Hyvää joulua!

Marraskuu meni, eikä tullut mentyä koirauimalaan. Ja kun viimein sain varattua ajan sunnuntaiksi 14.12. ja sovittua uintiseurasta (terveisiä Iineksen Perro-veljelle, mennään sitten tammikuussa uimaan!), niin Iineksen juoksut alkoivat lauantaina. Marraskuussa olisi ollut mäyräkoirakerhon pikkujoulutkin, mutta eipä päästy sinnekään, kun minulla ja Isännällä oli juuri silloin massiivinen univaje yövalvomisista.

Iines on tottakai ollut tänäkin vuonna kiltti ja saa paljon lahjoja. Osan lahjoista se sai jo eilen, kun kävimme toisilla isovanhemmilla, ja loput lahjat se saa huomenna, kun lähdetään maalle. Kerrottakoon lahjoista tarkemmin sitten joulun jälkeen.

Isännän kotiseuduilla on tarkoitus mennä jälleen jäljestämään kauriita viime joulun tapaan. Iines tykkää varmasti, ja odotan jo sitä näkyä, kun Iines mennä viilettää kuono maassa metsässä! Iineksen juoksut ovat juuri "herkullisimmillaan" ja saa nähdä mitä Manu-collie tuumaa Iineksestä...täytyy vahtia niitä erityisen tarkasti. Tekemistä riittääkin, kun Olavi-poikamme viettää ensimmäistä jouluaan, mutta onneksi mummolassa on auttavia käsiä.

Mukavaa joulua kaikille, erityisesti nelijalkaisille ja pötkönmallisille ihanille otuksille!

Kauniita kauriita katsomassa

Nämä päivitykset tulevat nykyään vähän jälkijunassa, kun ehdin ja jaksan jotain kirjoittaa. Iineksen arki kuluu päivästä toiseen Isännän kanssa ulkoillen, astioita esipesten, nukkuen ja minun kanssa leikkien. Yritän joka päivä silitellä Iinestä ja leikkiä sen kanssa, että Iines saisi olosuhteisiin nähden mahdollisimman paljon huomiota. Ja sitä se kaipaakin! Kun vauva siirtyy jomman kumman sylistä muualle, katsoo Iines hetkensä koittaneen ja tulee syliin vauvan tilalle tai vaatii muuten huomiota. Minun vuoroni on seuraavaksi! Iines tuumaa.

                        Eikö kukaan huomaa mua??

Tämän viikon maanantaina käytiin pikareissulla Isännän kotipuolessa, ja niin Iines pääsi vähän jahtaamaan valkohäntäkauriita. Menomatkalla hämärä alkoi laskeutua ja aivan tien vieressä oli kolme kaurista pellolla. Tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä ja kohta Isäntä ja koira kirmasivat kauristen perässä pellolla. Iines meni aivan kierroksille, kun se sai näköhavainnon kauriista ja päästi kimakoita haukahduksia. Kunpa päästäisiin vielä ennen kunnon talven tuloa vähän jäljestämään kauriita...Iines niin tykkäisi siitä.

Aika kuitenkin kuluu vinhaa vauhtia. Alun perin suunnitelmissa oli käynti koirauimalaan marraskuussa, mutta katsotaan nyt milloin sinne ehditään.

Protestointia ilmassa

Tällainen näky odotti kotona maanantaina, kun Iines ja roskapussi oli jätetty keskenään. Ihanat kakkavaipat taisivat olla Iineksestä vallan vastustamattomia! Ja löytyihän tuolta muutakin mukavaa, kuten broilerirasia nuoltavaksi. Ja tämä oli jo toinen kerta. Toisaalta mitäs jätettiin roskapussi eteiseen...mutta Iines on aina ollut niin kiltti!

Huomatkaa myös pissaläikkä matossa oikealla. Samana iltana Iines pissasi vielä uudestaan tuohon matolle, vaikka oli vasta ollut ulkona. Mitä lienee protestia muuttuneesta elämäntilanteesta...kovasti me yritetään huomioida myös Iinestä, mutta eihän se ole sama kuin ennen. Lisäksi kun en vieläkään voi itse viedä Iinestä ulos, niin vaikuttaahan se minun ja Iineksen väleihin, ja sekin kun vauva on niin kiinni minussa. Tätä tilannetta kuvaa aika hyvin se kerta, kun olin saanut vauvan imetettyä sängyssä maaten, niin kun Isäntä oli ottanut vauvan, Iines tuli vauvan tilalle kiinni kylkeeni.

