Kunnon lenkkimakkara

...sellainen Iineksestä on tätä vauhtia tulossa. Tänä iltana punnitsin koiran, ja vaaka näytti tähän astiset ennätyslukemat: 8,8 kg. Ja alkusyksyllä tuli eläinlääkärillä jo vähän sanomista, kun Iines painoi 8,4 kg. Kahdeksan kiloa olisi kuulemma sopiva paino.
Miten tähän on tultu? Jaa-a, ruoka on kesän sairastelun jälkeen maistunut Iinekselle hyvin. Pitää vissiin luopua pikku keittiöapulaisesta, joka nuolee vatkaimet kerman vaahdottamisen jälkeen.

                           Joissakin kuvissa Iines näyttää tuhdimmalta kuin toisissa.

Uuden ruoan ruokintakoot ovat viime aikoina herättäneet pohdintaa. Iines syö nyt Pro Planin Adult Original kana ja riisiä, jonka ostin Zooplussalta. Zooplussan sivujen mukaan kahdeksankiloisen koiran tulisi syödä päivässä 104 g (10-kiloisen koiran 130 g), Pro Planin nettisivujen ja ruoan pakkauksen mukaan 144 g (180 g). Mielestäni Mustin ja Mirrinkin sivuilla oli aikaisemmin oma muista poikkeava ruokintasuosituksensa. Nyt Iines syö päivässä 125 g, jonka mittaan Pro Planin mittakipolla. Toivottavasti se pitää paikkansa. Eli nythän Iines syökin jo tavallista vähemmän, jokin aika sitten annoin sille näköjään selvästi liikaa ruokaa (150 g). Ne nappulat vain näyttävät niin pieniltä ja ruokamäärä vähäiseltä.

                                                    Ainakin lantio vielä erottuu.

Pötkyläkoira ei halunnut tänään lenkille, eikä minusta löytynyt tahdonvoimaa raahata sitä väkisin. Iines viihtyisi vain kotipihassa hajuja haistelemassa ja sohvalla nukkumassa. Tänään Iines on ollut jotenkin vähän omissa maailmoissaan. Lisäksi juoksut taitavat kolkutella kohta ovella, niin sanoi ainakin erään uroksen nenä eilen kahvilassa.

Mitähän tuon ruokahomman kanssa tekisi? Painon pitäisi ainakin laskea, sillä ylipaino on vaarallista mäyräkoirille. Vai odottaisiko juoksujen jälkeistä paastokautta?

Vainun laskiaislenkillä

Tänään on satanut koko päivän lunta, mutta se ei haitannut koirakahvila Vainun järjestämällä yhteislenkillä Pyynikille. Lähdimme koirakahvilan luota liikkeelle ja kiersimme Pyhäjärven rannan luota harjun reunaan ja takaisin kahvilalle. Aikaa meni vähän alle tunti, tuntui niin nopealta. Niinhän se aika kuluu nopeasti kun on kivaa.

                                          Valmiina lähtöön!

Mukana olikin vain pieniä koiria, ja kaikki tulivat hyvin keskenään toimeen. Iines otti melkein heti johtajan paikan ja halusi mennä joukon ensimmäisenä hihna pitkällä. Reipas koira! Uudet maisemat, koirat ja haisteltavat piristivät selvästi Iinestä, tämänhän voisi ottaa viikoittaiseksi tavaksi.

Lenkin jälkeen käytiin lounaalla Vainussa syömässä hernekeittoa ja pannukakkua. Tupa olikin aivan täynnä, kun lenkkiporukan lisäksi kahvilassa oli muutama koira jo ennestään.
Iines vähän hermostui yhdelle keskikokoiselle mustalle terrierin tapaiselle koiralle. Vähän rauhoituttuaan Iines uskalsi mennä haistelemaan ja kaikki sujui hyvin.

Kävelimme kotiin samaa reittiä kuin torstaina, ja tällä kertaa koirapuistossa oli kultainennoutaja ja vinttikoira. Pysähdyimme sinne hetkeksi, että Iines sai totutella isoihin koiriin. Hyvin meni puistossakin, vaikka alun haisteluiden jälkeen Iines vetäytyi omaan rauhaansa.

Ajattelin, että nyt voisi panostaa enemmän Iineksen sosiaalistamiseen. Lisää vieraita koiria on luvassa torstaina Vainun ystävänpäiväiltamassa, jossa Iines pääsee kokeilemaan koirahierontaakin.

Kirjastokoira

Eilen käytiin Tampereen pääkirjasto Metsossa vierailulla, sillä koiratkin ovat vuoden alusta asti olleet tervetulleita Tampereen kirjastoihin.

