Matot esille!

Tänään koitti se suuri, kauan odotettu päivä, jona laitoin matot lattialle. Iineskin tuntui iloitsevan matoista ja haisteli ja juoksi niillä edestakaisin. Iloni oli kuitenkin lyhytaikainen... Mur! Vielä minä sen opetan!

Sattuipa eräänä iltana

- Raaps,raaps,raaps!
(Pallo oli jälleen kerran vierinyt, lue vieritetty, kaapin alle ja mäyräkoira yritti saada kaapin luovuttamaan saaliinsa raapimalla sitä.)
- EI! Taasko sinä olet vierittänyt sen pallon tuonne?!
(Mäyräkoira istuu kaapin edessä katse tiukasti siihen suunnattuna.)
- Kuules nyt, tätä ei saa raapia. Ymmärrätkö? (Osoittaa sormella kaapin reunaa.)
- Joo, joo. (Mäyräkoira nuolaisee omistajan poskea kiireesti ja suuntaa katseensa takaisin kaappiin ja sen alla lymyävään palloon.) Anna nyt toi pallo vaan tuolta!
(Omistaja painaa naurahduksen ja huuhdahduksen saattelemana kädet kasvoilleen.)

Koira on kuin lapsi

Olen monta kertaa pannut merkille, miten koiranpentu muistuttaa lasta. Ensinnäkin sen tavarat. Iineksellä on "koppa" eli kevythäkki, jossa se nukkuu. Koppa muistuttaa ihan leikkikehää, varsinkin kun Iinestä vie siinä autoon. Se on täynnä erilaisia leluja ja Iines leikkiikin mielellään pehmoleluilla kuten lapsetkin. Varsinkin aluksi Iines seurasi joka askeltani. Koirahauvani lempipuuhaa on ottaa joku kaluttava lelu ja kiivetä syliini, vaikka nyt viime aikoina se tapa on vähentynyt paljon. Iineksellä on sellainen varmistusvaihe vielä päällä, se katsoo vapaana ulkonaollessa tasaisin väliajoin etten vaan ole kadonnut minnekään, mikä on ihan hyvä vaan.
Iinekselle tekisi mieli ostaa aina jotain uutta, syötävää tai leluja. Leluja onkin koko lattia täynnä. Onko se merkki siitä, että koitan korvata puuttuvan aikani sille leluilla, kuten jotkut lapsien kanssa tekevät? Koiranomistamisen myötä on tullut jonkinlainen jatkuva tietoisuus koirasta. Onhan sillä kaikki hyvin? Pärjäähän se yksin? Miten se mahtaa viihtyä toisen ihmisen hoivissa? Nyt voin kuvitella, miltä äideistä varmaan tuntuu. Iines on nyt ihmisen iässä siinä kolmen vuoden tietämillä. Joka uusi nurkka on tutkittava, aivan kuin pienet lapset, se vaeltelee välillä tien toiselta reunalta toiselle. Eipä se itsesuojeluvaistokaan ole kovin paljon kehittynyt, sinne lentävien lehtien perään sitä juostaan. Annan vielä yhden neuvon tuleville koiravauvojen omistajille: tee töitä tai lepää silloin kuin koirakin. Tälläkin hetkellä Iines hyppii jalkojani vasten ja kolauttaa päänsä aina kirjoituspöydän pöytälevyyn. Miksi? Mitä oikein haluat? Siinä se istuu pöydän alla, tapittaa minua ruskeilla silmillään ja heiluttaa häntää. Huomiota, leikkiä, ohjelmaa! Jos en reagoi mitenkään, se menee sohvalle makaamaan ja näyttää tylsistyneeltä tai nukkuu. Silloin tulee huono omatunto, kun pikkuisella on tylsää, eikä se saa huomiota. Mutta mitä sen kanssa koko ajan leikkisi? Onneksi Iines on myös omatoiminen ja kaluaa luitaankin.


Nyt on silmätippakuuri takana ja toinen varmaan alussa. Tilanne näytti jo aika hyvältä ja oltiin pari päivää ilman tippoja. Nyt silmät ovat taas punaiset, onneksi saatiin eläinlääkäriltä kunnon satsi tippoja ja niitä riittää vielä.

