Sienikoiran koulutusta

Sienien etsimistä on harjoiteltu silloin tällöin, tosin viime kerrasta on jo aikaa, kunnes tänään sitten taas kokeiltiin. Kantarellikausikin alkaa jo, niitä voi olla jo kesäkuussakin mutta enemmän heinä-lokakuussa. Ainakin on ollut sateista ja tekisi jo mieli mennä katsomaan tilannetta tutuille paikoille.

Olen aiemmin ostanut 4 suolasirotinta ja peittänyt ne maalarinteipillä. Ohjeita sienien etsimisen opetteluun olen lukenut täältä ja täältä. Iines löytää sienipurkin jo hyvin, mutta erehtyy vielä joskus. Olen piilottanut purkkeja asuntoon lähinnä lattiatasolle ja kerran tavallisen kantarellin ulos metsään. Löysihän Iines senkin, vaikka oli se heti paljon vaikeampaa. Sienet ovat viime syksyn sadosta pakastettuja.

Tänään sitten leikittiin sienen etsintää ensin sisällä ja sitten lähimetsässä. Sisällä meni jo hyvin, mutta ulkona oli kaikkea muuta jännää eikä Iines jaksanut keskittyä niin hyvin. Sienilöydöksen ilmaisuna on maahan meno, koska Iines tarjosi sitä itse, mutta ei tee sitä silti kovinkaan usein pyytämättä.

Sienet kiinnostavat Iinestä siinä määrin, että siitä olisi kiva ottaa ne suuhun, mutta alas kurkusta ne eivät sentään mene. Jatketaan harjoituksia, jos vaikka parin viikon päästä mentäisiin "tositoimiin".

Harrastuskuulumisia

Tiistaina oltiin viimeistä kertaa koiratanssissa, ensi viikolla voi mennä avoimelle vuorolle itsekseen harjoittelemaan. Esitettiin pienet esitykset, meillä jäi välistä puuttumaan pyörähdykset....harjoittelu jatkuu. Iines oppi viimein pujottelemaan kunnolla jalkojen välistä! Jee! Opeteltiin sitä, että koira tulee mun jalkojen väliin ja sitten kävellään yhdessä. Iines oli taas niin hyvä, ei voi kuin kehua. Seuraavaksi voisi harjoitella peruuttamista kunnolla.

Tänään oli pitkästä aikaa agilityä. Paikalla oli vain 3 koiraa, niin se suurena aloittanut ryhmä on vaan kutistunut. Tällä kertaa mentiin koko ison hallin kokoinen rata, jossa oli erilaisia pitkiä putkia ja hyppyjä. Juosta sai siis ihan mukavasti, huh. Iines oli loistava! Se tekee vain sen mitä pyydetään, eikä kohella menemään. Minun täytyy vain olla nopea ja näyttää selvästi ja hitaasti kädellä mitä tehdään. Lopuksi harjoittelimme kontaktiesteitä ja keppejä. Iines taisi tajuta keppien idean ja alkoi tarjoamaan pujottelua oma-aloitteisesti. Kepit ovat olleet tähän asti Iinekselle vaikein este. Tänään sen lempieste oli pöytä, vaikka sitä ei edes oikeasti tällä kertaa mentykään. Sinne se hypähti aina välillä istumaan, käskin sen sitten odottaa siinä vähän aikaa ja annoin namia.

Kotona ollaan harjoiteltu erilaisia temppuja: tassulla jalkojeni läpsäytystä (minkä Iines osaa jo), koiratanssiliikkeitä, mun selkään hyppäämistä kun olen nelinkontin (ollaan ihan alussa, koitan saada sen ottamaan namia selästä ja autan sitä ylös samalla, mäyriäinen on niin pitkulapötkylä että vähän on haastetta) ja haukkumista.

Iineksen saaminen haukkumaan oli aika vaikeaa. Lopulta onnistuin siinä, kun haukuin itse. Iinestä taisi jännittää sellainen, ainakin se tuli kovasti nuolemaan mun naamaa. Muutamia kunnon haukahduksia ja muutamia muita ääniä ollaan saatu aikaiseksi. Tätä harjoitellaan ehkä kerran päivässä vain pari kertaa ja sen jälkeen jotain istu-maahan-sulkeisia, että arvoasema säilyy.

