Hae tästä blogista

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Ilmapallo, punkki ja purema

                                  Ilmapalloleikkiä tänään illalla.

Iines on hulluna ilmapalloihin. Kun sellaista puhaltaa, alkaa kauhea kiljunta, pahempi kuin jos orava juoksisi tien yli eikä Iines pääsisi perään. Eilen mentiin aamusta läheiselle kentälle leikkimään ilmapallolla. Puhalsin sitä ja Iines hyppi ja vinkui. Sitten kun laitoin ilmapalloa solmuun, hyppäsi Iines tosi korkealle ja puraisi palloa - ja sormeani. Pallo poksahti rikki ja sormeeni tuli vertavuotava haava. Pieni, mutta kuitenkin. Sattui aika paljon, sen verran kova puraisu oli. Ainakin se oli puhdas vahinko, eikä Iines tuntunut huomaavan mitään. Itsekään en ehtinyt tehdä mitään, kun tilanne oli jo ohi. Olisin voinut vaikka kiljaista, että Iines olisi huomannut, että nyt sattui.

Eilen löytyi myös kesän ensimmäinen punkki Iineksen turkista. Se oli selässä ja ihmettelin Iinestä silittäessäni, mikä möykky siellä oikein on. Punkki oli valtava, yök. Isäntä poisti sen pihdeillä (onneksi mun ei tarvinnut koskea siihen) ja minä laitoin Iinekselle FrontlineComp-punkinestolääkettä. Toivottavasti ne pikku öttiäiset pysyvät poissa!

Eilen iltapäivällä oli mäykkytapaaminen koirapuistossa. Paikalla oli 10 pötkylää ja monet niistä olivat pienempää kokoluokkaa kuin Iines. Iines näyttikin siinä seurassa aika isolta.

                                          Nuuh, nuuh!

        Seuraava mäykkyni voisi olla vaikka tällainen söpö ruskeakuono...

 ...tai sitten tällainen musta "myyrä". Nämäkin ovat kivan näköisiä, vaikka alun perin olin ajatellut seuraavan mäykyn sitten joskus olevan musta pitkäkarvainen.

 Iineskin (edessä) sentään haisteli kaikkia koiria ja joillekin se nosti häntänsäkin oikein pystyyn. Enimmäkseen se kuitenkin istuskeli ja tarkkaili ympäristöään.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Uimakausi alkoi

Iineksen uimakausi alkoi tänään Särkijärvessä noin viikko jäidenlähdön jälkeen. Ensin ajattelimme Isännän kanssa, ettei nyt vielä päästetä sitä uimaan, mutta kun Iines niin halusi! Ja rannasta löytyi juuri sopiva pikku hiekkaranta, josta tulee varmasti kesällä Iineksen oma yksityisranta.

Taisi vesi olla silti vähän kylmää, sillä Iines laski rantaa pitkin lyhimmän reitin vedessä olevan kepin luo ja meni sitten vasta veteen. Silti se halusi, että heitetään uudestaan keppiä. Iines kävi pulahtamassa ehkä 3-4 kertaa ja sitten sai tällä kertaa riittää. Pikku koira meni silti heti seuraavaan notkelmaan veden ääreen ihan kuin sanoen, että eikö heitettäisi tästäkin kohtaa keppiä. Iineksen loppulenkki sujui reippaasti metsässä kepin perässä kirmaten, ettei tule kylmä.

Juoksuja ei vieläkään näy eikä kuulu. Viime juoksuista on nyt 7 kuukautta ja hyvin voi mennä vielä kuukausi, ken tietää...Sunnuntaina olisi läheisessä koirapuistossa mäykkytreffit ja toivotaan, että päästään sinne.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Fasaaneja ja hiidenkirnuja

Hiidenkirnuja Askolassa.

Pääsiäistä vietettiin tutusti mummon luona Kotkassa. Matkalla pysähdyttiin Askolaan katsomaan hiidenkirnuja, joita oli parikymmentä. Ne olivat kyllä hienoja, ja paikka oli sopiva retkikohde autoilun lomassa ja Iinestäkin ajatellen.

Melkein kaikissa oli vielä jäätä.


Hiidenkirnujen jälkeen polkua pääsi alas joen rantaan ja niitylle, jossa heiteltiin Iineksen riemuksi keppiä:

Pääsiäispitkäkorva.

