Kesäkuulumisia

Aloitetaan kesäkuulumisten kertominen vaikka uutuusjärjestyksessä. Tällä hetkellä Iineksen elämää leimaa valeraskaus. Maitoa tulee nisistä ja Iines on ollut jo pidempään hyvin seura- ja läheisyydenkipeä. Välillä se myös vinkuu tietyllä kimeämmällä sävyllä, jota se ei ole aiemmin käyttänyt. Mitään pentua se ei ole itselleen ottanut, ellei sitten minua tai Isäntää...ainakaan pehmoleluja Iines ei kanniskele.

Ruokakaan ei oikein maistu, varmaan johtuu helteestä ja valeraskaudesta. On se silti ikävä katsoa, kun maha kurnii, eikä koira mene syömään. Iineksen painokin on jo pudonnut puoli kiloa.

Tämänhetkisestä paastoamisesta huolimatta Iines on ehtinyt kesän aikana tutustumaan uuteen herkkuun: strutsinlihaan. Ja hyvältä se näin ihmisenkin suussa maistui.

 Iines on käynyt ahkerasti uimassa ja usein ollaan oltu kaikki kolme pulikoimassa yhdessä. Helposti on mennyt tuntikin niin, että Iines on uinut koko ajan käyden vain lyhyesti levähtämässä kiven päällä. Varsinaista uintiseuraa ei Iineksestä saa, kun se ui omia menojaan, mutta aina sen uimista on ilo katsella, kun se on niin onnellinen vedessä. Uimisen jälkeen ruokakin on maistunut, mutta ei se painonnostoon vaikuta, kun uiminen ja matkat järvellä kuluttavat niin paljon.

 Iines on ehtinyt tänä kesänä uimaan jo ainakin viiteen eri järveen. Tässä noudetaan keppiä Kaukajärvellä.

Heinäkuun alussa veimme Iineksen eläinlääkärille, kun Iines oli välillä pissannut sisälle. Yleensä öisin, mutta myös päivällä kesken leikin. Pissaamista tapahtui ehkä kerran viikossa tai parissa. Ensin epäiltiin virtsatulehdusta, mutta se suljettiin testeillä pois. Jouduinkin ottamaan Iinekseltä pissanäytteen ja viemään sen eläinlääkärille. Etukäteen jännitti näytteenotto, mutta onnistuin siinä ison muovisen kauhan ja muovirasian avulla. Onneksi ei ollut naapureita katsomassa, että mitä noi oikein touhuaa tuolla pihalla...

Eläinlääkärin diagnoosi oli, että Iineksellä on stressiä tai sitten virtsanpidätysongelmia. En kuitenkaan usko jälkimmäiseen, sillä aamuisin Iineksellä ei ole mikään kiire ulos ja ennen sisällepissaamistakin ulkona käymisestä oli kulunut vain 3 tuntia.

                           Minä, Iines ja uusi tulokas heinäkuun alussa.

Viime viikkoina pissaamista ei ole enää tapahtunut. Ja stressi on johtunut varmaan siitä, että lokakuussa Iines ei enää ole perheemme vauva, vaan meille syntyy ihan oikea ihmislapsi. Iines on varmasti vaistonnut asian ja onhan se saanut toimia myös lohduttajana, kun minulla on ollut vaikeita hetkiä...

Silakoita, söisinkö noita?

 Iltaruoaksi tehtiin tänään paistettuja silakoita. Annoin Iinekselle yhden fileen, kun se vaikutti kiinnostuneelta kalasta. Iines vain nuuhki silakkaa ja meni omalle kipolleen syömään nappuloitaan. Ei sitten.

Kun kaikki fileet oli paistettu, Iines halusi taas maistaa silakoita ja nyt ne kelpasivat hyvin!

                                   Namnam, tuumii Iines silakoista.

Pari päivää Iines on syönyt vain puolet annoksestaan, mutta nyt on jo palattu normaaliruokiin. Muuten se ei olisi mitään silakoita saanutkaan maistiaisiksi. Lenkkeilykään ei ole Iinestä kovin paljoa kiinnostanut, kai on ollut liian kuuma ja nyt on liian märkä, kun vain sataa. Sai Iines sentään eilen paljon liikuntaa, kun se ja Isäntä kävivät järvellä lenkillä ja Iines nouti keppiä uiden minkä tassuistaan pääsi.

