle kuin Iines.
  • saalisleikki, johon tarvitaan kaksi lelua. Koiran kanssa leikitään ja heitetään toinen lelu jonnekin suuntaan. Kun koira on lähtenyt sen perään, juostaan itse vastakkaiseen suuntaan ja heilutellaan toista lelua kutsuvasti. Koiran pitäisi juosta takaisinpäin ensimmäinen lelu suussa ja pudottaa se samalla kun omistaja heittää toisen lelun kauemmas siihen suuntaan, johon oli menossa. Sitten otetaan ensimmäinen lelu lattialta ja juostaan samaan suuntaan kuin aluksi, heilutellaan lelua ja heitetään se kauemmas koiran haettavaksi.
  • käden läpsäiseminen tassulla
  • pyöriminen oikealle ja vasemmalle (Iines osasi jo)
Tulevana sunnuntaina on toinen kerta, ehkä sitten tehdään jo jotain esteitä.

Tämän viikon agility meni mielestäni tosi hyvin. Uudet lelut innostivat Iinestä ja se jaksoi tehdä sen mitä pitikin. Yhtään enempää se ei kyllä olisi jaksanut keskittyä. Päästiin kivasti menemään rataa, jossa oli A-este, puomi ja putkia hyppyjen lisäksi. Rata oli mukavan simppeli ja kerrankin päästiin se loppuun asti. Iineksen kanssa mennään lyhyitä ja vauhdikkaita pätkiä, joiden välissä leikitään leluilla.

                       Iineksen uusi villapaita tulee näillä pakkasilla tarpeeseen.

Tänään shoppailin Iinekselle Zooplussalta Pro Planin koiranruokaa. More-nappulat alkavat loppua ja tiukan hintavertailun jälkeen päädyin Pro Planin aikuisten kana ja riisi 14 kg + 2,5 kg säkin säästöpakkaukseen. Kilohinta oli paljon halvempi kuin Moressa, kannattaa näköjään ostaa tarjouksista, kuten tein aiemmin Moren kanssa.


lauantai 12. tammikuuta 2013

2. epäviralliset agilitykisat

Näin on, tänään käytiin Ylöjärvellä Iineksen ja minun toisissa epävirallisissa agilitykisoissa.Kilpailut olivat osa Agiwars-cupia, ja vielä on kaksi osakilpailua jäljellä. Halli oli todella pieni ja rata-alue sitäkin pienempi. Itse rata oli tutustumisen jälkeen ihan mukava. Paljon oli kiertämistä ja kaarroksia. Meidän vuoro oli viidentenä, ja aika paljon oli koiria paikalla. Lopulliset tulokset eivät ole vielä tulleet nettiin, niin en tiedä sijoitustamme.

                                              Hauvavauva ja minä 
                                              kilpailusuorituksemme jälkeen.

Tuloslappuumme merkittiin hylkäys ja kaksi kertaa kielto. Ilmeisesti menin jonkun esteen väärässä järjestyksessä tai sitten Iines ei hypännyt yhtä hyppyestettä. Radalla en kuitenkaan huomannut mitään, ja kaikki tuntui menneen hyvin.

Ihan alussa Iines meinasi lähteä ihan vierestäni eikä mennä hyppyä. Sain sen onneksi korjattua ennen kuin Iines oli ohittanut estettä. Sitten yhdessä kohtaa Iines meni tunnelin ohi ja siitä tuli varmaan ensimmmäinen kielto. Ehkä menin liian läheltä Iinestä ja siksi se meni tunnelin ohi. Vähän myöhemmin Iines olisi itse mennyt toiseen tunneliin ja siitä tuli toinen kielto.
                                               Iines oli tällä kertaa nätisti, 
                                               eikä meinannut hyökätä isompiensa kimppuun.

Vauhtia Iineksellä piisasi, mikä oli tärkein asia. Muutenkin meni tosi hyvin! Jee! Tarkempia tuloksia ja videota odotellessa... Näissä kisoissa kaikki sijoittuvat ja pelkästä putkiluokastakin olisi saanut hienot pokaalit palkinnoiksi. Sinne siis ensi kerralla!

                                                        Uudet agilitylelut.

Kotimatkalla käytiin Wuf.fi:n myymälässä, ja ostin Iinekselle kaksi narupalloa ja pienen norsu-vinkulelun. Oli muuten halpaa! Niin ja ruokaa ostin myös: naudanmahaa, possunsisäelinseosta ja kalkkunajauhelihaa pakasteina.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Niin pieni ja hiljainen

Iines on niin pieni ja hiljainen, että sen voi helposti vahingossa unohtaa. Ainakin kaksi kertaa se on jäänyt vessaan, kun olen sulkenut oven. Sitten vähän ajan päästä olen ihmetellyt missä se on ja huudellut sitä. Ei mitään ääntä, vaikka varmasti se kuulee minut. Sitten kun olen avannut vessan oven, se on istunut oven luona ja tapittanut minua nappisilmillään.