Iines löysi ihanan kepin, kyllä nyt hymyilyttää!

Autossa Iines malttoi nukkua pää Isännän polvella vain pieniä hetkiä, sitten piti taas katsella maisemia ikkunasta. Takaikkunoihin jäikin aikamoiset kuonon jäljet.

Iines viihtyi taas mummon luona kassissa nukkumassa.

Nukkumista on jatkettu tänäänkin, sillä pikku koiralle jäi kunnon univelat parin päivän matkasta. Koko ajan oli niin paljon tekemistä ja katseltavaa. Fasaanejakin ehdittiin "metsästää" muutaman kerran. Ekalla kertaa Iines pääsi jopa aivan lähelle fasaanikukkoa, mutta harmi ettei maasto ollut ihan paras mahdollinen tähän puuhaan: vieraisiin pihoihin ei oikein kehdannut mennä linnun perässä.

Toisella ja kolmannella kerralla fasaani tuli aivan pihaan ja Iines pääsi ajamaan sen pois. Taaskin vain jäljittäminen jäi vähälle tilan puutteen takia, kovasti Iines ainakin pihalla haisteli edestakaisin fasaanin jo paettua. Jo pelkkä fasaanin äänikin sai koiran valpastumaan ja menemään ulko-ovelle valmiina tositoimiin. Kierroksetkin kävivät aika korkealla fasaanin kohtaamisten jälkeen ja meni aina pidempi hetki, että Iines rauhoittui.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Iidesjärven ympärikierros

Iineksen elämä on nykyään yhtä retkeilyä! Eilen käytiin kiertämässä Iidesjärvi ja samalla vanhoilla kotiseuduilla. Iines kiinnostui heti jäistä vapautuneesta järvestä ja olisi mielellään mennyt veteen.

                  Jokohan sitä voisi mennä uimaan, Iines tuumii.

Noin 6 kilometrin kierros järven ympäri aloitettiin tutusta puistosta, jossa Iines sai lämmitellä ja hakea frisbeetä. Ihan lihasten lämmittelyn takia tietenkin vain heitettiin frisbeetä... ;)

Iines melkein malttoi pysyä paikoillaan kuvaamisen ajan, frisbee kuitenkin veti puoleensa.

Näkymä lintutornista: jokakeväinen joutsenpari on tullut etelästä. Näsinneula siintää taustalla.



Odotettiin vähän, jos oltaisiin nähty piisameja, kun niitä on usein näkynyt järven rannalla. Ei kuitenkaan nähty. Aika paljon Iines sai olla vapaana ja tutkia paikkoja. Välillä reitti kuitenkin kulki asfaltoitua kävelytietä pitkin ison tien varressa ja silloin piti pitää Iines kytkettynä. Puolivälissä syötiin eväitä ja Iines sai dentasticksin. Linnuista nähtiin joutsenten lisäksi närhi, nokikana ja paljon lokkeja. Fasaanin ääni kuultiin ja Iines kiinnostui heti siitä. Se kuitenkin pysytteli piilossa, eikä Iines päässyt jahtaamaan tällä kertaa mitään eläintä. Huomenna se voi jo onnistuakin, sillä lähdemme Kotkaan mummolle, ja siellä fasaaneita on näkynyt useastikin.


Järvikierroksella nähtiin muuten pari tuttua koiraakin entisiltä lenkkimaastoilta. Muutto Hervantaan oli pantu syksyn Aamulehdestä merkille.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Maaseuturetki

Jopas on aika kulunutkin, reissusta eläimiä pursuavalle maaseudullekin on jo kohta kaksi viikkoa.

                                  Iines poseeraa keittiössä.

Ensimmäiseksi teimme verijäljen metsään, jossa oli paljon peurojen jälkiä. Jäljessä oli kolme kulmaa ja parissa kohtaa jälki ylitti pienen ojan. Pituutta sille tuli noin 800 metriä. Muuten emme edes yrittäneet tehdä "oikean" muotoista jälkeä, jollainen mejä-kokeessa olisi. Kunhan nyt Iines pääsee harjoittelemaan jäljestämistä. Jälki sai vanheta 5 tuntia.

                                Tästä se lähtee.

