Viimeiset päivät pikkuisena

Iineksellä on käsillä sen viimeiset päivät perheemme pikkuisena ja ykkösenä (heh) ennen vauvan tuloa. Tänään se sai järsiä luuta (namnam) ja käytiin puistossa. Siellä Iines pääsi yhteen lempihommistaan eli hakemaan frisbeetä.

Puistossa oli paljon tammia ja alas putoili tammenterhoja, joita oli koko ruohikko täynnä. Iines haisteli niitä ja ihmetteli aina alas putoavaa terhoa. Muutamaa terhoa se maistoikin, mutta eivät ne tainneet olla kovin maukkaita.

Huomenna lähden sairaalaan ja tulen sieltä sitten joskus vauvan kera takaisin. Seuraavat päivät ovat Iineksellekin erilaisia, se on varmasti enemmän yksin kotona kuin yleensä. Tarvittaessa naapurissa asuva kaverini käy huolehtimassa Iineksestä ja tuleehan Isäntä aina yöksi kotiin, jos silloin ei ole h-hetki menossa.

Ehkä Iines aavistaa jo jotain, kuka tietää. Silti on minusta aina vähän sääli, kun ei eläimelle voi selittää etukäteen mitä tapahtuu. Luultavasti Iines viettää kuitenkin leppoisia päiviä korissaan lepäillen ja valtaa öisin paikkani sängyssä.

Metsäretkellä

                           Jipii, juostaan!

Viime viikolla käytiin Lempäälän puolella metsäretkellä. Oli hieno ilma ja ihanan syksyistä.

Paistoimme Isännän kanssa makkaraa. Iineksellä oli omat puuhansa: se haisteli ympäriinsä ja piti vahtia. Kumma, ettei se ehtinyt edes kerjäämään makkaraa. Vahtiminen palkittiinkin, sillä vieressä kulkevalla pikkutiellä meni hevonen ratsastajineen ohitse. Iines katseli hevosta kiinnostuneena ja halusi mennä haistelemaan sen jälkiä. Varmaan se olisi lähtenyt peräänkin, jos olisi silloin ollut vapaana.

Tämän vuoden uimiset luonnon vesissä on jo uitu, täytyy viedä Iines taas koirauimalaan polskimaan talvella. Nytkin Iines pysytteli kiltisti rannalla, eikä mennyt kastelemaan itseään.

Pikku retkemme oli onnistunut, vai mitä kertookaan Iineksen ilme:

Pari viikkoa sitten (mihin tämä aika oikein menee?) olimme mäyräkoirakerhon syyskauden avajaisissa, joita vietettiin täällä Hervannassa. Ohjelmassa oli makkaranpaistoa ja pikkumäykyt saivat kokeilla sorkan hakua putkesta. Iineskin pääsi lopuksi haistelemaan sorkkaa. Iines jopa leikki yhden mäykyn kanssa ja ne juoksivat innoissaan ympäriinsä. Oli niin kiva katsoa sitä leikkiä, Iines niin harvoin leikkii kenenkään koiran kanssa niin kuin pentuna. Toisaalta Iineksen toinen puoli tuli esiin, kun se piti vähän liian kovaa kuria yhdelle pennulle...Saipa Iines ainakin jotain sosiaalisia kontakteja muihin koiriin. On se aina jännä katsoa, miten mäykyt ryhmittyvät karvan värin mukaan omiin porukoihinsa. Sitten kun paikalle tulee "väärän värinen", haukutaan sille yhdessä. Ihme otuksia!