Iines Koiramme-lehdessä

Tänään tuli uusi Koiramme-lehti 11/2013. Ja kukas onkaan päässyt kuvaan? Iines! Siellä se on keskimmäisen kuvan ylälaidassa, pienenä, mutta onpa kuitenkin! Hih, täytyy tätä nyt hehkuttaa, kun tuskimpa toiste tulee päästyä samaan lehteen. Tai mistäs sitä tietää, onhan Iines vielä nuori... ;)

Silmäkontrolli

Tänään kävimme eläinlääkärillä silmien puolivuotiskontrollissa. Iines sai taas lääkäriltä kehuja kiltteydestään, hyvä Iines! Nyt Iinestä ei edes pelottanut aivan niin paljon kuin yleensä.

Iineksen silmät voivat kuulemma erittäin hyvin ja kosteutta oli normaalimäärä. Voimme siten lopettaa Optimmune-silmävoiteen käytön, mutta sen tilalla pitää käyttää silmien kosteutta tukevia Bepanthen Eye -silmätippoja 3-4 kertaa päivässä.

Lääkäri sanoi, että osa kuivasilmäisyyttä aiheuttavista tulehduksista tms. on sellaisia, joita ei voi kokonaan parantaa eli ne vaativat jatkuvaa lääkitystä. Seuraavat kuusi kuukautta katsotaan, miten silmät pärjäävät uuden tipan kanssa ja jos sitten kaikki on kunnossa, voidaan silmätippakin jättää kokonaan pois. Tämä uusi silmätippa ei sisällä mitään Kennelliiton dopinglistalla olevia aineita, joten ensi keväänä päästään jo mejä-kokeisiin ja talvella vaikka koiratanssikisoihin!

Iines lähettää terveisiä hirven luun järsimisen lomasta. Saatiin tätä herkkua kaverini kautta, kyllä maistuu!

Koiratanssia ollaan harjoiteltu aina perjantai-iltaisin Tampereen Seudun Koirakerhon ryhmässä. Me ollaan jo valittu seuraava kisakappale ja kasataan parhaillaan uutta ohjelmaa. Keväällä on tulossa ainakin kaksi koiratanssikisaa, ehkä me mennään sinne...kuka tietää.

Täytyy vielä kehua Tapiolan vakuutusta, joka korvasi suuren osan eläinlääkärilaskusta. 80 euron laskusta jäi maksettavaksi vain 20 euroa! Kiitos ja kumarrus!

Joulukeksit

Joulu alkaa pikkuhiljaa saapua tänne: lämpimät viltit, punainen matto ja kynttilät on kaivettu esille. Tänään kaupasta ostettiin amaryllis, se varmaan kukkii jo ennen joulua. Ja eilen leivottiin melkein jo perinteiset joulukeksit Iinekselle.

                                            Keksien laaduntarkkailija työssään.

Tänä vuonna leivoin keksit Vähän tätä, hieman tuota -menetelmällä, oli kiva olla luova keittiössä!

 Kekseihin tuli:

• eläinkaupasta ostettua hienoksi jauhettua kalkkunan jauhelihaa, 
• kaurahiutaleita, 
• vehnäjauhoja, 
• ruisjauhoja, 
• öljyä, 
• kananmunaa,
• kuivattua persiljaa ja 
• kuivattua valkosipulia

Kaikkea tätä sopivassa suhteessa. Sitten vain kaulitaan ja painellaan muotilla keksejä. Paistoin keksit n. 160 asteessa n. 40 minuuttia.

                                Taikinaa! Se on minun, minun...!

Iines piti paljon kekseistään ja nuoli myös taikinakipon puhtaaksi. Myös perinteiset itsetehdyt joulupiparit maistuvat sille hyvin ja niitä se kerjääkin aina, kun me ihmiset niitä syömme. Nyt Iines sai onneksi omia pipareita, niin jää meille ihmisillekin jotain herkkua.