Iineksen päiviin on kuulunut myös suuremman saaliin riepottamista, nimittäin vanhan tyynyn! Siitä sai tosi kivan lelun ja vasta nyt, noin viikon jälkeen, siitä alkaa irrota vanua.

Viime viikolla retkeiltiin Kintulammella ja kerrankin me kaikki kolme päästiin yhdessä uimaan. Iines haki uimalelua ja ui sunnuntaiuintia sinne tänne ainakin 15 minuuttia. Sitten houkuttelimme sen laiturille lepäämään, itse se olisi vielä jatkanut uimista. Mutta kyllä se nautti niin olostaan!

Silmät kiiluvat tarkkaavaisesti, kun lelua pitää kädessä. Joko se kohta lentää veteen?

Hellepäiviä ja silmäkontrolli

          Iines nauttii helteestä parvekkeella.

       Viilennystä kuumuuteen sai päivittäisen uimisen lisäksi märästä pyyhkeestä.

Eilen käytiin eläinlääkärissä puolivuotissilmätarkastuksessa. Nyt Iines oli ollut kuukauden Bepanten-silmätipoilla ja n. 4 päivää Optimmune-silmävoiteella. Silmät olivat nyt hyvässä kunnossa, vaikka silmien kosteusarvot olivat normaalin alarajoilla, toisessa silmässä 14 mm ja toisessa 15 mm. Jatkossa käytetään silmävoidetta kaksi kertaa päivässä ja välillä voi käyttää myös silmätippoja, jos on esimerkiksi kilpailuja tulossa. Seuraava kontrolliaika saatiin helmikuulle eli sitä ennen ei toivottavasti tarvitse mennä eläinlääkäriin.

Uiminen on tehnyt Iinekselle hyvää ja se onkin nyt hyvässä kunnossa. Eläinlääkärin vaaka näytti valjaat päällä 8,5 kg. Samalla lääkärikäynnillä Iines sai myös vuosittaisen kennelyskärokotteensa. Vastaanottoaulassa Iines kiipesi sohvan selkänojan päälle tarkkailemaan aulaa ja ikkunasta näkyvää maisemaa. Siellä se istui kuin kissa! Itse tutkimushuoneessa Iinestä taas pelotti, mutta se oli jälleen tosi kiltisti ja sai namiakin.

Lääkärin jälkeen poikkesimme eläinkaupassa ostamassa lisää nappularuokaa ja venyvän jatkopalan flexin ja valjaiden väliin. Muutaman kerran kun Iines on ollut kiinni puussa, on se lähtenyt kovaa vauhtia juoksemaan suuntaan x, jolloin narun loppuessa on tullut ikävä äkkipysähdys. Toivottavasti tuo jatkopala vaimentaa pysähdystä jatkossa, kun Iines on jossain kiinni.

3-vuotissynttärit

Iineksen kolmivuotissynttäreitä juhlittiin torstaina 22.5. Aamulla synttärisankari sai kakkua, jossa oli broilerin kivipiiraa, kermaviiliä ja raejuustoa sekä päällä muutama nappula, joista yritin muotoilla numeroa kolme. Kakku maistui hyvin ja samoja herkkuja oli saatavilla parina seuraavanakin päivänä.

Seuraavaksi lähdettiin Arboretumiin retkelle. Mukaan pakattiin kanasalaattia, piknikpeitto, Iinekselle dentasticksiä ja uimalelu.

                              Iines matkustaa bussissa.

                                Synttäriposeeraus: Iines 3 vuotta.

Sitten päästiin Iineksen mielestä itse asiaan eli uimiseen:

                       Uimisen jälkeen lämmiteltiin auringossa ja vahdittiin ympäristöä.

Ilma oli helteinen ja retki Arboretumiin onnistui mahtavasti. Kotona ehdittiin hetki levähtää ennen kuin lähdettiin Iineksen "mummolaan", jossa Iines sai synttärilahjan:

Paketista paljastui nameja, jotka ovat maistuneet hyvin Iinekselle.

