Kaalilaatikkoa koiralle

Tein viikonlopuksi kaalilaatikkoa itselleni ja Iinekselle, helposti sai tehtyä molemmat yhtäaikaa. Iines saa vähän vaihtelua pelkkien nappuloiden syömiseen. Nyt se on saanut sekaisin Pro Planin lohi-riisinappuloita ja allergianappuloitaan. Kunhan saan ne syötettyä, varastossa Iinestä odottaa Moren kananappulaa useampi kilo.

Iineksen laatikkoon laitoin kaalia, porkkanaa, riisiä, koirien sika-nautajauhelihaa, persiljaa ja valkosipulia.

                                          Iineksen kaalilaatikko.

Iines tykkäsi kovasti, namnam!

Harjoittelua

Eilen käytiin jälleen Teslan ja Oonan kanssa harjoittelemassa agilityä. Käydään varmaan jatkossakin kerran viikossa ennen kuin varsinainen agilitykurssi alkaa.

Harjoittelimme keinua ja keppejä. Keinu-esteellä Iines on aika hyvä, se menee reippaasti esteelle, mutta sitä alkaa vain jännittää kun keinu heilahtaa. Keinun alastulosta kuuluva rämähdys ei kuitenkaan haittaa Iinestä. Kepit menivät jo välillä varsin hyvin, mutta sitten Iines keksi kiertää koko esteen ja juosta vain suoraan luokseni. Yritän opettaa Iineksen menemään tämän esteen omatoimisesti, ettei minun tarvitse olla ohjaamassa ja sekoittamassa Iineksen menoa. Harjoittelu jatkuu.

Kokeilimme myös rataa, jossa oli seuraavat esteet tässä järjestyksessä:
 hyppy, A-este, putki, pieni kontaktieste, putki, hyppy, hyppy, pussi.

Iines osasi mennä koko radan tosi hienosti! Muutaman kerran se meni esteen ohi, mutta se johtui lähinnä omasta ohjauksesta ja esteiden asennosta (esteet olivat valmiina radalla ja siirsimme vain muutamaa, joten kaikki eivät olleet välttämätää optimaalisessa suunnassa toisiinsa nähden).

Intoakin Iineksellä oli nyt paljon, kun otin palkkioksi vinkuvan sorsa-pehmoeläimen. Siitä tulee Iineksen agilitylelu, jolla se saa leikkiä vain harjoituksissa niin uutuudenviehätys säilyy.

Ne silmät taas - ja agilityä!

Torstaina kävimme eläinlääkärissä, koska luulin että rokote menee vanhaksi. No eipä mennytkään, vaan ensi vuoden toukokuussa tarvii mennä vasta seuraavan kerran. Miksei siinä eläinpassissa voi selvästi lukea, mikä rokote on annettu? Nyt siinä oli vain kohta "muut rokotukset" ja kaksi erilaista rokotetarraa, joista toinen meni siis vanhaksi perjantaina.

Turha reissu se ei silti ollut, pitäähän sitä kerran kuussa käydä lääkärissä. Niin se ainakin Iineksen kanssa on tähän asti tuntunut menevän. Iineksen vasen silmä oli ihan rähmässä torstai-aamuna. Siinä oli kuulemma taas tulehdus. Iines sai kortisonia ja antibiootteja sisältävät silmätipat, joita pitää laittaa neljä kertaa päivässä kahden viikon ajan. Kuurin loputtua on jälkitarkastus.

Lääkäri nyppi myös pienenpieniä ylimääräisiä silmäripsiä (joita en edes nähnyt itse) ja teki silmien kyyneltuotantoa mittaavan testin. Sehän näytti, että Iineksen silmät ovat todella kuivat. Kuivasilmäisyys voisi selittää toistuvat tulehdukset ja se voi olla väliaikaista tai pysyvää. Jos se on pysyvää, silmiä pitää kosteuttaa tipoilla aina.

                                       Maisemien ihailua kesän vaelluksella.

Iines oli tutkittaessa todella kiltti ja sai siitä erityiskehuja lääkäriltä. Kyllä sitä vieläkin jännitti ja se piti kantaa tutkimushuoneeseen, mutta enää Iinestä ei pelottanut kuten aiemmin. Aika hintava käynti tuli, vaikka ei kovin kummoista tehtykään.

Sitten iloisempia uutisia.
Iines sai Tamskin agility-ryhmästä paikan talvikaudeksi eli lokakuusta huhtikuuhun! Treenit alkavat 3.10. Ja koirakaveri Tesla on myös samassa ryhmässä, kivaa! Ennen kuin meille luvattiin paikka ryhmästä ohjaajaa piti hieman vakuuttaa mäyräkoiran sopivuudesta agilityyn, koska hän ei tuntenut rotua. Kurssia varten pitää hankkia agility-lisenssi, onneksi se maksaa vain 16 euroa.

