Hae tästä blogista

tiistai 12. elokuuta 2014

Retki Poriin


Eilen me lähdettiin käymään Porin koirauimarannalla. Retkeä oli mietitty kesän alusta asti ja nyt me saatiin se toteutettua, jes!

Menomatka oli Iineksestä vähän tylsä, sillä se joutui olemaan yksin takapenkillä, josta maisemiakaan ei kovin hyvin nähnyt. Välillä kun pysähdyttiin levähdysalueelle haukkaamaan voileipää, oli Iines ensi ihan innoissaan, että nyt viimein tapahtuu jotain. Sitten se näytti hämmentyneeltä, kun emme lähteneetkään auton luota minnekään.

                             Iines menossa kohti merta.

Kohteemme oli siis Mäntyluodon koirauimaranta. Rannalla oli vain muutama ihminen ja näimme siellä oloaikanamme vain muutaman koiran. Tilaa ainakin riitti! Rannalla kuulemma myös uitetaan hevosia ja niiden kavioiden jälkiä näkyikin hiekassa.


Iines meni innoissaan rantaveteen tepastelemaan. Matalaa rantaa riittikin pitkälle asti ja se oli kuin mäyräkoiralle luotu!


Jostain syystä Iinestä vähän pelotti mennä vähänkin syvempään kohtaan hiekkasärkkien välissä. Ja aallotkin olivat ensin jännittäviä. Kunnolla uimaan Iines ei oikeastaan mennyt, vaan tassutteli matalassa vedessä.


Vasta frisbeen kanssa Iines unohti pelkonsa ja meni kunnolla veteen lelua hakemaan. Montaa vetoa ei tarvinnut koko päivänä uida, riitti kun loikki vedessä.


Iines ei lepäämään joutanut: kerrankin riitti lääniä frisbeen vetämiseen etutassujen välissä!

Välillä lepäiltiin rannalla: Iines osasi juosta tavaroidemme luo ja sen mielestä isännälle levitetty pyyhe kuului sille. Niinpä Iines, jonka turkkiin oli vedestä noustua tarttunut jo hiekkaa rannalta, meni niin itsevarmasti kieriskelemään pyyhkeen päälle ja kuivaamaan itsensä kuin vain mäykky voi tehdä!

 
                                  Hiekkainen nassu.

 Ei sitä näkyä voinut kuin nauraa! Muutenkin joka paikka oli enemmän tai vähemmän täynnä hiekkaa. Mitä tästä opimme? Ensi kerralla pitää koirallekin ottaa oma pyyhe ja levittää se hiekalle. Parasta on varmuuden vuoksi ottaa isoin pyyhe mitä löytyy mäyräkoirien suuruudenhullujen haaveiden vuoksi. Iineksellä oli toki pyyhe mukana, mutta se oli pieni ja kassissa.

Rannalla oleilun jälkeen sopi ihastella vielä merta Mäntyluodon rantakallioilta.

Porissa kävimme Fossette-kahvilassa syömässä kana- ja kinkkusalaattia. Kahvilaan saa ottaa myös koiran sisälle, sen takia kävimmekin juuri siellä. Paikka oli viihtyisä ja mukava, ruoka hyvää. Koirille ei ollut mitään ekstraa tarjolla, vesikuppi olisi ollut kiva. Tosin Iines oli niin väsynyt, että makasi vain pöydän alla.

Ennen kotimatkaa kävelimme vielä hetken puistossa, jossa oli mm. tällainen hauska viritelmä.

Ulvilassa poikkesimme uteliaisuudesta katsomaan Ulvilan keskiaikaista kivikirkkoa. Ei hullumman näköinen pytinki.


Kirkon aidassa ei ollut koirat kieltävää kylttiä, joten Iines pääsi mukaan pikaiselle kierrokselle. Pikaiseksi se jäikin, sillä alkoi pisaroida. Kirkon ovelta kurkistimme sisälle, joten niin on Iineskin nyt käynyt ensimmäistä ja varmaan viimeistä kertaa kirkossa. Tosin sen tassut eivät koskeneet lattiaan, kun hauva oli sylissä, mutta sitä ei lasketa...

Paluumatkalla uni maittoi ja takapenkillä kelpasi oikoa kaikki jäsenensä.

tiistai 5. elokuuta 2014

Korvatulehdus

Perjantaina 25.7. huomasimme, että Iines ravistelee päätään. Ajattelimme, että sen korvaan on mennyt vain uidessa vettä, kun Iines opetteli sukeltamaan. Kuitenkin pään ravistelu ja oikean korvan rapsuttaminen jatkui, mutta mitään kummempaa ei näkynyt ennen viime viikonloppua.