Taitaa Iineksen juoksujen alkaminenkin olla jo lähellä, ja ehkä noi pissaamiset johtuvat siitä, kuka tietää.

Iines ja vauva

4.10. laumamme sai uuden jäsenen, pienen pojan, ja Iineksestä tuli isokoira. Kotiuduimme torstaina 9.10. Iines ihmetteli pari päivää kovasti vauvaa. Aluksi se meni haistelemaan vauvaa turvakaukalossa ja hätkähti, kun vauva liikahti. Iineksen silmät vahtivat tiukasti vauvan olinpaikkaa, eikä edes pallo kiinnostanut. Vauva on Iineksen mielestä todella kiinnostava! Nytkin se aina vahtii missä vauva on, haluaa "hoitaa" vauvaa nuolemalla ja seuraa mukana, kun vauvaa siirretään huoneesta toiseen. Ekoina päivinä Iines vaikutti melkeinpä järkyttyneeltä tästä suurestä muutoksesta, ja muutenkin tuntui kuin se olisi vähän vierastanut minua viikon poissaolon jälkeen.

Nyt Iines on jo tottunut vauvaan ja menee aina ensimmäisenä katsomaan sitä, kun tulemme kolmistaan kotiin. Ja luo vauvaan rakastuneita katseita kuten yllä kuvassa ja käpertyy vauvan viereen sängyssä.

Viimeiset päivät pikkuisena

Iineksellä on käsillä sen viimeiset päivät perheemme pikkuisena ja ykkösenä (heh) ennen vauvan tuloa. Tänään se sai järsiä luuta (namnam) ja käytiin puistossa. Siellä Iines pääsi yhteen lempihommistaan eli hakemaan frisbeetä.

Puistossa oli paljon tammia ja alas putoili tammenterhoja, joita oli koko ruohikko täynnä. Iines haisteli niitä ja ihmetteli aina alas putoavaa terhoa. Muutamaa terhoa se maistoikin, mutta eivät ne tainneet olla kovin maukkaita.

Huomenna lähden sairaalaan ja tulen sieltä sitten joskus vauvan kera takaisin. Seuraavat päivät ovat Iineksellekin erilaisia, se on varmasti enemmän yksin kotona kuin yleensä. Tarvittaessa naapurissa asuva kaverini käy huolehtimassa Iineksestä ja tuleehan Isäntä aina yöksi kotiin, jos silloin ei ole h-hetki menossa.

Ehkä Iines aavistaa jo jotain, kuka tietää. Silti on minusta aina vähän sääli, kun ei eläimelle voi selittää etukäteen mitä tapahtuu. Luultavasti Iines viettää kuitenkin leppoisia päiviä korissaan lepäillen ja valtaa öisin paikkani sängyssä.

Metsäretkellä

                           Jipii, juostaan!

Viime viikolla käytiin Lempäälän puolella metsäretkellä. Oli hieno ilma ja ihanan syksyistä.

Paistoimme Isännän kanssa makkaraa. Iineksellä oli omat puuhansa: se haisteli ympäriinsä ja piti vahtia. Kumma, ettei se ehtinyt edes kerjäämään makkaraa. Vahtiminen palkittiinkin, sillä vieressä kulkevalla pikkutiellä meni hevonen ratsastajineen ohitse. Iines katseli hevosta kiinnostuneena ja halusi mennä haistelemaan sen jälkiä. Varmaan se olisi lähtenyt peräänkin, jos olisi silloin ollut vapaana.

Tämän vuoden uimiset luonnon vesissä on jo uitu, täytyy viedä Iines taas koirauimalaan polskimaan talvella. Nytkin Iines pysytteli kiltisti rannalla, eikä mennyt kastelemaan itseään.

Pikku retkemme oli onnistunut, vai mitä kertookaan Iineksen ilme:

Pari viikkoa sitten (mihin tämä aika oikein menee?) olimme mäyräkoirakerhon syyskauden avajaisissa, joita vietettiin täällä Hervannassa. Ohjelmassa oli makkaranpaistoa ja pikkumäykyt saivat kokeilla sorkan hakua putkesta. Iineskin pääsi lopuksi haistelemaan sorkkaa. Iines jopa leikki yhden mäykyn kanssa ja ne juoksivat innoissaan ympäriinsä. Oli niin kiva katsoa sitä leikkiä, Iines niin harvoin leikkii kenenkään koiran kanssa niin kuin pentuna. Toisaalta Iineksen toinen puoli tuli esiin, kun se piti vähän liian kovaa kuria yhdelle pennulle...Saipa Iines ainakin jotain sosiaalisia kontakteja muihin koiriin. On se aina jännä katsoa, miten mäykyt ryhmittyvät karvan värin mukaan omiin porukoihinsa. Sitten kun paikalle tulee "väärän värinen", haukutaan sille yhdessä. Ihme otuksia!