50 asiaa, jotka jokaisen koiran tulisi kokea elämänsä aikana

 

Löysin netistä hauskan listan asioista, jotka jokaisen koiran tulisi kokea elämänsä aikana. Listan on laatinut brittiläinen eläinlääkäri Marc Abraham ja sen tarkoituksena on innostaa koiranomistajia puuhailemaan koiriensa kanssa. Alla lista ja Iineksen tekemiset tai tekemättä jättämiset.

1. Kellahtaa maaten nautiskelemaan auringonnousun aikaan.

Ainakin tähän on ollut mahdollisuus, ehkä Iines on näin tehnytkin, vaikka tämän kesän vaelluksella.

2. Uida meressä. Tämän Iines teki tänä kesänä.

3. Riehua lumessa.  Tehty.

4. Tehdä kaivuutöitä kukkapuskassa. Ei, Iines ei ymmärrä kaivuutöiden päälle.

5. Tehdä "Beethovenit": eli ravistella märkää turkkia (tai kuolata) niin, että kaikki lähellä olevat kastuvat likomäriksi. Tehty yleensä uintireissujen jälkeen.

6. Omistaa oma paikka sohvalta. Iineksellä on oma säkkituoli, johon se voi maastoutua.

7. Osallistua omistajansa pyörä- tai juoksulenkille. Joo, yleensä pyörän korissa.

8. Osallistua perhepiknikille. Tänä kesänä Iines osallistui nimipäiväpiknikilleni.

9. Pilata omistajansa treffit. Ei se niitä pilannut. :)

10. Piristää omistajaansa, kun tämä on alamaissa. Aina.

11. Reissata mannerten välillä. Ei vielä.

12. Pyöriä kunnon mutalammikossa. Tähän Iines on liian hieno lady.

13. Tuhota omistajansa kenkäpari (tai monet sellaiset...). Ei sentään, Iineksellä on tarpeeksi omia leluja. 

14. Nukkua omistajansa sängyssä. Iines tekee sitä joka yö ainakin osan aikaa.

15. Herättää omistajansa aamulla erityisen märällä suukolla. Joka aamu. <3

16. Jahdata kissaa unissaan. Ehkä tehty, kysykää Iinekseltä.

17. Oppia käsky "istu" – vieraalla kielellä! Iines osasi pienempänä pysähtyä venäjänkielisellä käskyllä, mutta se vaihdettiin suomenkieliseen muiden ihmisten mukavuuden takia.

18. Osallistua jalkapallopeliin. Ei vielä.

19. Tavata julkkis-koira (esimerkiksi vaikkapa Lenni!) Iines ei ole tavannut toista julkkikoiraa, mutta se alkaa täällä Tampereen seudulla itse olla sellainen.

20. Kokeilla koiratanssia. Joo!

21. Todistaa omistajalleen, että osaa matkia ihmisen sanoja ulvomalla. Ei vielä. Iines on hiljaista sorttia ja käyttää enemmän katsetta kommunikointiin ihmisten kanssa.

22. Sotata itsensä 30 minuuttia kylvyn jälkeen. Ei vielä.

23. Ulvoa musiikin tahdissa. Ei, mutta ambulanssin ujellusta Iines ulvoo, kun sattuu sille päälle.

24. Matkustaa avoauton kyydissä (niin, että korvat ja kieli vaan lepattavat). Tehty suurella ilolla ihan tavallisen henkilöauton ikkunasta.

25. Kokeilla skeittausta. Hmm, ehkä tämän voi jättää välistä.

26. Saada on oma joulusukka. Iines saa oman joululahjan (-lahjoja).

27. Näyttää postimiehelle kuka oikein on pomo. Ei, Iines ottaa postin saapumisen oikein rennosti.

28. Toimia sormuksenkantajana häissä. Ei vielä.

29. Yrittää seurata oravaa puuhun saakka. Varmaan joka päivä.

30. Vierailla omistajansa työpaikalla. Kerran toissa kesänä Iines kävi sylissäni yliopistolla, kun vein sinne yhden paperin.

31. Luoda omat Facebook-, Instragram- tai Twitter-sivut (omistaja voi hieman auttaa).

Tähän kohtaan voidaan laskea tämä blogi.

