Uintikausi sen kun jatkuu!

Täytyykin heti tehdä päivitys viime kirjoitukseen. Tuo hullu pieni koira on vielä jatkanut uintikauttaan eilen ja tänään. Ensin Iines pyöri siinä rantaviivalla ihan sen näköisenä, että pitäisi keppiä heittää ja päästä uimaan.Vesi oli jo tosi kylmää, mutta niin Iines hyppäsi sinne kepin perässä. Ja vielä useamman kerran!

Kuva on muutaman viikon takaa, nyt joka paikka hohtaa jo keltaisena.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Yli vuosi on taas vierähtänyt viime kirjoituksesta. Iines voi hyvin ja on taas iloinen oma itsensä. Muutimme jälleen elokuussa, tällä kertaa takaisin vanhoille kulmille. Se on selvästi piristänyt Iinestä: metsä, järvi ja tutut koirakaverit ovat lähempänä. Vuoden verran asuimme muilla kulmilla, vaikkei silti kovin kaukana tästä ja entisestä talosta. Mutta siellä oli ihan eri ympyrät, eikä meistä kukaan oikein tuntenut oloaan kotoisaksi.

 Frisbeeharrastus on yhä voimissaan.

Leuanalusta on jatkanut harmaantumistaan, mutta muuten Iines jaksaa leikkiä ja liikkua - jos sitä huvittaa. Kesä kului eri järvissä uiden. Tämän vuoden uintikausi päättyi joskus syyskuun puolessa välissä. Olisi kiva viedä Iinestä koirauimalaan syksyn ja talven aikana edes kerran pari, toivottavasti ehdimme sinne!

 Pihavahti.

Iines on viettänyt lokoisaa kotikoiran elämää, eikä sen ole tarvinnut olla kovin kauaa päivästä edes yksin. Olisi mukavaa harrastaa Iineksen kanssa jotain, mutta ylimääräistä aikaa ei oikein ole. Enkä edes tiedä, mitä haluaisin tehdä.

Pojastamme Iines on saanut mukavan leikkikaverin palloleikkeihin. Eilen annoin Iinekselle pitkästä aikaa kirpparilta hankitun papukaijapehmolelun, se oli kovin mieleinen lahja! Iines oli tosi innoissaan siitä, vaikka se ei edes pitänyt mitään ääntä. Papukaija on vielä ehjä, mutta siinä on varmaan puoli kiloa kuolaa. :D

Aina ei huvita liikkua.

Kesä

Niin se kesä meni ja kaikenlaista tapahtui. Huhtikuussa Iines kävi tapaamassa kettua keinoluolalla. Alkuun pelotti kovasti, mutta sitten Iines jopa jahtasi ja haukkui kettua. Vähän tämän jälkeen Iines näki ketun myös lenkkimaastossamme ja lähti sen perään jahtiin (Isännän kanssa tietysti, kun Iines oli hihnassa). Hyvin Iines seurasi jälkeä, mutta kettu oli tietysti ovelampi.
Vapun tienoilla Iineksen suurta huvia oli leikkiä ilmapalloilla:

Kesäkuun alussa Iines kävi ShowHaun kuvauksissa ja pelkäsi niin paljon! Näin upean kuva siitä saatiin silti otettua:

Kesällä Iines on uinut ja viettänyt lähinnä tavallista koiranelämää hakemalla keppiä, jumittamalla toisinaan hihnassa ja kyttäämällä oravia. Vaihtelua arkeen toi yökyläily Perro-veikan luo (minä ja Isäntä astuttiin silloin avioon), jossa odotti myös kolme muutakin urosta. Sisällä Iines oli viettänyt aikaa lähinnä turvassa omassa kopassaan, mutta ulkona se oli ilmeisesti ollut reipas. Eikä ihmekään, kun kerran oli päässyt uimaan, josta Iines ei olisi halunnut lähteä pois ollenkaan.

Kuukausi sitten muutimme isompaan asuntoon ja Iinestä on tainnut vähän jännittää täällä, vaikka kuljemme yhä osin samoilla lenkkipoluilla. Täälläkin on hyvä parveke, josta Iines näkee hyvin ulos, kun hyppää tuolin päälle. Pari viikkoa sitten näkemistä riittikin, kun sirkushevoset tulivat viereiselle nurmelle kirmailemaan.

                                                  Uudessa kodissa.

Täällä ollaan jälleen!

Blogi onkin hiljentynyt viettämään vauvavuotta - niin siinä kävi, ettei tänne millään ehdi kirjoittaa, vaikka aluksi oli tarkoitus ehtiä. Tämäkin teksti on ollut yli viikon kesken.
Laumamme vauva täytti viime viikolla jo viisi kuukautta. Iineksellä on meneillään valeraskaus ja hellyydenkaipuu ja hoivavietti on kova. Iines makoilee siellä missä vauvakin on ja vinkuu, tekee pesää pinnasängyn alle ja ruokahalu on mennyt.

                                   Kaverukset alkavat olla jo samaa kokoa.

Maanantaina kävimme eläinlääkärissä silmäkontrollissa, Iineksen silmät voivat nyt erittäin hyvin ja Optimmune-voidetta käytetään edelleen aamuin illoin. Vasemmassa korvassa oli hiivaa ja sitä ollaan nyt puhdistettu korvanpuhdistusaineella. Iines ei tykkää yhtään sen laitosta ja ravistelee itseään ja kieriskelee lattialla aina sen jälkeen.