Äsken Iines halusi parvekkeelle ja unohdin sen sinne enintään 10 minuutiksi. Miten olisi edes pieni hau? Ilmoittaisit missä olet, Iines?

lauantai 5. tammikuuta 2013

Agilityssä, rusakkojahdissa ja lupaukseni Iinekselle

Eilen Iineksellä ja Teslalla oli ihan oma agilityvuoro SportDogParkissa Lempäälässä. Paikka oli Iineksen näkövinkkelistä uusi, sillä ei se sitä muista, vaikka pari kertaa ollaan käyty aiemmin. Iines oli ihan täpinöissään, ihanaa! Se juoksi kentällä innoissaan, kun laitoimme esteitä valmiiksi, ja meni putken läpi monta kertaa. Ensin yritin saada sen istumaan kiltisti paikoillaan, mutta sillä oli niin kivaa, että annoin sen juoksennella vapaasti.
Kokeilin Iineksen kanssa vähän pidempää rataa, jossa oli muistaakseni ensin hyppy, rengas, hyppy, putki, keinu ja A-este. Keinulta saatettiin jatkaa toiseen suuntaan, jossa odotti vielä putki, pari hyppyä ja pussi. Kun tuli virhe, palasin vauhtia pysäyttämättä takaisin tai en huomioinut sitä. Iines oli ihan liekeissä! :) Ja oli minullakin tosi kivaa!

Keppejäkin harjoiteltiin ja ne sujuvat kädellä näyttämällä jo aika hyvin. Täysin ilman apukehikoita ei voi silti vielä olla. Alussa ja lopussa (ja vähän treenien välissäkin) oli leikkimistä Tesla-kaverin kanssa. Ennen kotiinlähtöä kävimme viereisessä eläinkaupassa, josta Iines sai vinkuvan pehmokoiran ja vinkuvan tennispallon. Mutta se ei tiedä niistä vielä... ;) Iines saa leikkiä uusilla leluilla keskiviikkoisin agilityssä.

Viime yönä oli vuorossa rusakkojahtia kaupungissa. Vein Iinestä puolenyön jälkeen pihalle ja melkein heti nähtiin kerrostalojen välissä rusakko. Iines lähti vähän matkaa perään ja haisteli innoissaan. Jatkoimme matkaamme ja kohta tien yli meni toinen tai ehkä se sama pupu. Ensin Iines ei nähnyt sitä, vaikka yritin näyttää. Sitten Iines pinkaisi juoksuun, mutta rusakko kääntyi parkkipaikalle ja Iines hukkasi jäljet nopeasti. Kuitenkin koko loppumatkan se haisteli kiivaasti maata ja kulki eteenpäin kuono maassa. Toivottavasti Iineksellä oli kivaa, kun pääsi edes leikisti metsästämään.

Ollin ja Maunon innoittamana lupaan Iinekselle vuoden 2013 kunniaksi, että vien sen koirauimalaan polskimaan ja jäljestyskurssille.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Iineksen juhlapyhät

Joululahjaksi Iines sai nallen, röhkivän joulupossun ja uuden vihreän villapaidan. Pakettien avaaminen oli Iineksestä mukavaa!


                                      Omassa kopassa on hyvä levätä.

Tapaninpäivänä oli agilityharjoitukset ja jäätävän kylmää. Ehkä se sitten vaikutti Iineksen intoon, sillä sitä olisi pitänyt palkata joka esteen jälkeen, muuten oli sen mielestä liian tylsää. Opettaja sanoi, ettei Iines välttämättä syty agilityyn kunnolla, ja mietin sitä itsekin. Ei meillä mikään pakko ole kilpailla, jos Iinestä ei kiinnosta. Katsotaan nyt tämä kevät vielä miten käy. Kilpailulisenssiä en ehkä sittenkään vielä hanki, epävirallisia kilpailuita on niin paljon luvassa, että niilläkin päästään jo pitkälle. Ehkä huomisissa treeneissä menee jo paremmin... laitan toivoni Tesla-kaverin piristävään vaikutukseen.


                                          Lepotauko.

Viime päivät ovat olleet varmasti Iinekselle stressaavia, kun ollaan matkustettu sinne sun tänne ja tavattu (vaikkakin Iinekselle tuttuja) ihmisiä. Kotona ei olla paljoa ehditty olemaan. Nyt on tarkoituksena tasoittaa menoa ja aloittaa Iineksen osalta tavallisen tuttu arki.

Uusi vuosi meni yllättävän hyvin, Iines ei pelännyt raketteja juuri ollenkaan. Ulkona se tepsutti häntä pystyssä ja keppi suussa, vaikka pamahduksia kuuluikin sieltä täältä. Ainoastaan puolen yön aikaan se meni sängyn alle piiloon, kun melua oli eniten, koska parvekkeen ovikin oli auki.