32. Kirmata metsässä. Usein, lähes päivittäin.

33. Saada oma, personoitu koiratarha tai -koppi. Ei vielä.

34. Matkustaa laivalla – ja kastaa tassut meriveteen. Molemmat tehty. Kesällä 2012 Iines kävi Tallinnassa näyttelyssä.

35. Pelata frisbeetä omistajansa kanssa rannalla. Ei, Iines harrastaa mieluummin kepin noutoa.

36. Saada oma syntymäpäiväkortti. Kyllä!

37. Varastaa toisen lounas kun silmä välttää. Kylässä käydessä Iines käy Manu-collien kupilla syömässä, mutta kukaan (edes Manu) ei yritä estää sitä.

38. Tuijottaa pyörivää pesukonetta. Ei.

39. Syödä koirille tarkoitettua jäätelöä. Onko sellaistakin?

40. Tehdä ovela harhautus ja varastaa toisen koirakaverin ruoat. Katso kohta 37. Tosin siihen ei tarvita ovelaa harhautusta, vaan mäyräkoiran iso ego.

41. Juosta maratoni (omistajan kanssa, tietysti). Ei vielä.

42. Saada oma syntymäpäiväkakku. Kyllä, kakku on muistettu aina tehdä päivänsankarille.

43. Retuuttaa tyynyä, niin että höyhenet vain pöllyävät. Joskus taisi jotain tähän suuntaan viittaavaa tapahtua, muistan tyynyn Iineksen hampaissa, kun se vähän vaan leikki.

44. Avata itse oma syntymäpäivälahjansa (pistä lahja siis pakettiin!). Tottakai on tehty!

45. Katsoa Lassie-elokuva. Ei, Iines ei oikein ymmärrä telkkarissa olevaa kuvaa.

46. Päästä mukaan perhepotrettiin. Kyllä.

47. Ihmetellä omaa kuvajaistaan peilistä. Pentuna Iines teki tätä kerran pari, mutta ei se kauaa jaksanut kiinnostaa.

48. Löytää oma lempikuppila, jonne koiratkin saavat tulla. Kyllä, koirakahvila Vainu!

49. Esiintyä Youtube-videolla. Ei, ainakaan tietääkseni.

50. Nukkua yön yli hienossa koirahotellissa. Ei vielä.

Iineksen pisteet: 28/50, laskutavasta riippuen. Yli puolet jo, vaikka ikää on vasta kohta 2,5 vuotta. Aika hyvä tulos, ellen sanoisi.

Mitkä numeroidut kohdat sinun koirasi on jo kokenut elämässään? Kommentoi!

Lista ja lehtijuttu aiheesta:
http://www.avatv.fi/minisaitit.shtml/tassuklubi/haukkula/top---nama-asiat-jokaisen-koiran-tulisi-kokea-elamansa-aikana/2013/11/1827258

Paluu vanhoille kotikonnuille ja K6

Kirjastokohu on laantunut ja koiria saa viedä taas kirjastoihin, joissa on lukukoiratoimintaa. Kirjoitin taannoin kieltopäätöksestä palautetta Tampereen apulaispormestari Olli-Poika Parviaiselle, joka oli laatinut tiedotteen, jossa lukukoiratoiminta ja koirat taas sallittiin tietyissä kirjastoissa. Sanoin muun muassa olevani käytettävissä, kun yhteisiä pelisääntöjä aiheesta Koirat ja kirjasto tehdään. Katsotaan miten asia kehittyy...

Torstaina 31.10. kävimme vanhalla ulkoilureitillä Iidesjärven rannassa ja puistossa, johan sitä on kuukausi asuttu uudella alueella. Kyllä Iines varmasti muisti paikan, ainakin sillä oli kivaa ja tilaa juosta! Tätä isoa puistoa kyllä kaipaan, vastaavaa ei Hervannasta löydy (tai löytyy yksi, mutta se on niin kaukana).

                                                  Sainpas!