Täällä on myös kesän mittaan pyöräilty ja huomattu, että pyöräkorin remmit eivät olleet kovin kestävät ja menivät melkein poikki jo aika nopeasti. Lähetin palautetta ja kuvan Zooplussalle ja sieltä lähetettiin ystävällisesti tilalle uudet. Menin toissapäivänä postiin hakemaan pakettia ja yllätys oli melkoinen, kun sainkin aivan jättimäisen paketin. Ihmetellen avasin sen ja sieltä tuli kehikkokin mukana, vaikka siinä ei ole mitään vikaa. Nyt saan askarreltua vaikka toisen pyöräkorin Iinekselle. Kiinnityshihnat ovat valkoista muovia tai jotain sen tapaista. Ei ne ehkä kovin hyvin tule kestämään, nahkaiset olisivat paremmat. Ehkä jostain vyöstä saisi tehtyä kestävät remmit?

Ihana Iines

Söpöä ja ihanaa Iinestä voi nyt äänestää Suomen ihanimmaksi koiraksi. Kiitokset äänestäneille!

http://koira.aanestykset.fi/iines-7

Terveysasiaa taas

Kalenteria tutkimalla olen huomannut, että Iineksen mahaongelmat uusiutuvat noin 1,5 - 2 viikon välein. Ennen juhannusta ripuli teki taas tuloaan ja soitin eläinlääkärille. Hän suositteli ostamaan Promax-nimistä lääkettä ja kysyi haluanko vielä kokeilla kotihoitoa vai varata ajan tutkimuksiin. En vielä varannut aikaa ja onneksi ripulikin meni nopeasti ohi ja päästiin viettämään iloista juhannusta. Lääkettäkään ei tarvinnut antaa, ellei maitohappobakteereja lasketa, niitä olen välillä lisännyt Iineksen ruokaan. Nyt olen antanut sille keitettyä riisiä ja kanaa sekä raejuustoa ja lisännyt jo hieman turvotettuja nappuloita sekaan. Ruokahalu on ainakin hyvä.

Tuntuu vaan kovin kummalta, jos mahavaivat johtuvat More-nappuloista. Niiden pitäisi vielä sopia "erinomaisesti eläinten ruoansulatuselimistöön". Niitä Iines on syönyt jo useamman kuukauden ja silloinkin, kun maha välillä toimii. Olen silti miettinyt ruoan vaihtoa johonkin herkkävatsaisille tarkoitettuun nappulaan, ehkä Pro Planiin. Todella harmi, kun Iines kerrankin tykkää näistä nappuloista ja hintakin on kohtuullinen.

Katsotaan nyt miten tämä etenee, mutta montaa ripuliviikkoa en enää kestä.

Retkeilyä ja juhannuksen viettoa

Aluksi kuvia Pukalan Valkeajärven retkeltä kahden viikon takaa, jolloin Iineksen sisäinen vesipeto heräsi. Mukana oli tietysti Iinesken paras kaveri Tesla ja edelleen totuttamista (ks. alempaa) vaativa perhoskoira Oona. Iines kyttäsi jo ennen laavupaikkaa järven rantoja, että mistä kohtaa olisi hyvä mennä uimaan.

 Tesla-kaveria vielä jännitti uiminen, mutta asia korjaantui juhannuksena, jolloin menimme Jalasjärvelle mökille. Siellä koirat Iines ja Tesla jahtasivat toisiaan ja hakivat kilvan lelua järvestä. Järvi oli juuri passeli koirille, matalaa rantaa riitti vaikka kuinka pitkälle.
Aiemmin työnjako oli Teslalla ja Iineksellä mennyt niin, että Iines hakee lelun vedestä ja Tesla ottaa sen rannalla itselleen. Nyt osat kuitenkin vaihtuivat, kun Teslakin innostui vedestä.

                                 Kaverit tuovat yhdessä lelua rantaan.

Tesla nyt kuitenkin on vahvempi, mutta Iines roikkui sitkeästi lelussa. Välillä näytti siltä, että Iines raahautuikin vedessä vaan mukana, heh. Pieni sitkeä otus ui loppuun asti ja lähti juoksemaan perään, vaikka toinen oli jo juossut hyvän aikaa maalla lelun kanssa. Jossain vaiheessa Iinestä alkoi ottamaan päähän, kun Tesla vei lelun sen suusta. Iines vähän rähähtikin Teslalle ja sen jälkeen pelkkä murina riitti pitämään toisen loitolla, kunnes Iines sai lelun rantaan ja luovutti sen Teslalle, joka lähti heti juoksukierrokselle lelu suussaan.

