Vipinää ja tassujen vilskettä

Viikonloppuna riitti mäyräkoiralle ohjelmaa: lauantaina käytiin Hakametsän koirapuistossa ja tavattiin Breci ja Milo. Paikalla oli yhteensä neljä mäyräkoiraa ja monta muuta pientä hännänheiluttajaa. Leikkiä riitti ja lopuksi vielä käveltiin omin tassuin kotiin asti.
Sunnuntaina vuorossa oli Mäyräkoirakerhon pikkujoulut Ylöjärvellä. Juhlapaikkana toimi punainen, vanha, metsästysseuran puutalo. Tunnelmaa loi valtava joulukoristein koristeltu hirvenpää seinällä, räsymatot, pirttipöydät ja ulkotulet. Ihmisiä paikalla oli noin 30 ja koiria 10. Tavattiin tuttuja sekä uusia koiria ja ihmisiä. Ohjelmaakin oli, nimittäin jouluinen koiratanssiesitys ja adjektiivitarina mäyräkoiran vuodesta. Tällä kertaa koirat jäivät ilman kinkkua, mutta ihmisillä riitti ruokaa jouluherkkuineen. Eivätpä ne olisi juuri ehtineet syödäkään, kun leikkikavereita oli ympärillä. Eniten Iines leikki vähän nuoremman Pähkinä-nimisen pojan kanssa. Kauhistusta, ainakin Iineksessä, aiheutti pienen tytön mukanaan tuoma lelukoira. Iines otti kunnolla takapakkia ja haukkui kunnolla. Sekös ihmisiä nauratti! Lopulta lelukoira piti viedä eteiseen, että saatiin rauha palaamaan.

                                          Hirvi.

                                          Iso, pelottava koira. Vieläpä väärää rotua!

                                          Juhlavieraita.

                                          Iines ja Pähkinä vauhdissa.

Maanantai-iltana leikkejä jatkettiin Mäyräkoirakerhon näyttelyharjoituksissa. Kyllä siellä jotain (toivottavasti) opittiinkin. Pääasia että Iineksellä oli kivaa. Paikallaan seisomisen harjoittelu oli unohtunut muiden temppujen opettelun tieltä. Hyvälle mallille ollaan päästy viereen tulemisen ja takajaloilla seisomisen opettelussa. Silmistä sen verran, että vieläkin ne rähmii ja ne pitää puhdistaa, mutta ei se koiraa haittaa.

Tuholainen

                                         Eteisen matto.

                                          Leikin lumoissa, kaksi lelua suussa.

                                                    Pimeä marraskuun päivä ei leikkimistä haittaa.

Kotiin tultuani sain huomata, että mattoa oli käyty jälleen syömässä. Pitäisikö se nyt sitten piilottaa vai maustaa etikalla?
Iineksen iloksi käytiin tänään pentukoulussa pitkästä aikaa. Siellä opeteltiin luoksetuloa niin, että koira tulee istumaan vasemmalle puolelle. Edistyttiin ihan mukavasti ja ilmakin oli hyvä: ei satanut, eikä tuullut. Iines piristyi vaihtelusta ja käveli vaihteeksi reippaammin. Toisiakin koiria päästiin tervehtimään, lisäksi ohjelmassa oli pallolla leikkimistä. Iltaruoaksi oli makaronia ja jauhelihaa, se upposi koiraan kahdessa minuutissa! Niin sitä pitää! Viereentuloharjoituksia jatkettiin kotona, samoin koppaan menemistä. Nyt pikku pötkylä lepuuttaa tassujaan sohvalla ja näkee unta pallomerestä.