Juhlat jatkuivat tavallaan vielä seuraavana päivänäkin, kun kirpparilta löytyi Iinekselle sopiva lahja, ammuva lehmä! Tosin kauaa se ei jaksanut ammua, mutta oli sitäkin suositumpi, minkä voi nähdä Iineksen ilmeestä. Lehmä on vielä yhtenä kappaleena, mitä nyt hännästä on pala irronnut ja koko lelu on aivan läpimärkä kuolasta...

Uimassa

Ilmat ovat lämmenneet mukavasti ja Iines on aloittanut aamu-uinnit. Eilen käytiin Särkijärvellä ja tänään Suolijärvellä.

                           Jee, vettä! Kyllä nyt hymyilyttää!

        Loiskis! Mikäs se oli? Iines ihmetteli heitettyjä pikkukiviä Särkijärvessä.

                               Pieni pää vain näkyy pinnan alta.

Iines meni lopulta niin kierroksille vedestä ja kepinheitosta, että se kiljui jo, vaikka kädessä ei edes ollut mitään heitettävää. Riitti, että piti kättä ylhäällä heittoasennossa.

Eiköhän sitä tänään mennä vielä toisen kerran uimaan, kun on niin lämmintä. Mittari näyttää jo 20 astetta. Pitää vain katsoa eteensä, sillä Isäntä näki pienen kyyn tässä lähellä metsäaukiolla, josta kuljetaan usein. Nostin Iineksen heti syliin turvaan. Punkkejakin on näkynyt ihan liian usein, viimeksi eilen yksi oli kiinnittynyt Iinesksen silmän yläpuolelle. Hienosti Iines antoi silti ottaa sen pois, vaikka pari karvaakin taisi lähteä samalla. Onkohan punkkeja nyt vain erityisen paljon vai mikä on, kun punkkikarkoite ei tehoa? Ennen se on toiminut hyvin, ehkä pitää keksiä jotain lisäsuojaa Iinekselle, vaikka valkosipulia ruokaan tai jotain...

Kalenterikuvaukset

Nyt oon ihan naatti. Olin äitin kanssa koko päivän kaupungilla, eka oltiin sellaisissa 1700-luvun kalenterikuvauksissa, johon mä pääsin poseeraan äitin kanssa. Olin kuulemma tosi taitava, valokuvaajakin kehui, että olin paras kuvattavana oleva koira mitä hänellä on ollut. Kuvausten jälkeen mentiin vielä kirjastoon ja lopuksi koirakahvilaan. Siellä olin jo niin väsy, että mulle ostettu maksaherkku piti ottaa kotiin mukaan, kun nukuin vain pöydän alla. Nyt tassut kohti taivasta, parisängyssä kelpaa köllötellä! T: Iines

PS. Tällainen kuva meistä otettiin tai siis tämän maalauksen pohjalta mahdollisimman samanlainen kuva. Oikean kuvan laitan sitten tänne, kun saan sen tassuihini.

 

Hellyyttä ja huomiota

Vapunpäivänä Iineksen 5. juoksut vihdoin alkoivat, hurraa! Iines kaipaa tavallista enemmän taas huomiota ja hellyyttä. Mietin liittyykö huomionkaipuu siihen, että normaalisti juoksussa oleva narttu kaipaisi varmaan urosten huomiota ja kun sitä ei ole saatavilla, riittäisi sille ihmistenkin huomio? Toisaalta Iines on tänään ollut selvästi enemmän minun perääni, vaikka yleensä se seuraa Isäntää kuin varjo.

Yllä olevassa kuvassa Iines on vallannut Isännän sylin, eikä lukemisesta taida tulla enää mitään. Mutta on se niin söpö, kun tulee noin syliin.

Me tytöt jäätiinkin nyt pariksi päivää kaksistaan, kun Isäntä lähti reissuun. Saas nähdä, keksitäänkö jotain kivaa...tänään on ainakin Iineksellä riittänyt kivaa, kun se on ollut jo kolme kertaa ulkona ja joka kerralla se on päässyt jahtaamaan oravia.