Ajavana koirana mäyräkoiranhan tulee pystyä juoksemaan vaikeassakin maastossa riistan perässä. Samanlaista juoksemista ja hyppelyä se agilitykin on. Laji ei ole se tavanomaisin mäyräkoiralle, mutta asiaan on tullut viime vuosina muutosta. Viime vuonna järjestettiin ensimmäiset mäyräkoirien omat agilitykisat ja Tammermaan mäyräkoirakerhokin järjestää agilityyn tutustumista. Taidan vielä jälkitarkastuksessa kysyä, mitä mieltä lääkäri on asiasta. Parhaiten Iineksen sopivuuden tähän vaativaan lajiin saa sitten ensi kesänä, kun ikää tulee tarpeeksi selkäkuvauksia varten. Tosin siltä rintamalta ei ole odotettavissa mitään huipputuloksia...

Viikonlopun kuulumisia

Lauantaina olimme Arboretumissa mäyräkoirakävelyllä. Oli tosi mukavaa, varsinkin kun paikalle oli saapunut ainakin kymmenen ihmistä koirineen. Iines pääsi näkemään taas veljensä Perron ja blogikaverit Milon ja Brecin. Breci oli kasvanut (viime näkemästä nyt olikin aikaa) ja sillä oli hieno, vähän erikoisempi turkki, sellainen raidallinen. Terveisiä Brecille ja Milolle!

                                         Sisko ja sen veli. Iines ui kauempana.

 

                                 Perro ja Iines saivat uida ja telmiä. Iineksen onnellinen ilme kertoo kaiken.

                                         Vesihulluus ei olekaan sukuvika, muutkin mäyräkoirat 
                                         kastelivat vähintään tassunsa.

                                   Iines ja Breci. Iines ei malta odottaa, vaan tulee jo hakemaan namia.

Videolla Perro, Iines (valjaissa), Milo ja jotain syövä Breci. :) Tästä videolta kuulee viimeinkin sen hassun äänen, jota Iines pitää. Sillä taisi olla tosi kivaa, kun ääni kuului jo kävellessäkin.

Kävimme vielä vähän matkan päässä olevassa koirapuistossakin, mikä oli meille ihan uusi juttu. Oli aika hauska kävellä niin monen mäyräkoiran kanssa, eräs toisen rotuinen koira jäi vähän katsomaan. Mietin, että tajusivatkohan mäyrikset omaa joukkovoimaansa? Nehän olisivat voineet päättää kerrankin vähän näyttää isommille koirille...

Sunnuntaina lähdimme metsäretkelle. Sieniä ja marjoja löytyi mukavasti. En yrittänyt opettaa Iinestä etsimään sieniä. Tai sanoinhan mä sille, että etsi sieni, mutta se on vieläkin aika vaikea tehtävä. Ei taida Iineksen mielenkiinto ihan riittää. Ehkä pitää piilottaa kinkkua sienten sekaan, että se tajuaisi homman jujun. Metsässä oli Iineksestä oikein mukavaa ja se kulki reippaana edellä sinisessä sadetakissaan (takkia piti muuten vähän korjata, sillä Iines on rotevoitunut niin hyvin). Mustikat hävisivät paremmin sen suuhun kuin keräysastiaan. Maistuvathan ne paremmilta kädestä syötyinä. Puolukatkin menivät tällä kertaa epäilyttävän hyvin sen suusta alas, mutta kyllä mustikka on se ykkösmarja. Tältä osin Iines "vähän" häiritsi poimimistani, mutta oli se niin lutuinen näky...

Retkeilyn jälkeen minä ja Iines oltiin aika väsyneitä ja otimme yhteiset parin tunnin päiväunet. Iines jatkoi omia unosiaan ja on nyt kuuden tunnin nukkumisen jälkeen sitä mieltä, että on leikkimisen aika...

Hyvää yötä!

Uudella sohvalla on Iineksen mukava loikoilla.

Nimipäiväsankari

Tänään oli Iineksen nimipäivä ja muutama muistikin onnitella. :) Korjasin Iinekselle pari sen tuhoamaa pehmolelua ja niillä Iines sai leikkiä niin paljon kuin halusi. Suurin osa sen päivästä kului kuitenkin kotona itsekseen. Vähän oli tainnut olla ikävä, kun lenkkarin pohjallinen oli kaivettu ulos kengästä. Iines on kuitenkin sen verran kiltti ettei syö pohjallista. Illalla kävimme rannassa ja Iines pulahti järveen, puistossa heittelimme palloa ja Iines teki temppuja makupaloja vastaan.

Päivän paras hetki taisi olla, kun viimeisellä pissatuskäynnillä törmäsimme naapurin Kasper-terrieriin (taitaa olla Norwichinterrieri). Iines ja se ottivat juoksukilpailun käytävässä. Meno oli kovaa ja tassut vain luistivat lattialla! Iines piti taas sitä hassua ääntään, kun se innostuu. Se oli todella huvittavaa! Toivottavasti se ääni on ihan harmiton...sitä on vaikea kuvailla, mutta se tulee jostain syvältä eikä ole Iineksen omaa ääntä.

Ulkona olikin sitten yllätys Iinekselle. Sen vakipaikalla nurmikolla oli iso siili, joka todellakin sähisi eikä tuhissut. Iines haukkui sille ja mun piti estää, ettei Iines mene liian lähelle sitä. Mentiin sitten eri paikkaan pissalle.

Vuosi yhteiseloa!

Tasan vuosi sitten Iines muutti luokseni! Aika on mennyt niin nopeasti, yhtään päivää en vaihtaisi pois.

On Iines niin ihana, yksi parhaita päätöksiäni ikinä hankkia koira. <3