Vaikka vauva vie nyt enemmän huomiota, niin kyllä Iineksestäkin huolta pidetään!

Tänään oli ihana käydä aurinkoisella ilmalla kävelyllä ja nyt päästiin jo vaunujen kanssa metsään pururadalle, kun ladut ovat jo sen verran huonossa kunnossa. Iines sai juosta vapaana ja leikkiä kepillä, kyllä oli kivaa meillä kaikilla! Ja mikä parasta Iineksen mielestä: huomenna lähdetään maalle peurojen jälkiä nuuhkimaan, ehkä jopa nähdäänkin niitä.

Kevät on tullut, Iines on aloittanut parvekekyttäyksen:

Hyvää joulua!

Marraskuu meni, eikä tullut mentyä koirauimalaan. Ja kun viimein sain varattua ajan sunnuntaiksi 14.12. ja sovittua uintiseurasta (terveisiä Iineksen Perro-veljelle, mennään sitten tammikuussa uimaan!), niin Iineksen juoksut alkoivat lauantaina. Marraskuussa olisi ollut mäyräkoirakerhon pikkujoulutkin, mutta eipä päästy sinnekään, kun minulla ja Isännällä oli juuri silloin massiivinen univaje yövalvomisista.

Iines on tottakai ollut tänäkin vuonna kiltti ja saa paljon lahjoja. Osan lahjoista se sai jo eilen, kun kävimme toisilla isovanhemmilla, ja loput lahjat se saa huomenna, kun lähdetään maalle. Kerrottakoon lahjoista tarkemmin sitten joulun jälkeen.

Isännän kotiseuduilla on tarkoitus mennä jälleen jäljestämään kauriita viime joulun tapaan. Iines tykkää varmasti, ja odotan jo sitä näkyä, kun Iines mennä viilettää kuono maassa metsässä! Iineksen juoksut ovat juuri "herkullisimmillaan" ja saa nähdä mitä Manu-collie tuumaa Iineksestä...täytyy vahtia niitä erityisen tarkasti. Tekemistä riittääkin, kun Olavi-poikamme viettää ensimmäistä jouluaan, mutta onneksi mummolassa on auttavia käsiä.

Mukavaa joulua kaikille, erityisesti nelijalkaisille ja pötkönmallisille ihanille otuksille!

Kauniita kauriita katsomassa

Nämä päivitykset tulevat nykyään vähän jälkijunassa, kun ehdin ja jaksan jotain kirjoittaa. Iineksen arki kuluu päivästä toiseen Isännän kanssa ulkoillen, astioita esipesten, nukkuen ja minun kanssa leikkien. Yritän joka päivä silitellä Iinestä ja leikkiä sen kanssa, että Iines saisi olosuhteisiin nähden mahdollisimman paljon huomiota. Ja sitä se kaipaakin! Kun vauva siirtyy jomman kumman sylistä muualle, katsoo Iines hetkensä koittaneen ja tulee syliin vauvan tilalle tai vaatii muuten huomiota. Minun vuoroni on seuraavaksi! Iines tuumaa.

                        Eikö kukaan huomaa mua??

Tämän viikon maanantaina käytiin pikareissulla Isännän kotipuolessa, ja niin Iines pääsi vähän jahtaamaan valkohäntäkauriita. Menomatkalla hämärä alkoi laskeutua ja aivan tien vieressä oli kolme kaurista pellolla. Tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä ja kohta Isäntä ja koira kirmasivat kauristen perässä pellolla. Iines meni aivan kierroksille, kun se sai näköhavainnon kauriista ja päästi kimakoita haukahduksia. Kunpa päästäisiin vielä ennen kunnon talven tuloa vähän jäljestämään kauriita...Iines niin tykkäisi siitä.

Aika kuitenkin kuluu vinhaa vauhtia. Alun perin suunnitelmissa oli käynti koirauimalaan marraskuussa, mutta katsotaan nyt milloin sinne ehditään.

Protestointia ilmassa

Tällainen näky odotti kotona maanantaina, kun Iines ja roskapussi oli jätetty keskenään. Ihanat kakkavaipat taisivat olla Iineksestä vallan vastustamattomia! Ja löytyihän tuolta muutakin mukavaa, kuten broilerirasia nuoltavaksi. Ja tämä oli jo toinen kerta. Toisaalta mitäs jätettiin roskapussi eteiseen...mutta Iines on aina ollut niin kiltti!

Huomatkaa myös pissaläikkä matossa oikealla. Samana iltana Iines pissasi vielä uudestaan tuohon matolle, vaikka oli vasta ollut ulkona. Mitä lienee protestia muuttuneesta elämäntilanteesta...kovasti me yritetään huomioida myös Iinestä, mutta eihän se ole sama kuin ennen. Lisäksi kun en vieläkään voi itse viedä Iinestä ulos, niin vaikuttaahan se minun ja Iineksen väleihin, ja sekin kun vauva on niin kiinni minussa. Tätä tilannetta kuvaa aika hyvin se kerta, kun olin saanut vauvan imetettyä sängyssä maaten, niin kun Isäntä oli ottanut vauvan, Iines tuli vauvan tilalle kiinni kylkeeni.

Taitaa Iineksen juoksujen alkaminenkin olla jo lähellä, ja ehkä noi pissaamiset johtuvat siitä, kuka tietää.