                                     Välillä käytiin veneilemässä:

                                   Ja kävelyllä, Iineksellä oli tosin oma reitti:

                                        Ja sitten taas uitiin:

Muut jo kyllästyivät, mutta ei Iines. Sen löysi aina rannasta odottamasta, että joku tulisi heittämään lelua. Illalla tärisevä koira ymmärsi itsekin olla menemättä enää järveen ja tuli sen sijaan saunan lämpöön.

 Koko päivän touhutttumaan mäyräkoira tarvitsi omaa rauhaa ja jäi terassille yksin, kun me muut olimme mökissä.

Ehkä väsymys painoi tai sitten koirilla oli muutenkin pinna kireällä, kun mökki alkoi tuntua liian pieneltä Oonalle ja Iinekselle. Iines yritti ohittaa Oonaa, mutta meni ilmeisesti liian lähelle, sillä Oona rähähti ja Iines vastasi siihen. Onneksi tilanne saatiin rauhoitettua eivätkä ne ehtineet käydä kiinni toisiinsa, vaikka siitä ei oltu kaukana.

Vain hetkeä ennen välikohtausta saatiin tämä harvinainen kuva, kun koirat nukkuivat. Yleensä ne eivät tule lähelle toisiaan.

Iines hakee selvästi paikkaansa laumassa, sillä aiemmin se näytti Teslalle kumpi niistä määrää eikä se tunnusta Oonan valta-asemaa vanhimpana koirana. Mäyräkoiramaiseen tyyliinsä se katsoi Oonaa pitkin kuonoaan kuin sanoen "Niin varmaan, joo". Yöksi mökkiin rakennettiin esteet niin että Iines ja Oona pysyivät erillään toisistaan.

Koiratanssia ja agilityä

No niin! Masu toimii taas normaalisti ja ruokahalu on valtava. Ollaan ehditty käydä agilityssä kaksi kertaa ja kerran koiratanssissa. Kyllä vain! :) Ehdittiin vielä kesken kaiken Tamskin koiratanssikurssille, vielä on kaksi kertaa jäljellä.

Iines oppi heti uutena temppuna koskettamaan kenkiäni tassuilla, kun sille tarjoaa jalkaa. Lisäksi opeteltiin erilaisia pujotteluja ja orava-istuntaa niin, että koiran etutassut tulee ensin laudan ja sitten vähitellen jonkun korkeamman telineen tms. päälle. Sitten takapuoli maahan ja siinä istutaan nätisti. Olen kokeillut sitä Iineksen kanssa muutamalla sanakirjalla.

Jalkojen koskettamisen Iines oppi nopeasti: meille jaettiin ensin pinkki tarralapput, jota koiran piti koskettaa. Sitten siirsin lapun kenkääni ja niin se vaan oppi tempun. Ensi kerraksi pitäisi olla jotain musiikkia mukana, iiks!

Agilityssä ollaan käyty nyt kaikki esteet läpi. Keinua kokeiltiin vasta kerran, eikä Iines ollut moksiskaan. Hyppyesteiden rimat nostettiin 35 cm korkeuteen. Niissä pitää vähän vahtia, ettei Iines oikaise riman alta. Nyt agilityssä keskitytään enemmän ohjaamiseen eli minunkin pitäisi osata jotain! Iineshän jo menee rohkeasti vaikka minne!

Lämmin ilma taitaa laiskottaa Iinestä: se makoilisi mieluusti vain sisällä. Ulkonakaan se ei oikein viitsisi lähteä pihaa pidemmälle. Kovasti se käy pissalla, jokohan juoksut kohta alkaa?

