Kipeä koipi

Eilen oltiin metsälenkillä ja heiteltiin Iinekselle pienellä hiekkakentällä frisbeetä. Pikku koira menee siitä ihan kierroksille ja pitää omaa hassua innostumisääntään paikallaankin ollessaan. Iines loikki edellämme metsässä ja rääkäisi yhtäkkiä. Juoksin katsomaan ja nostin Iineksen syliin. Mitään ihmeempää ei näkynyt tassuissa eikä maassa, ja Iines vaikutti jo unohtaneen mitä tapahtui ja nuolaisi naamaani. Jatkoimme lenkkiä, vielä oli reilusti yli puolet matkasta jäljellä. Iines juoksenteli metsässä ja kulki ihan normaalisti.

Kuitenkin illalla, kun olisin nostanut sen syliini, Iines vinkaisi kovaa. Koskaan ennen se ei ole pitänyt mitään tuollaista ääntä, vaikka sitä olisi osunut vahingossa lelulla päähänkin. Iines ryömi sängyn alle piiloon, eikä sitä meinannut saada pois millään edes herkuilla lahjomalla. Viimein kun potilas saatiin tutkittavaksi, huomasimme, että sen oikea takajalka oli kipeä. Kävely oli hieman erilaista kuin yleensä. Iines oli tainnut nuolla koipeaan, kun karva oli siitä kohtaa kuin kuivuneen kuolan peitossa. Kipu on siis reidessä, eikä tassussa.

Melkein koko yön (Aamulla Iines vinkui ja nostin sen sänkyymme. Iines valtasi onnellisena Isännän paikan pää tyynyllä ja nukkui siinä.) ja koko tämän päivän Iines on levännyt kopassaan. Lämmitin sille joululahjaksi saamamme mäyräkoira-kauratyynyn, jos se auttaisi. Katsotaan nyt pari päivää, miten jalka paranee. Ainakaan Iines ei onnu sillä, vaikka asteleekin varovaisemmin kuin tavallisesti.

Vaikka vaiva ei olekaan mikään kamalan paha, tuntuu silti kauhealta, kun toinen on kipeänä, eikä osaa kunnolla auttaa. Osaisivatpa koirat kertoa mihin sattuu ja kuinka paljon!

30.12.2013: Aamulla huomasin - tai oikeastaan tunsin - Iineksen jalassa n. 4 cm pitkän naarmun. Varmaan jokin risu oli tehnyt pienen haavan reiden sisäpuolelle ja nyt se oli parantunut. Huh. Silmillä ei tuolta karvan seasta kyllä pystyisi erottamaan mitään. 

Joulunviettoa

                                  Iines avaa pakettejaan.

Tänä vuonna joulua vietettiin peräti kaksi kertaa. Ensin vanhemmillani, jolloin annoin oman lahjani Iinekselle eli vinkuvan possupehmolelun. Iines sai myös äitini tekemän vinkuvan koiralelun.

Jouluaattona lähdimme Isännän vanhemmille maalle. Siellä Iines hämmentyi lahjavuoresta ja sitä piti vähän auttaa pakettiensa avaamisessa. Isäntä antoi Iinekselle kuvassa näkyvän pimeässä hohtavan frisbeen. Sitä on jo kokeiltu monta kertaa, ja täytyy sanoa, että toimii todella hyvin ja erottuu pimeästä metsästä. Lisäksi Iines sai Isännän vanhemmilta nameja.

Joulupäivänä lähdettiin katsomaan, josko peuroja näkyisi. Niitä on seudulla tosi paljon. Peuran jälkiä ja kakkaa löytyi kyllä runsaasti, mutta ei peuroja...paitsi lopuksi kun poikkesimme pellolta metsään, näimme vilahduksen muutamasta peurasta. Iines ei niitä tainnut nähdä, mutta haistoi kyllä pian. Koira ja 10 metrin jäljestysnaru katosivat hämärään metsään...hetki odotusta ja Iineksen huutelua...ja tajusin, miten huonosti olinkaan varustautunut: Iineksellä ei ollut nimilaattaansa valjaissa, eikä minulla puhelinta. Onneksi Iines tuli pian takaisin!

 Vielä mä voisin tuolta käydä katsomassa peuran jälkiä...

 Pellolla ja metsässä rymyämisen jälkeen Iines oli ihan märkä ja pääsi jalkatilaan lämmittelemään ilmastoinnin lämmittäessä.

Koko joulun sää oli sateinen ja harmaa. Sisällä kotona kuitenkin kelpasi lukea joululahjaksi saamaani kirjaa ja koira sylissä. <3

Jouluterveiset

Hyvää joulua ja onnellista vuotta 2014!

Paljon lahjoja...Onkohan nää mulle? Tietysti, olenhan oikea kiltteyden perikuva.

Valeraskaus

                       Heitä keppi! Nyt lumet ovat taas kerran sulaneet.
 
Iines "sisustaa" kantokoppaansa ja möyhii nojatuolin alla mattoa. Ja kaivautui tyynykasaan pallon kanssa. Eli tekee selvästi pesää. Ja myös merkkaa pesän omakseen, onneksi vain koppansa ja eteisen korinsa. Ja niin saa pesukone taas hommia. Lisäksi nisistä tulee maitoa. Aika hurjaa, että Iines olisi nyt valmis hoitamaan pentuja, sillä sen keho ja mieli toimivat hormonaalisista muutoksista johtuen aivan kuin se olisi tiineenä. Oireiden pitäisi mennä ohitse 1-3 viikossa.