 Koirakirjat olivat hyvin esillä lastenosastolla. Olisi varmaan pitänyt lainata Iinekselle Mauri Mäyräkoira -kirja.

 Iines tapasi lastenosaston ikkunalaudalla päivystävän kirjastokissa Kirjatin.

Iineksen mielestä kissat ovat aina kissoja ja kuuluvat selvästi alempaan kastiin.

Aikuisten puolella oli lisää koirakirjoja, ja lainasin sieltä koirahieronta-kirjan ja kirjan, josta oppii temppuja ja tottelevaisuusjuttuja.

Kotiin käveltiin Pyhäjärven kautta Ratinasta. Koirapuistossa ei ollut ketään, mutta Iines sai siivekkäitä ystäviä.

Ensimmäinen haaste

Vau, me saatiin blogimme ensimmäinen haaste draamakuningatar Dorikselta. Kiitos!

Säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Jokaisen haastetun pitää siis kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Myös haastajan 11 kysymykseen pitää myös vastata.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat.

4. Haastettujen pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa. 
5. Pitää kertoa, että heidät on haastettu. 

6. Ei takaisin haastamista. 

11 asiaa Iineksestä:

1. Sylikoira. Iines haluaa usein istua tai nukkua sylissä. Nytkin se on kerällä sylissäni, mikä kyllä hankaloittaa kirjoittamista. Pienenä Iines istui myös monesti sylissäni, kun tapasimme uusia ihmisiä.

 

2.  Pallohullu, tosin sillä erotuksella, että Iines on yhden pallon koira. Tämä pallo on 50 sentillä Mustista ja mirristä ostettu sininen täyskumipallo. Jos se on sohvan tai kaapin alla, Iines ei tule syömään. Kerran yritin korvata pallon täysin samanlaisella, mutta punaisella pallolla. Ei kelvannut. Sininen Pallo on siis korvaamaton!

 

3. Uimari. Iines rakastaa vettä ja uimista, se on sen suuri intohimo. Päästäisiinpä pian koirauimalaan Iineksen kanssa!

 

4. Kiltti. Iines on saanut jopa eläinlääkäriltä kehuja kilteydestään. Niin silmätippojen laittaminen kuin kynsienleikkaaminenkin sujuvat leppoisissa merkeissä. Tosin turkin harjaaminen on se välttämätön paha, jonka Iines kuitenkin sietää.

 

5. Kepinkantaja. Nykyään Iines kantaa joka lenkin päätteeksi kepin kerrostalomme oven eteen, jostain se niitä aina löytää. Keppi tai tennispallo (Palloa ei oteta turvallisuussyistä ulos ainakaan talvella) suussa Iines uskaltaa kohdata mitä vain. Iines saa siitä varmaan itseluottamusta: Katsokaa, minulla on saalis! Olen hyvä saalistaja! 

 

6. Tyttökoiran leikit. Kuka poikakoira muka pystyisi tai osaisi leikkiä KAHDELLA lelulla yhtäaikaa? Näin se menee: otetaan pehmo- tai vinkulelu suuhun ja tökitään palloa tassuilla, samalla vielä purraan lelua vaihtelevassa määrin.

 

7.  Tuijottaja. Iines on todella hyvä tuijottamisessa. Jos se haluaa jotain, se tuijottaa minua vaikka kuinka kauan. Ulkona se saattaa jäädä paikalleen ja tuijottaa ohikulkevia ihmisiä, pää oikein kääntyy mukana. Ja ihmistenkin päät kääntyvät. Jotkut alkavat jutella Iinekselle tai hymähtävät tai naurahtavat mennessään. Kerran me ohitettiin yksi vähän erikoinen täti, Iines jäi vähän matkan päähän katselemaan häntä. Täti alkoi tuijottaa Iinestä takaisin. Seurasin mielenkiinnolla, kumpi kääntää ensin katseensa pois. Tätihän se.

 

8. Varautunut. Uusia ihmisiä tai koiria tavatessa Iines pitää tiettyä etäisyyttä. Se väistää silittävää kättä tai jää hyvissä ajoin paikalleen istumaan. Inhoaa ja pelkää varsinkin isoja ja tummia koiria.

9. Inhoaa kissoja. Kissoja nähdessään Iines on hyvin epäluuloinen. Kun kissa ei tee mitään, Iines haukkuu sille tietynlaista kimeää haukkua, ihan kuin: "Paljasta kuka olet!" Peräänantamattomana mäyräkoirana Iines ei rauhoitu millään, jos kissa on samassa huoneessa.