Silmätulehdus III ja masu sekaisin

Täällä sitä sitten riittää joka päivälle jotain uutta - tai vanhaa. Eilen torstaina Iineksen silmät näyttivät siltä, että taitaa olla taas silmatulehdus tulossa. Ajattelin, että jospa se menisi ohi, eikä tarvisi lähteä eläinlääkärille. Huuhtelin Iineksen silmiä eläinlääkäriltä saadulla liuoksella monta kertaa päivässä, mutta ei auttanut.
Samalla Iineksen masu alkoi reistailla ja tilanne paheni yötä kohti. Yöllä kävimme kolme kertaa ulkona. Onneksi vain sen verran, onha se jo parempi kuin viime kerroilla.

Aamulla soitin lääkäriin ja saimme ajan aamupäiväksi. Punnitsin Iineksen sisään tullessa vaa'alla, en meinannut uskoa silmiäni, sillä Iines painoi vain 7,3 kg! Muutama päivä sitten paino oli sentään 7,8 kg. Mitä ihmettä...? Lääkärin mukaan Iines ei sentään onneksi ollut mitenkään alipainoisen oloinen. Iinestä pelotti taas kovasti olla tutkittavana, mutta antoi kiltisti tutkia silmänsä. Molemmissa silmissä on sidekalvontulehdus ja silmäluomien reunoilla on useita hentoja ylimääräisiä ripsiä. Saimme silmätippoja, nyt eri merkkisiä kuin viimeksi. Jos oireet vielä jatkuvat niin ylimääräiset ripset poistetaan tai sitten vilkkuluomet saatetaan penslata, mitä se sitten tarkoittaakaan.

Ripulin syytä on vaikea sanoa, ehkä viime aikojen stressi purkautuu ja se johtuu siitä. Tulevaisuudessa Iinekselle voi kuulemma harkita herkkävatsaisille tehtyä ruokaa. Nyt sain ohjeeksi antaa Iinekselle keitettyä riisiä, raejuustoa ja vähärasvaista lihaa, kunnes oireet helpottavat. Kotona Iines söikin mielellään riisiä, raejuustoa ja jugurttia, jonka seassa oli maitohappobakteerivalmistetta.

Eläinlääkärireissu tuli tällä kertaa ihmeen halvaksi, yhteensä vain 53 euroa, josta vakuutuksen jälkeen minulle jäi maksettavaa 13 euroa. Silmätipat piti tosin hakea reseptillä apteekista, mutta ne maksoivat vain 8 euroa. Ylitinköhän jonkun korvausrajan vai miksiköhän vakuutus korvaa nyt niin paljon? Kyllä se ennen maksoi enemmän...mukava yllätys!


Päivitystä ma 11.6.:

Ripulihan yltyi taas aika pahaksi perjantai-iltaa kohden. Puolentoista tunnin välein pihalle. Päätin, että nyt en kyllä jaksa viikkoa tällaista ja lähdin apteekkiin ostamaan jotain tehokkaampaa lääkettä. Canikuria annoin yhteensä sen neljä annosta 8 tunnin välein. Ripuli ei loppunut - eikä ole vieläkään loppunut - mutta ulkona ei tarvi rampata todellakaan niin usein eli jotain hyötyä siitä ainakin oli. 

Tänään maanantaina soitin vielä eläinlääkärille, kun ripuli kuitenkin jatkui lääkkeestä huolimatta. Canikuria voi kuulemma antaa lisää (pakkauksessa oli vielä kaksi annosta) ja samaan aikaan saa antaa myös Biopak-maitohappobakteereita. Ehkä se tästä pikkuhiljaa paranee...

Flyball

Tänä iltana lähdettiin pyörällä Eteläpuistoon kokeilemaan, mitä flyball on. Olin aiemmin vain kuullut siitä jotain, eikä minulla ollut siitä juurikaan käsitystä. Nyt otetaan siitä selvää!

Laji keksittiin 1970-luvulla Yhdysvalloissa. Rataan kuuluu neljä hyppyestettä, joiden alaosa on kokonaan ummessa. Sitten on laatikoksi kutsuttu levy, joka pysyy noin 45 asteen kulmassa jousien avulla. Levyssä on kolo, johon tennispallo työnnetään. Kun koira koskee tassuillaan levyä, pallo ponnahtaa ulos. Flyball on joukkuelaji, jossa kaksi joukkuetta kilpailee toisiaan vastaan vierekkäisillä radoilla.