Neitonen puolivuotinen

Tiistaina vietettiin Iineksen puolivuotissynttäreitä, se sai lahjaksi paljon leikkimistä, sorsien jahtaamista, ja raakaa jauhelihaa ruoaksi. Joku ikäkriisi sillä pukkaa päälle, kun se vaikuttaa aremmalta kuin aiemmin, eikä viitti syödä nappuloitaan kupista vaan haluis siihen jotain ohjelmaa. Se haluaa ansaita ruokansa. Onko kummempaa kuultu? Pidin sille sitten temppu- ja noutosulkeisia. Kun nappulat oli syöty, jälkiruoaksi tarjoiltiin jauhelihaa. Kai sillä on sitten murrosikä. Joten pidän sitten parempaa kuria, ei enää sänkyyn.
Sunnuntaina luvassa mäyräkoirakerhon pikkujoulut! Ja lauantainakin ehkä mäyristapaaminen. Niitä tarvitaan, sillä pikku-Iines ei ole päässyt aikoihin kunnolla riehumaan muiden koirien kanssa.

Viime päivien tapahtumia

Murrosikä alkaa kohta puoliin. Viimeksi kun leikattiin kynsiä, Iines murisi mulle. Murisin takaisin ja leikkasin kynnet loppuun. Eilen oltiin menossa näyttelyharjoituksiin Sääksjärvelle, mutta paikalla olikin vanhoja miehiä ja heillä ajokoirayhdistyksen kokous, eikä yhtään mäyräkoiraa missään...ei näytä hyvältä. Selvisi, että olin tullut päivää liian aikaisin. Kyllä harmitti! Bussiinkin meni tavallista enemmän rahaa, eikä Paunulla pääse tunnin sisällä edes vaihdolla. Lisäksi värjöteltiin ulkona kylmässä ja pimeässä puoli tuntia bussia odottaen, sekin oli tietysti myöhässä. Iines-raukkakin tärisi, vaikka otin sen syliin lämmittelemään. Harmitti niin Iineksen puolesta, kun jo päivällä se olisi niin mieluusti leikkinyt toisten koirien kanssa. Onneksi se ei tiedä, mitä menetti.

Tänään löysin kävelyreitiltä epäilyttävän valkoisen ja kovan pallon, jota Iines nuuski. Varmaan myrkkylihapulla tms.! ajattelin heti. No se näytti lintujen talipallolta, mutta mitä sellainen tekee metsässä kaukana ihmisten pihoista? Jos siihen on vaikka lisätty jotain myrkkyä? Toinen koiranulkoiluttaja meinasi, jos vaikka orava oli vienyt talipallon jostain ja kuljettanut sinne. Niin, kuulostaa järkeenkäypältä. Ja todennäköiseltä.Vein pallon kuitenkin roskiin, pitäköön orava parempaa huolta tavaroistaan. Ja mä pidän silmät auki, mistä sen tietää, milloin joku hullu lihapullamyrkyttäjä iskee meidän lenkkipoluille.

Nukkumisasentoja

Iineksen lempinukkumispaikka on sohva. Ja siinä onkin nähty monenlaisia tyylejä:

                                   Pallo.

                                   Prinsessa.

                               Ihminen.

                            ?? Ehdottakaa nimeä! Lisään sen sitten tähän.


Yöt Iines viettää kantokopassaan, koska niin käsken. Aamulla se tulee mun viereen ja nukutaan sängyssä yhdessä tunti tai pari.