Retki Poriin

Eilen me lähdettiin käymään Porin koirauimarannalla. Retkeä oli mietitty kesän alusta asti ja nyt me saatiin se toteutettua, jes!

Menomatka oli Iineksestä vähän tylsä, sillä se joutui olemaan yksin takapenkillä, josta maisemiakaan ei kovin hyvin nähnyt. Välillä kun pysähdyttiin levähdysalueelle haukkaamaan voileipää, oli Iines ensi ihan innoissaan, että nyt viimein tapahtuu jotain. Sitten se näytti hämmentyneeltä, kun emme lähteneetkään auton luota minnekään.

                             Iines menossa kohti merta.

Kohteemme oli siis Mäntyluodon koirauimaranta. Rannalla oli vain muutama ihminen ja näimme siellä oloaikanamme vain muutaman koiran. Tilaa ainakin riitti! Rannalla kuulemma myös uitetaan hevosia ja niiden kavioiden jälkiä näkyikin hiekassa.

Iines meni innoissaan rantaveteen tepastelemaan. Matalaa rantaa riittikin pitkälle asti ja se oli kuin mäyräkoiralle luotu!

Jostain syystä Iinestä vähän pelotti mennä vähänkin syvempään kohtaan hiekkasärkkien välissä. Ja aallotkin olivat ensin jännittäviä. Kunnolla uimaan Iines ei oikeastaan mennyt, vaan tassutteli matalassa vedessä.

Vasta frisbeen kanssa Iines unohti pelkonsa ja meni kunnolla veteen lelua hakemaan. Montaa vetoa ei tarvinnut koko päivänä uida, riitti kun loikki vedessä.

Iines ei lepäämään joutanut: kerrankin riitti lääniä frisbeen vetämiseen etutassujen välissä!

Välillä lepäiltiin rannalla: Iines osasi juosta tavaroidemme luo ja sen mielestä isännälle levitetty pyyhe kuului sille. Niinpä Iines, jonka turkkiin oli vedestä noustua tarttunut jo hiekkaa rannalta, meni niin itsevarmasti kieriskelemään pyyhkeen päälle ja kuivaamaan itsensä kuin vain mäykky voi tehdä!

 

                                  Hiekkainen nassu.

 Ei sitä näkyä voinut kuin nauraa! Muutenkin joka paikka oli enemmän tai vähemmän täynnä hiekkaa. Mitä tästä opimme? Ensi kerralla pitää koirallekin ottaa oma pyyhe ja levittää se hiekalle. Parasta on varmuuden vuoksi ottaa isoin pyyhe mitä löytyy mäyräkoirien suuruudenhullujen haaveiden vuoksi. Iineksellä oli toki pyyhe mukana, mutta se oli pieni ja kassissa.

Rannalla oleilun jälkeen sopi ihastella vielä merta Mäntyluodon rantakallioilta.

Porissa kävimme Fossette-kahvilassa syömässä kana- ja kinkkusalaattia. Kahvilaan saa ottaa myös koiran sisälle, sen takia kävimmekin juuri siellä. Paikka oli viihtyisä ja mukava, ruoka hyvää. Koirille ei ollut mitään ekstraa tarjolla, vesikuppi olisi ollut kiva. Tosin Iines oli niin väsynyt, että makasi vain pöydän alla.

Ennen kotimatkaa kävelimme vielä hetken puistossa, jossa oli mm. tällainen hauska viritelmä.

Ulvilassa poikkesimme uteliaisuudesta katsomaan Ulvilan keskiaikaista kivikirkkoa. Ei hullumman näköinen pytinki.

Kirkon aidassa ei ollut koirat kieltävää kylttiä, joten Iines pääsi mukaan pikaiselle kierrokselle. Pikaiseksi se jäikin, sillä alkoi pisaroida. Kirkon ovelta kurkistimme sisälle, joten niin on Iineskin nyt käynyt ensimmäistä ja varmaan viimeistä kertaa kirkossa. Tosin sen tassut eivät koskeneet lattiaan, kun hauva oli sylissä, mutta sitä ei lasketa...

Paluumatkalla uni maittoi ja takapenkillä kelpasi oikoa kaikki jäsenensä.