Täällä ollaan jälleen!

Blogi onkin hiljentynyt viettämään vauvavuotta - niin siinä kävi, ettei tänne millään ehdi kirjoittaa, vaikka aluksi oli tarkoitus ehtiä. Tämäkin teksti on ollut yli viikon kesken.
Laumamme vauva täytti viime viikolla jo viisi kuukautta. Iineksellä on meneillään valeraskaus ja hellyydenkaipuu ja hoivavietti on kova. Iines makoilee siellä missä vauvakin on ja vinkuu, tekee pesää pinnasängyn alle ja ruokahalu on mennyt.

                                   Kaverukset alkavat olla jo samaa kokoa.

Maanantaina kävimme eläinlääkärissä silmäkontrollissa, Iineksen silmät voivat nyt erittäin hyvin ja Optimmune-voidetta käytetään edelleen aamuin illoin. Vasemmassa korvassa oli hiivaa ja sitä ollaan nyt puhdistettu korvanpuhdistusaineella. Iines ei tykkää yhtään sen laitosta ja ravistelee itseään ja kieriskelee lattialla aina sen jälkeen.

Vaikka vauva vie nyt enemmän huomiota, niin kyllä Iineksestäkin huolta pidetään!

Tänään oli ihana käydä aurinkoisella ilmalla kävelyllä ja nyt päästiin jo vaunujen kanssa metsään pururadalle, kun ladut ovat jo sen verran huonossa kunnossa. Iines sai juosta vapaana ja leikkiä kepillä, kyllä oli kivaa meillä kaikilla! Ja mikä parasta Iineksen mielestä: huomenna lähdetään maalle peurojen jälkiä nuuhkimaan, ehkä jopa nähdäänkin niitä.

Kevät on tullut, Iines on aloittanut parvekekyttäyksen:

Hyvää joulua!

Marraskuu meni, eikä tullut mentyä koirauimalaan. Ja kun viimein sain varattua ajan sunnuntaiksi 14.12. ja sovittua uintiseurasta (terveisiä Iineksen Perro-veljelle, mennään sitten tammikuussa uimaan!), niin Iineksen juoksut alkoivat lauantaina. Marraskuussa olisi ollut mäyräkoirakerhon pikkujoulutkin, mutta eipä päästy sinnekään, kun minulla ja Isännällä oli juuri silloin massiivinen univaje yövalvomisista.

Iines on tottakai ollut tänäkin vuonna kiltti ja saa paljon lahjoja. Osan lahjoista se sai jo eilen, kun kävimme toisilla isovanhemmilla, ja loput lahjat se saa huomenna, kun lähdetään maalle. Kerrottakoon lahjoista tarkemmin sitten joulun jälkeen.

Isännän kotiseuduilla on tarkoitus mennä jälleen jäljestämään kauriita viime joulun tapaan. Iines tykkää varmasti, ja odotan jo sitä näkyä, kun Iines mennä viilettää kuono maassa metsässä! Iineksen juoksut ovat juuri "herkullisimmillaan" ja saa nähdä mitä Manu-collie tuumaa Iineksestä...täytyy vahtia niitä erityisen tarkasti. Tekemistä riittääkin, kun Olavi-poikamme viettää ensimmäistä jouluaan, mutta onneksi mummolassa on auttavia käsiä.

Mukavaa joulua kaikille, erityisesti nelijalkaisille ja pötkönmallisille ihanille otuksille!

Kauniita kauriita katsomassa

Nämä päivitykset tulevat nykyään vähän jälkijunassa, kun ehdin ja jaksan jotain kirjoittaa. Iineksen arki kuluu päivästä toiseen Isännän kanssa ulkoillen, astioita esipesten, nukkuen ja minun kanssa leikkien. Yritän joka päivä silitellä Iinestä ja leikkiä sen kanssa, että Iines saisi olosuhteisiin nähden mahdollisimman paljon huomiota. Ja sitä se kaipaakin! Kun vauva siirtyy jomman kumman sylistä muualle, katsoo Iines hetkensä koittaneen ja tulee syliin vauvan tilalle tai vaatii muuten huomiota. Minun vuoroni on seuraavaksi! Iines tuumaa.

                        Eikö kukaan huomaa mua??

Tämän viikon maanantaina käytiin pikareissulla Isännän kotipuolessa, ja niin Iines pääsi vähän jahtaamaan valkohäntäkauriita. Menomatkalla hämärä alkoi laskeutua ja aivan tien vieressä oli kolme kaurista pellolla. Tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä ja kohta Isäntä ja koira kirmasivat kauristen perässä pellolla. Iines meni aivan kierroksille, kun se sai näköhavainnon kauriista ja päästi kimakoita haukahduksia. Kunpa päästäisiin vielä ennen kunnon talven tuloa vähän jäljestämään kauriita...Iines niin tykkäisi siitä.

Aika kuitenkin kuluu vinhaa vauhtia. Alun perin suunnitelmissa oli käynti koirauimalaan marraskuussa, mutta katsotaan nyt milloin sinne ehditään.

Protestointia ilmassa

Tällainen näky odotti kotona maanantaina, kun Iines ja roskapussi oli jätetty keskenään. Ihanat kakkavaipat taisivat olla Iineksestä vallan vastustamattomia! Ja löytyihän tuolta muutakin mukavaa, kuten broilerirasia nuoltavaksi. Ja tämä oli jo toinen kerta. Toisaalta mitäs jätettiin roskapussi eteiseen...mutta Iines on aina ollut niin kiltti!