 

10.  Sängynvaltaaja. Aluksihan olin aivan vakuuttunut siitä, että koirahan ei sänkyyn tule. Mutta...sen ihanat, tuijottavat silmät saivat tahtonsa läpi. Elävä pehmolelu unikaverina olikin aika mukava, todella mukava. Iines sai tulla kutsusta sänkyyn, ja yleensä se käpertyi tyynyn viereen minun ja seinän väliin. Nyt tilanne on se, että Iines menee itse koppaansa (boksiin) nukkumaan, mutta siirtyy sieltä jossain vaiheessa yötä viereeni. Enää en edes herää siihen, kun Iines tulee. Herään sitten siihen, kun olen itse ahtaasti pienessä asennossa ja Iines makaa sängyssä poikittain pitkin pituuttaan.

 

11.  Iineksen paras kaveri on kuukautta nuorempi espanjanvesikoira Tesla. Terveisiä Teslalle!

 

Sitten meille tulleet 11 kysymystä:

1. Flexi vai nahkatalutin? Miksi?

Flexi, nahkatalutinta meillä ei olekaan. Flexi on kiva, kätevä ja hyvä. Iines nauttii vapaudestaan, ei vedä (ei kyllä yleensä muutenkaan), ja molemmilla on enemmän liikkumavaraa. Flexin kanssa voi juosta ja pyöräilläkin varovasti.

 

2. Onko koiraasi koskaan luultu jonkun muun rotuiseksi (kuin mikä se oikeasti on)?

Ei, mutta ei rotua ole aina tunnistetukaan. Painoa on ihmetelty ja luultu, että Iines painaisi vain 5 kiloa.

3. Lemppari eläinkauppanne (perustelut!)?

Zooplus. Sieltä on niin kätevä tilata tavaraa ja paketit saa vielä kotiovellekin ilman eri maksua.

4. Kuvaile Elämäsi Koira (tai muu eläin) viidellä sanalla

Iines, Hänen Majesteettinsa Karvainen Pötkylä

 

5. Jos sinun pitäisi aloittaa koirasi kanssa nyt jokin uusi harrastus, niin mikä se olisi?

Jäljestys! Sitä on tehnyt mieli kokeilla ja päästää Iines testaamaan viettejään.

 

6. Onko sinulla jotain tavoitteita koirien tai yleensäkin koiramaailman suhteen (esim. jonkun kilpailun voitto, kasvattajaksi ryhtyminen tms.)?

Ei, kunhan huviksemme harrastetaan agilityä. Olisihan se kiva joskus sijoittua palkintosijoille.

 

7. Koiran ja omistajan sanotaan usein muistuttavan toisiaan. Mitkä on teidän "yhtäläisyyksiä"?

Kaverit ja tutut ovat sanoneen mm. että meillä on samanväriset karvat, luonteeltaan molemmat olemme samanlaisia: ensinäkemältä kilttejä ja viattomia, mutta sisältä paljastuu myös kieroutta ja oveluutta. 

 

8. Miten oma elämäsi on muuttunut koiran myötä? Mitä olet saanut/menettänyt?

Olen saanut paljon uusia tuttuja, löytänyt kokonaan uuden koiraihmisten maailman, päässyt mukaan yhdistystoimintaan, saanut paljon nuolaisupusuja ja hyvää mieltä Iineksen touhuja seuratessa.

Menettänyt olen joitakin illanviettoja, kun on pitänyt hoitaa Iinestä tai sitä ei ole voinut ottaa mukaan. Lisäksi unettomia öitä, kun Iineksellä oli ripuli. Ja rahaa on mennyt jonkin verran, parempi kun ei laske. Kaikki on silti ollut sen vaivan arvoista!

 

9. Onko olemassa jokin koiramaailman villitys tai muotijuttu, jota et voi ymmärtää (esim. värjätyt turkit ja lakatut kynnet)?

Lakatut kynnet?! No, ne ainakin!

 

10. Minkälainen koira on hyvä koira? 

Juuri sellainen kuin Iines. Rauhallinen, leikkisä, kiltti ja omapäinen.

11. Jos koirasi olisi jokin julkkis, niin kuka ja miksi? 

Iines olisi selvästi joku kuninkaallinen, ainakin aatelistoa. Niin ylevästi se osaa (halutessaan) käyttäytyä ja katsella maailman menoa kuonoaan pitkin.

Haastan teidät:

Oona ja Tesla

Mission Impossible II - Mäyräkoirat

Martta Mäyräkoiran

Kakkiranttalin tarinoita

Me and the Mäyräkoira

Varautua voi jo henkisesti, kysymykset tulevat lähipäivinä. :)

PS. Bloggerilla on jotain omia mielipiteitä blogin ulkonäöstä, näillä mennään.

Viikko kuvina

                         Pallonheittelyä järven jäällä on harrastettu melkein päivittäin.