Ostoksia

Tänään, 9.11., Iines osoitti ensimmäistä kertaa kunnon mielenkiintoa oravia kohtaan. Orava oli puussa ja säksätti sieltä, Iines vinkui puun alla, koittaen kiivetä siihen. Vinkui, niin kuin jotain halutessaan - ei haukkunut. Eilen ostettiin ruskeat Arja Vänttisen valjaat Mustista & Mirristä. Ne sopivat hyvin ja Iineskin tuntuu viihtyvän niissä. Ainakaan se ei ole yrittänyt purra niitä päältään. Pukeminenkin on helppoa, tosin ilmeisesti vain minä kelpaan pukemaan, eläinkaupanmyyjä ei. Flexitalutin laitettiin tilaukseen, kun sitä tiettyä mallia ei ollut paikalla. Enpä tiennytkään että niissä on niin paljon valinnanvaraa! Olin kuvitellut, että otan vain jonkun, mutta flexejä oli erilaisilla kahvoilla ja nyörillä tai nauhalla. Valitsin sitten violetin taluttimen, jossa on nauha, pituus 5m. Iines sai tällä viikolla uuden lelun, vinkuvan lehmän. Se onkin ollut mieleinen ja käyttöä on omien korvieni takia pitänyt rajoittaa. Kaupassa oli myös todella söpöjä talvitakkeja koirille karvareunuksella. Vaikka ennen koiranhankkimista vannoinkin itselleni, etten sorru mihinkään vaatehörhelöihin, teki mieleni huvikseni sovittaa niitä Iinekselle. Valikoimassa oli myös tonttuasuja, entzückend!
Koira tuntuu viime aikoina kasvaneen täyteen mittaansa, unikin maistuu päivin ja öin. Aamulenkki jäi tänään omasta väsymyksestä väliin ja kuvittelin koiran pomppivan seinille. Niin olin kuvitellut käyvän, jos ei vie ulos. Mutta Iines oli ihan tavallinen ja makaili sohvalla tai leikki lelullaan.
Viikonloppuna nähtiin Breci ja aivan sattumalta myös monta muutakin mäyräkoiraa Hakametsässä. Koirilla oli kivaa, mutta ihmisiä paleli. Silti tekisi jo mieli uudestaan - mitäpä ei koiransa takia tekisi.

Tässä viimein kuvia:

                                  Valjaat.

                                     Funtime-flexi.

                                          Vinkuva lehmä, jonka kuva ei suostunut asettumaan vaakatasoon.

Pikku potilas

Eilen saatiin täksi päiväksi aika kulmahampaiden poistoon. Ensin Iinekselle annettiin rauhoittava piikki, mikä sai sen vähän yökkimään. Viiden minuutin päästä Iines oli jo vaipunut uneen. Sitten laitettiin unta syventävää ainetta verenkieroon ja lääkäri rupesi hommiin. Työtä riittikin, sillä hampaissa oli tosi pitkät juuret. Niiden olisi kuulemma pitänyt itsestään "sulaa" pois, mutta niin ei ollut vain jostain syystä käynyt. Hampaat olisi saanut halutessaan muistoksi kotiinkin. :D Iloisena uutisena kuulin, että nyt kaikki hampaat ovat vaihtuneet. Kun operaatio oli ohi Iinekselle annettiin "herätys"- ja kipulääkettä. Noin 15 minuutin päästä Iines vihdoin heräsi - ja kakkasi pitkin tutkimushuonetta. Onneksi olin silloin Iineksen kanssa kaksin, niin säästyimme nololta tilanteelta. Toki sitten kerroin tapahtuneesta, ettei sinne suotta jää mitään pöpöjä. 145 euron lasku siitä lankesi, vakuutus ei korvaa hampaiden poistoja. Lisäksi meille annettuja silmätippoja ei olisi saanut käyttää silloin tällöin, olin laittanut niitä kun silmät olivat pahemman näköiset. Nyt mennään sitten kokonaan ilman tippoja, huuhdellaan pelkästään keittosuolalioksella, ja katsotaan sitten uudestaan jos silmät rähmii paljon.
Kotiin matkattiin sylissä ja kaulahuiviini kiedottuna, koska Iines vähän tärisi ja sitä kuulemma saattaa palella lääkkeitten takia. Söpö pikkukoira huivin sisällä herätti (taas) huomiota ja kommentteja, mihin en ole vieläkään tottunut. 6,6 kilon nyytti alkoi käydä varsin painavaksi bussipysäkiltä kotiin kannettaessa, mutta siitä selvittiin juuri ja juuri.
Vielä Iineksellä huippaa päästä, se kyhjöttää eteisen matolla ja horjuu puolelta toiselle, eikä namikaan maistu. Uloskin vein sen pissalle kun näytti sinne haluavan, muttei se liikahtanutkaan siitä kohtaa mihin sen laskin. Osakseni saan mulkoilevia katseita ja jos menen sen viereen, se siirtyy vähän matkan päähän.