Järjestyshän olisi se, että koira lähetetään matkaan, jolloin se hyppää neljän esteen yli, painaa levyä ja ottaa pallon suuhunsa ja palaa samaa reittiä takaisin. Iineksen kanssa harjoittelimme laatikon painamista tassuilla, että pallo ponnahtaisi ulos. Iinestä vähän jännitti ponnahtamisesta tuleva ääni, eikä se oikein uskaltanut koskea laatikkoon. Leikimme tennispallolla ja kokeilimme hyppyesteitä, mitkä tuntuivat korkeilta agilityn lähes olemattomien esteiden jälkeen. Luulin, että pallo olisi lentänyt oikein vauhdilla ja komeassa kaaressa ulos laatikosta, mutta sehän ponnahti sieltä ihan rauhassa.

Tampereen seudun koirakerho järjestää flyballia kesällä noin kerran viikossa, jäsenille se on ilmaista ja muille se maksaa periaatteessa kaksi euroa kerralta. Kuitenkaan mitään todisteita jäsenyydestä ei kysytty eli sinne vaan kaikki.

Seuraavat kolme kertaa ovat:
ma 11.6. klo 19:00
ke 20.6. klo 19:30
ke 27.6. klo 19:30

Kentän laidalla tapasimme uuden mäyräkoiratuttavuuden ja paluumatkalla vielä kaksi nuorta mäyräkoiraherraa. Iines tykkäsi ja leikkikin hippaa toisen mäyrispojan kanssa. Ratinan koirapuistossa ei tällä kertaa ollut ketään, joten ei pysähdytty tällä kertaa sinne, vaan Iines kävi vähän pulikoimassa Pyhäjärvessä. Yksi iso aalto kasteli koko koiran ihan märäksi!

Näyttelymatka Tallinnaan

2.-3. kesäkuuta Tallinnassa järjestettiin Eestin voittaja 2012 -näyttely ja mäyräkoirien erikoisnäyttely. Passit mukaan ja eikun matkaan!

 Näyttelymatkalla oli mukana Iineksen lisäksi kuusi muutakin koiraa, mm. Perro-veli ja isosisko Tytti aiemmasta pentueesta. Koirulit matkustivat yhdessä kasvattajan auton takaosassa.

                                    Pikku-Iines istuu vasemmassa reunassa.

Laivassa hauvat jäivät autoon nukkumaan ja perillä Tallinnassa olimme perjantai-iltana. Lauantaina noustiin varhain, että ehdittiin saamaan telttapaikka näyttelykehän reunalta. Hyvä että oltiin ajoissa, kohta kaikki paikat olikin jo viety:

Näyttelykehiä oli ruohikolla ja radalla, ja keskellä pidettiin agilitykilpailut! Onneksi meidän kehä oli radalla, niin ei ainakaan märkyys haitannut Iinestä.

Viikonlopuksi oli luvattu pelkkää vesisadetta, mutta onneksi ennustus meni pieleen. Ihan muutama onneton pisara satoi koko aikana, muuten oli kyllä koleaa ja kovin tuulista.

 Odottavan aika on pitkä. Suuren osan päivästä koirat odottivat kopassaan, että jotain tapahtuu.

 Voittaja-näyttelyssä Iineksen tuomarina oli puolalainen Dorota Witkowska. Hän piti todella paljon Iineksestä - niin paljon, että valitsi kolmesta juniorinartusta Iineksen Eestin juniorivoittajaksi! Iines esiintyi todella hyvin, eikä vierastanut tuomaria yhtään.

 Eestin juniorivoittaja 2012: Iines 

(Tappijalan Brandy)!

Sunnuntaina vuorossa oli mäyräkoirien erikoisnäyttely, jossa oli tuomarina italialainen Daniela Giannini. Pöydälläolo jännitti Iinestä tosi paljon, eikä ihmekään kun tuomari kävi vähän väliä tupakkatauoilla. Maassa seisominen sujui mallikkaasti ja Iines sijoittui hienosti luokkansa toiseksi.

PS. Eläinpassilla ei muuten tehnyt mitään, kukaan ei kysynyt sitä missään vaiheessa! Uskomatonta! Ja kaiken huipuksi passiin tarvittava leima hankittiin näyttelyalueen laidalle pysäköidystä pakettiautosta, jossa jonkin sortin eläinlääkäri hoiti homman viidellä eurolla. Että näin...