Silloin huomasimme Iineksen oikeassa korvassa jotain tummaa likaa ja pumpulipuikolla koittaessa esiin tuli ruskeaa töhnää. Sunnuntaina haimme marketista ensiavuksi korvanpuhdistusainetta, mutta ei siitä ollut apua. Yritin vielä puhdistaa korvaa pumpulitikuilla, mutta ei sitä saanut kunnolla puhtaaksi. Kuitenkaan korva ei ollut punainen ja Iines antoi koskea siihen hyvin, joten en epäillyt varsinaista korvatulehdustakaan.


Eilen sitten soitin eläinlääkäriin, sillä Iineksen korva punoitti vähän ja se vaikutti kipeämmältä. Ensin aikaa ei löytynyt samalle päivälle, mutta kun sanoin, että voisin käydä vielä lähieläinlääkärissä, niin johan löytyi ilta-aika tutulta eläinlääkäriasemalta. Olisin oikeastaan voinut ihan mielenkiinnosta käydä tässä ihan naapurissa olevassa eläinlääkärissä, niin olisi nähnyt onko se hyvä. Olen kuitenkin aina vienyt Iineksen Univetille, jonka lääkärit ovat hoitaneet Iinestä ihan pikkupennusta asti ja niin me nytkin mentiin sinne.

Lääkärissä oikeasta korvasta otettiin pumpulipuikolla näyte, josta ilmeni, että Iineksellä on ulkokorvan hiivatulehdus. Vasen korva oli onneksi terve. Lääkkeeksi Iines sai korvatippoja, joita laitetaan kaksi kertaa päivässä kahden viikon ajan ja lisäksi korvanpuhdistusainetta, jolla korvaa pitää huuhdella päivittäin niin kauan, kuin ruskeaa töhnää tulee vielä korvasta.

Toivottavasti ei tarvitsisi hetkeen mennä enää eläinlääkärille, on se sen verran kallista!

Maalaiselämää

Viime viikonloppu vietettiin Isännän kotiseudulla, jossa Iines pääsi nauttimaan maalaiselämästä. Ulos saattoi mennä yksin milloin halusi ja aina oli joku heittämässä lelua. Tuntui se aika hassulta, kun on tottunut siihen, ettei Iines pääse koskaan yksin ulos ja olen sitä vahtimassa, ja nyt se saattoi aamulla "murtautua" kahdesta yläkerran ovesta rappusiin ja mennä alakertaan ja ulos (kun osa porukasta oli jo herännyt) meidän vielä maatessa sängyssä. Sitten se jonkin ajan päästä tuli taas katsomaan meitä turkki aamukasteesta märkänä.

Kylässä Iines saa leikkiä Manun leluilla, joista rakkain on vinkuva sanomalehtikäärö. Sen Iines etsii aina ensimmäiseksi ja vaatii kaikkia heittämään sitä. Paras heittelykaveri Iineksen mielestä on Isäntä.

Lauantaina Iineksellä taisi olla vähän jännät paikat, kun se jäi yksin 8 tunniksi sisälle. Manu oli ulkotarhassa ja me kaikki ihmiset lähdimme häihin. Vaikka paikka on Iinekselle tuttu, niin eihän se kuitenkaan koti ole. Leikitimme Iinestä niin, että se olisi väsynyt ja nukkuisi tyytyväisenä päivän ajan. Taisi sitä silti jännittää, kun dentastixikään ei ollut maistunut kotiin tullessamme. Lisäksi Iines oli kuulemma pelästynyt ja juossut pakoon Isännän siskoa ja tämän poikaystävää, jotka tulivat vähän ennen meitä kotiin.

                   Manu, jonka mielestä Iines on kiinnostava, mutta myös pelottava.

Iines vielä(kin) välillä kiusaa Manua pitämällä sen loitolla milloin omimistaan Manun leluista, ruoasta ja jostakin ihmisestä, jolta Iines haluaa huomiota. Kotiin lähteissä olin laittamassa Iinestä takapenkille, niin Manu tuli auton toiselle puolella katsomaan Isäntää. Iines oli vikkelä kuin mikä ja hyökkäsi takapenkiltä etupenkin ja oven välistä, niin että sen suuhun jäi melkoinen "parta" Manun valkoisista karvoista. Manu pelästyi, eikä se ollut mikään kiva jäähyväislahja Iinekseltä.

Nyt kun sitä miettii, niin on Iines kahta muutakin kaverikoiraa "kouluttanut" hampaillaan. Varsinaisesti purrut se ei ole kuin Teslaa kerran talvella kuonoon, mutta toisen koiran karvoja on ennenkin jäänyt Iineksen hampaisiin.

Mitenköhän Iineksen saisi olemaan kiltisti muiden koirien kanssa? Kun ei se vihainen ole, puolustaa vain omaansa tai omaksi katsomiaan asioita turhan voimakkaasti.

Loppuun vielä iloisempi video siitä, kun Iines ui ammeessa pihalla. Maalla ei ollut järviä, niin koirat saattoivat viilentää itsensä kastelemalla turkkinsa vanhassa ammeessa.