      Yllättävällä syysuinnilla. Yhtäkkiä Iines vain syöksyi veteen hakemaan siellä näkemäänsä keppiä.

Olemme harrastaneet taas koiratanssia: aloitimme lokakuussa kerran viikossa kokoontuvassa ryhmässä ja nyt olen valinnut seuraavaan esitykseen musiikin. Iines on oppinut uutena temppuna hyppäämään selkääni, kun olen maassa kumarassa. Se oli lopulta yllättävän helppoa, mutta vaati ehdottomasti toisen ihmisen apua.

Selkäkuvauksen tulokset tulivat viimein ja tulos oli K6 eli vaikea aste. Vähän oli surullista lukea tulokset, mutta eihän se vielä tarkoita, että Iines sairastuisi. Täytyy vain olla varovainen, ettei Iines liukastu esimerkiksi hypätessään sohvalta alas. Ja paljon vapaata liikuntaa metsässä, sen pitäisi olla hyväksi.

Huomenna lähdetään Isännän kanssa mäyräkoirakerhon retkelle Hämeenlinnaan Aulangon kylpylään. Ohjelmassa on uimista, porealtaassa rentoutumista ja syömistä. Ja varmaan paljon juttua mäyräkoirista! Iinekselle tulee pitkä päivä yksin kotona, mikä on aika harvinaista. Onneksi sille on luvassa vielä tänä vuonna kerhon retki Nokian koirakylpylään.

Voi p***e!

Itku pitkästä ilosta vai miten se meni...eipä ole Tampere niin edistyksellinen kuin on luultu. Tietämätön vain.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194847272146/artikkeli/tampereen+yllatysratkaisu+koirat+kielletaan+kirjastoista+tilalle+allergialaakkeita.html

Uskomaton ja hätiköity päätös! Miten ensin sallitaan ja sitten kielletään? Isommat päättäjät eivät ole tainneet tietää mitään aiemmasta päätöksestä, että koirat sallitaan. Ja nyt lukukoiratoimintakin loppuu. Joku juttua kommentoinut miettikin, että miten mahtaa käydä kaupungin linja-autoissa matkustamisen? Toivottavasti siihen ei kajota.

En kyllä ymmärrä allergiahysteriaa. Saako joku muka niin voimakkaita oireita koirasta isossa tilassa? Miten sellainen henkilö voi asua koiran naapurissakaan kerrostalossa?

Täyskielto on kyllä aika murskaava. Eikö olisi voitu käyttää maalaisjärkeä ja toimia tilanteen mukaan?

Meidän perheen julkkis

Tottahan se, että Iines pistää kuononsa ulos ovesta, on suuri mediatapahtuma ja etusivun arvoinen juttu!

Se, että koiran saa viedä kirjastoon, oli toimittajalle ihan uusi juttu. Me ja te, lukijat, tiesimme sen toki jo aikoja sitten!

Iineksen tuli eilen illalla maha kipeäksi ja yöllä piti käydä monta kertaa ulkona helpottamassa oloa. Annoin sille maitohappobakteeria, Axilur-matolääkettä ja keitettyä riisiä ja vähän lihaa. Iltapäivän Iines selvisi yksin kotona ilman vahinkoja, mutta ulkona käydessä oli masu taas ihan lirulla. Ainakin ruoka maittaa ja potilas on pirteä.

Mäyräkoirien koirapuistotapaaminen jäi Iinekseltä nyt kuitenkin väliin. Kävin itse paikalla, kun sen nyt järjestin mäyräkoirakerhon nimissä. Aurinkoinen ilma oli saanut ihmiset liikkeelle: telmimässä oli yli 10 mäykkyä! Näytti niin mukavalta! Iineksen on ihan pakko päästä kuukauden päästä seuraavaan tapaamiseen!

Aamulehden uutinen oli huomattu: tullessani paikalle ihmiset kommentoivat, että sieltä ne julkkikset saapuu, kunnes kerroin Iineksen jääneen kotiin lepäämään. Kiva oli silti taas tavata muita mäyräkoiranomistajia ja silitellä vieraita mäyriksiä.