Alussa Iines tarkasti ensin kaikki ilmansuunnat ennen kuin se päätyi oikeaan suuntaan ja lähti jäljelle. Aluksi menikin hyvin, mutta noin puolivälissä Iines löysi paremman hajun ja lähti seuraamaan sitä. Saimme koiran takaisin jäljestyspuuhiin, mutta kohta se lähti taas, ja tällä kertaa kauemmas niin, että 15 metrin hihna katosi Iineksen mukana. Onneksi Iines ei ollut kauaa poissa. Ennen Iineksen jäljeltälähtemistä näin oikean valkoisen metsäjäniksen, ekaa kertaa elämässäni! Onneksi Iines ei huomannut sitä, mutta ehkä vainusi sen kuitenkin...

                                    Iines jäljestää.

Loppujälki meni vähän niin ja näin. Ainakin yhden kulman Iines oikaisi, mutta se ei kuulemma haittaa kokeessa, kun koira voi jäljestää sen ilmavainulla. Ainakin kerran Iines hukkasi jäljen ja meni väärään suuntaan. Saalis kuitenkin löytyi oikeaa jälkeä vainuamalla ja Iines jopa suostui syömään sen. Tällä kertaa ainakin jäljestettävä eläin (naudan veri) vastasi saalista.

                                       Naudanmahaa, namnam.


Seuraava luontoelämys oli pihan viereiselle pellolle laskeutuneet 7 kurkea (yksi puuttuu kuvasta). Aiemminkin päivällä Iines huomasi ikkunasta, miten kaksi kurkea lensi ohitse.

                         Iines ja kurjet: sinne ne lentää.

Iines ei oikein tiennyt mitä olisi kurjista ajatellut. Ainakaan se ei yrittänyt juosta niiden perään, mutta haisteli Iines sentään mielenkiinnolla sitä kohtaa, jossa kurjet olivat pellolla olleet.

 Joko niitä lettuja saa? Iines on oppinut (opetettu) kiipeämään tuoleille ruokapöydän ääreen. Kerran pari vain näytin sille kotona miten se tehdään, kun toinen ei nähnyt alhaalta mitään. Ja siinä se on kiltisti katsellut ympärilleen. Nyt Iines on ottanut taidon muuallakin käyttöön.

Ainiin, kotimatkalla nähtiin peuroja ja yhdessä paikassa pystyi hyvin pysähtymään tien varteen. Paikka oli vieläpä niin hyvä, että pääsimme lähestymään peuroja mutkan takaa. Ne olivat vain silti vähän kaukana, mutta Iines näki ne ja päästi pari ajovingahdusta. Kovasti Iines olisi mennyt perään, mutta metsä, jonne peurat pellolta juoksivat oli turhan vaikeakulkuinen. Tämän "jahdin" jälkeen Iines ei enää nukkunut autossa, vaan vaati takapenkiltä Minä haluan -äänellään, että pysähdytään uudestaan katsomaan peuroja.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Maalle peuroja katsomaan


Arvatkaa mitä? Me lähdetään kuulemma huomenna maalle! Siellä mennään aina haistelemaan peurojen jälkiä ja mulle tehdään kuulemma huomenna verijälkikin! Ja sitten siellä on sellainen uroscollie Manu, jonka kiposta mä käyn välillä syömässä, kun sillä on parempaa ruokaa kuin mulla, ei mitään kuivia nappuloita.

Tänään käytiin koiratanssissa jä mä olin tosi hyvä (niin kuin tietysti aina)! Me opeteltiin kaukoliikkeitä eli sitä miten opitaan tekemään eri liikkeitä kaukana ohjaajasta. Mun piti mennä sellaisen muovitötsän luo ja sain siitä namia. Se oli tosi helppoa ja tiesin heti mitä noi ihmiset multa halusivat. Sitten tein sen vielä eri suunnista ja pelkästään niin, että mulle sanottiin "merkki".

Toissapäivänä mä sain matolääkettä kevään kunniaksi, vaikka en kyllä itse huomannut mitään maukkaan lampaanlihan seasta. Ja eilen kävin oikein kylvyssä, kun turkki oli jo vähän likainen. Nyt se kyllä likaantuu maalla uudestaan, sillä mä aion ainakin tutkia joka paikan!

Kevätterveisin Iines