                               Tänään käytiin kiertämässä Iidesjärvi, siitä tulikin 
                               reipas 1,5 tunnin lenkki.
 

                         Harvinaista herkkua Iinekselle: naapurien kyttäystä ikkunasta.

                          Yhteisiä päiväunia sohvalla (Iines ei tykännyt näin yksityisen hetken taltioimisesta ja loikkasi pian lattialle).

                           Perjantaina saapui Zooplussan ruokalähetys. 
                           Näin iso paketti! Sen täytyy olla minulle...

                                                Iines työn touhussa.

Lisäksi Iines on tunkenut palloa sohvan ja kaapin alle, rutannut mattoja, pelännyt ihmisiä bussissa ja leikkinyt tuttujen koirien kanssa iltalenkillä. Agilitystä pidettiin tällä viikolla omaa lomaa, ensi viikolla sitten uusin voimin!

Iineksen illallinen

Iineksellä kävi tänään tuuri: kaupasta löytyi tarjousraejuustoa ja jääkaappiin sulamaan otettu possun sisäelinseos oli valuttanut lientä eli se oli parempi käyttää heti. Keitin seosta ja riisiä ja lisäsin siihen raejuustoa.

                                                   Nam,nam!

Iso musta koira

Iidesjärven jää. Tämä aamupäivä. Minä ja Iines. Sekä iso musta koira. Vapaana.

Siinä asetelma vaikka minkälaiseen jännitysnäytelmään. Olimme jo menossa kotiinpäin järven jäällä rannan vierustaa pitkin, kun toisella puolella järveä vastakkaiseen suuntaan oli menossa kävelijä ja iso musta koira, taisi olla labradorinnoutaja. Välimatkaa oli paljon ja luulin, että se riittää. Jäällä oli lunta sen verran, että Iines sai loikkia edetäkseeen. Se ehkä herätti ison mustan koiran mielenkiinnon.

Ensin se tuli puoliväliin pari kertaa ja jäi siihen makaamaan. Sitten se lähti tulemaan Iinestä kohti, jolloin minä menin niiden väliin, eikä koira tullut enää lähemmäs. Koitin liikkua Iineksen kanssa tavallisesti eteenpäin.
Iinestä varmasti pelotti ja se lähti juoksemaan kauemmas, jolloin iso musta koira lähti perään. Iines juoksi järveltä metsään ja rinnettä ylös kävelytielle. Vieressä olisikin jo ollut autotie. Yritin vielä pysäyttää toista koiraa, kun se juoksi ohitseni, mutta mikäs sellaisen ketterän otuksen pysäyttäisi. Sitten vain juoksin koirien perään niin kovaa kuin pystyin. Onneksi matka ei ollut kovin pitkä. Iines ja iso musta koira olivat pysähtyneet jalkakäytävän luo. Kun tulin paikalle, vieras koira tuli haistelemaan minua eikä onneksi vaikuttanut vihaiselta. Pääsin sen ja Iineksen väliin ja koitin ottaa Iineksen kiinni, mutta se perääntyi vielä muutaman askeleen. Sitten iso musta koira lähti juoksemaan takaisin sinne mistä oli tullutkin. Otin Iineksen syliin ja kävelin jalat täristen takaisin jäälle.

Onneksi Iinekselle ei käynyt kuinkaan! Todella vastuutonta toimintaa tuon koiran kävelyttäjältä, en kuullut kertaakaan, että hän olisi kutsunut koiraansa! Ymmärrän toisaalta miksi tuo koira lähti jahtaamaan Iinestä, Iines näytti varmaan ruskealta ja pomppivalta pupulta ja koiran vaistot heräsivät. Tai sitten "se halusi vain leikkiä". Ihan sama minulle, mutta tällaista ei saisi tapahtua! Jos koira lähtee noin kauas yksin, tulee se pitää hihnassa.

Ensi kerralla, kun näen että vastaava tilanne on kehittymässä, nostan Iineksen syliin, vaikka on sanottu, ettei niin olisi hyvä tehdä. On se ainakin parempi vaihtoehto kuin mitä nyt kävi. Voin sitten vaikka potkia toista koiraa, jos ei muu auta. Vai pitäisikö tässä alkaa varustautua jollain kättä pidemmällä? Vaikeinta on kun missään ei sanota, mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi ihmisen tehdä.

Ei ihmekään, että Iines vähän pelkää ja vihaa varsinkin isoja mustia koiria. Tämä oli jo kolmas kerta kun sellainen tulee vapaana katsomaan Iinestä, ja toinen kerta kun sellainen jahtaa sitä. Alan minäkin jo vihata niitä, ainakin vapaana olevia. Niistä kun ei koskaan tiedä.