Huomatkaa myös pissaläikkä matossa oikealla. Samana iltana Iines pissasi vielä uudestaan tuohon matolle, vaikka oli vasta ollut ulkona. Mitä lienee protestia muuttuneesta elämäntilanteesta...kovasti me yritetään huomioida myös Iinestä, mutta eihän se ole sama kuin ennen. Lisäksi kun en vieläkään voi itse viedä Iinestä ulos, niin vaikuttaahan se minun ja Iineksen väleihin, ja sekin kun vauva on niin kiinni minussa. Tätä tilannetta kuvaa aika hyvin se kerta, kun olin saanut vauvan imetettyä sängyssä maaten, niin kun Isäntä oli ottanut vauvan, Iines tuli vauvan tilalle kiinni kylkeeni.

Taitaa Iineksen juoksujen alkaminenkin olla jo lähellä, ja ehkä noi pissaamiset johtuvat siitä, kuka tietää.

Iines ja vauva

4.10. laumamme sai uuden jäsenen, pienen pojan, ja Iineksestä tuli isokoira. Kotiuduimme torstaina 9.10. Iines ihmetteli pari päivää kovasti vauvaa. Aluksi se meni haistelemaan vauvaa turvakaukalossa ja hätkähti, kun vauva liikahti. Iineksen silmät vahtivat tiukasti vauvan olinpaikkaa, eikä edes pallo kiinnostanut. Vauva on Iineksen mielestä todella kiinnostava! Nytkin se aina vahtii missä vauva on, haluaa "hoitaa" vauvaa nuolemalla ja seuraa mukana, kun vauvaa siirretään huoneesta toiseen. Ekoina päivinä Iines vaikutti melkeinpä järkyttyneeltä tästä suurestä muutoksesta, ja muutenkin tuntui kuin se olisi vähän vierastanut minua viikon poissaolon jälkeen.

Nyt Iines on jo tottunut vauvaan ja menee aina ensimmäisenä katsomaan sitä, kun tulemme kolmistaan kotiin. Ja luo vauvaan rakastuneita katseita kuten yllä kuvassa ja käpertyy vauvan viereen sängyssä.

Viimeiset päivät pikkuisena

Iineksellä on käsillä sen viimeiset päivät perheemme pikkuisena ja ykkösenä (heh) ennen vauvan tuloa. Tänään se sai järsiä luuta (namnam) ja käytiin puistossa. Siellä Iines pääsi yhteen lempihommistaan eli hakemaan frisbeetä.

Puistossa oli paljon tammia ja alas putoili tammenterhoja, joita oli koko ruohikko täynnä. Iines haisteli niitä ja ihmetteli aina alas putoavaa terhoa. Muutamaa terhoa se maistoikin, mutta eivät ne tainneet olla kovin maukkaita.

Huomenna lähden sairaalaan ja tulen sieltä sitten joskus vauvan kera takaisin. Seuraavat päivät ovat Iineksellekin erilaisia, se on varmasti enemmän yksin kotona kuin yleensä. Tarvittaessa naapurissa asuva kaverini käy huolehtimassa Iineksestä ja tuleehan Isäntä aina yöksi kotiin, jos silloin ei ole h-hetki menossa.

Ehkä Iines aavistaa jo jotain, kuka tietää. Silti on minusta aina vähän sääli, kun ei eläimelle voi selittää etukäteen mitä tapahtuu. Luultavasti Iines viettää kuitenkin leppoisia päiviä korissaan lepäillen ja valtaa öisin paikkani sängyssä.

Metsäretkellä

                           Jipii, juostaan!

Viime viikolla käytiin Lempäälän puolella metsäretkellä. Oli hieno ilma ja ihanan syksyistä.

Paistoimme Isännän kanssa makkaraa. Iineksellä oli omat puuhansa: se haisteli ympäriinsä ja piti vahtia. Kumma, ettei se ehtinyt edes kerjäämään makkaraa. Vahtiminen palkittiinkin, sillä vieressä kulkevalla pikkutiellä meni hevonen ratsastajineen ohitse. Iines katseli hevosta kiinnostuneena ja halusi mennä haistelemaan sen jälkiä. Varmaan se olisi lähtenyt peräänkin, jos olisi silloin ollut vapaana.

Tämän vuoden uimiset luonnon vesissä on jo uitu, täytyy viedä Iines taas koirauimalaan polskimaan talvella. Nytkin Iines pysytteli kiltisti rannalla, eikä mennyt kastelemaan itseään.

Pikku retkemme oli onnistunut, vai mitä kertookaan Iineksen ilme:

Pari viikkoa sitten (mihin tämä aika oikein menee?) olimme mäyräkoirakerhon syyskauden avajaisissa, joita vietettiin täällä Hervannassa. Ohjelmassa oli makkaranpaistoa ja pikkumäykyt saivat kokeilla sorkan hakua putkesta. Iineskin pääsi lopuksi haistelemaan sorkkaa. Iines jopa leikki yhden mäykyn kanssa ja ne juoksivat innoissaan ympäriinsä. Oli niin kiva katsoa sitä leikkiä, Iines niin harvoin leikkii kenenkään koiran kanssa niin kuin pentuna. Toisaalta Iineksen toinen puoli tuli esiin, kun se piti vähän liian kovaa kuria yhdelle pennulle...Saipa Iines ainakin jotain sosiaalisia kontakteja muihin koiriin. On se aina jännä katsoa, miten mäykyt ryhmittyvät karvan värin mukaan omiin porukoihinsa. Sitten kun paikalle tulee "väärän värinen", haukutaan sille yhdessä. Ihme otuksia!