Koulu alkoi ja hammaskeiju kävi vierailulla

Katsoin tänään, että mitä Iineksellä oikein on suussaan ja se olikin irronnut hammas! Uusia hampaita on näkyvissä, mutta ei se taida Iinestä paljon haitata, kun puremishalutkin ovat ennallaan ja hyvinkin aisoissa. Torstaina oli koirakoulun penturyhmän ensimmäinen tapaaminen. Se tekee kyllä hyvää Iinekselle, ensin se katseli muita kauempaa, mutta olisi jo pian leikkinyt kovasti. Harjoittelimme toisten koirien ohittamista piirissä, se sujui hyvin, mutta Iineshän oli jo nähnyt ne koirat ennen harjoitusta, eikä se varmaan siksi jähmettynyt. Katsekontaktia pitää vielä harjoitella, siksi ostinkin tänään naksuttimen. Jäljellä oli vain näytekappale ja sain sen alennettuun hintaan. Samalla ostin lisää nameja, niin päästään opettelemaan uusia juttuja.

Oppimisen iloa ja riemua

Viime päivinä Iines on oppinut paljon. Nyt se osaa pyytää ulos menemällä ulko-oven luo istumaan. Hurraa! Mikä valtava edistys! Niinpä myös sisäsiisteyden kanssa on edetty huimasti, ei enää pissojen siivoamista lattialta. Enää matot saattavat kastua, jos otan niitä esille. Ja kyllä minä otan, vähitellen. Vahinkoja varmaan vielä sattuu, mutta niistä Iineskin oppii.

Uutena temppuna Iines on oppinut kierimään. Koitin opettaa sitä aiemminkin vähäsen, muttei se silloin onnistunut. Nyt se vain tajusi jujun aika helposti - ihan niin kuin ulospyytämisen. Eräänä päivänä vain tapahtui valaistuminen! :)

Nyt Iines osaa: istu, maahan, odota (paikka), vapaa, pyöri, kieri. Opettelu sivulla kävelemisen, omaan nukkumapaikkaansa menemisen ja tarpeittenteon ehdollistamisen käskyn mukaan jatkuu.

Pupun hajua ja edistystä ilmassa

Tänään Iines näki elämänsä ensimmäisen pupun, nimittäin lemmikkikani Väpän. Pelko oli suuri molemmin puolin ja Iines murisi melkein koko ajan sekä haukkuikin, kun pupu vähän liikkui häkissään. Häkki ja pupu olivat kiinnostavia, mutta enimmäkseen pelottavia, vähän Iines uskalsi käydä haistelemassa kun oikein venytti kuonoaan eteenpäin. Kun tutustuminen ei muuten oikein edennyt, otettiin molemmat elukat omistajiensa syliin ja sitten annettiin haistella puolin ja toisin. Kumpikin oli kiltisti ja myöhemmin sylissä häkin vieressä Iineskin rauhoittui, mutta muuten ollessaan se vieläkin murisi. Olin odottanut ihan toisenlaista kohtaamista, jotain että Iines tunkisi kuonoaan häkin rei'istä tai sellaista. Kissalta Iines saisi niin kuonoonsa...

Eilen edistyttiin sisäsiisteys-rintamalla, ei kerrassaan yhtään pissaa sisälle! Sanomalehdet olen jo ottanut kokonaan pois ja laittanut eteiseen ja vessaan matot. Toistaiseksi kaikki hyvin. Tänään alkaa uusi ruoka-aikataulu, ruokaa tulee vain aamulla ja illalla, kun äskenkin käytiin laiskasti vain haistamassa ruokakuppia, eikä syöty yhtään.

Retki Siikanevalle ja Arboretumiin

Eilen käytiin Siikanevalla poimimassa karpaloita. Iines piti suosta, metsästä ja karpaloista, ainakin se söi muutaman. Kaulapannan heijastin ja nimilappu hukkuivat kai jonnekin suohon, kun Iines tonki erilaisia koloja ja painaumia. Nuotiolla Iines sai omaa lihamureke-koiranmakkaraa ja maistiaisia "oikeasta" makkarasta ja lihapiirakasta.

                                                 Tassunjälkiä.

Reippaasti Iines kulki joukkomme etupäässä, mutta loppumatkasta teki mieli jo kantaa pikkuista. Olisihan se jaksanut, mutta matkaa tuli yhteensä ainakin 8 kilometriä, enkä halunnut sen kuluttavan itseään loppuun. Ja siitä oli ihan pakko ottaa näin hauska kuva.

                                                 Reppuselässä.


 Viime viikolla käytiin Teslan kanssa Arboretumissa nauttimassa syksystä:

                                   Hihii! Mä olenkin ylhäällä!

                                 Karvakasa.

 Nyt en kyllä millään kerkiä poseeraamaan ruusujen kanssa, tuolla haisee jännältä...