Ulkona Iines menee jopa entistä reippaammin, kun ei ole enää märkää. Ja mikäs sitä on metsässä oravia jahdatessa. Ruokakin on maittanut valeraskausoireista huolimatta hyvin, tosin nyt se on saanut naudanmahaa. Katsotaan miten illalla käy, kun ruokakippoon tuleekin nappuloita.

Metsäkauris!

 

Kuva.

Eilen parin tunnin kävelyllä nähtiin metsäkauris! Sieltä se katseli meitä paikoiltaan vähälumisessä metsässä. Onneksi nähtiin se ennen Iinestä! Otin Iinesken kiinni ja sitten mentiin katsomaan lähempää. Kauriista ei tietenkään nähty enää vilaustakaan ja hyvin hiljaa se oli painellut syvemmälle metsään. Lumessa näkyi kuitenkin jälkiä ja Iines villiintyi ne huomatessaan. Jonkin aikaa seurattiin niitä ja hypittiin oksien ja muun aluskasvillisuuden seassa. Enää ei oravanjäljet kiinnostaneet Iinestä, kun oli vainu isommasta riistasta. 

No, sitten me ihmiset kyllästyttiin selvittämään flexin hihnaa risujen ympäriltä ja houkuteltiin Iines takaisin kävelypolulle. Loppukävelyn Iines sai taas kulkea vapaana, ja pitkään se nuuskutti maata, jos sittenkin saisi uudestaan vainun siitä ihanasta hajusta...

Uimaan talvesta huolimatta

Tämän vuoden alussa lupasin Iinekselle, että vien sen vuoden aikana koirauimalaan ja jäljestyskurssille. Jäljestämään päästiin, ja pääsi Iines tavallaan jäljestyskurssille - nimittäin minun ja Isännän vetämälle. :D

Torstaina 12.12. oli vuorossa kauan odotetun toisen lupauksen täyttäminen. Lähdimme Nokialle Tampereen koirauintiin! Tästä on kiittäminen Tammermaan mäyräkoirakerhoa, joka järjesti edullisen 5 euron tutustumiskäynnin. Iineksellä oli uintiaikaa 30 minuuttia.

 Ulko-ovesta saavuttiin eteistilaan, jossa oli vastaanottotiski on myyntituotteita.

Ensikertaa uimaan tulevalle suositeltiin uimaliivejä, niin että koirauimalan uittaja voi  niiden avulla tarvittaessa ohjata koiraa.

Ennen altaaseen menoa mentiin tietenkin suihkuun, kuten ihmistenkin uimahalleissa. Iines ei ilmeestä päätellen oikein tykännyt siitä.

Iinekselle puettiin kevyet uimaliivit, koska se on jo kokenut järvessä pulikoija.

Sitten päästiin itse asiaan: altaaseen! Eka kerta oli vähän jännittävä, Iines ihmetteli altaaseen menevää ramppia. Uimalan ohjaajatäti (oikealla) auttoi Iineksen veteen.

Uiminen alkoi heti sujua, ja pian Iines haki delfiinileluaan sulassa sovussa uimakaverinsa Nipsun kanssa. Koirat osasivat ihmeen hyvin leikkiä omilla leluillaan!

Näin sitä mennään! Iines teki hienoja uimahyppyjä, vaikka rampilta olisi voinut pujahtaa veteen sulavasti kuin saukko.

Allas oli kooltaan 10 m x 5,5 m. Sivukorvalla kuulin, että veden lämpötila olisi 22 astetta. Ramppi oli altaan muotoon nähden vähän hankalassa paikassa, sillä kun koiralle heitti lelua mahdollisimman kauas, koira oikaisi välillä vaarallisen oloisestikin rampin sivusta veteen. Siksi olisi parempi, että ramppi olisi altaan pituisesti. Iines meni pari kertaa ihan uppeluksiin ja ehdin jo pelästyä.

Iines nautti kuitenkin uimisesta erittäin paljon! Uimalassa olisi ollut lainattavia uimalelujakin, mutta otimme tutun delfiinilelun mukaan. Vähän alun jälkeen otimme uimaliivit pois, kun Iines ui niin hienosti.

Puoli tuntia uimassa riitti Iinekselle täysin: viimeistä kertaa Iines ei jaksanut edes hakea delfiiniä, vaan jäi reunalle vinkumaan.

Uimisen jälkeen Iines pestiin shampoolla, jota sai uimalasta. Kuivauspyyhkeinä oli säämiskää, mikä kuivasi turkin pinnan hyvin, mutta muun muassa tassuja varten olisi tarvittu tavallista pyyhettä. Turkinkuivaajia Iines pelkäsi, ja ne pitivät kovaa ääntä. En halunnut pilata Iineksen ensimmäistä uimalakokemusta kuivaamalla sitä väkisin kuivaajalla. Puin sille villapaidan ja sitten koiruli käärittiin vielä mukaan otettuun fleecepeittoon. Automatka kotiin sujui peiton sisässä sylissäni koomaillen. Iines taisi olla ihan poikki, kun ei se liikkunut ollenkaan. Kotona ruoka ja uni maittoivat!

Mielellään mennään pian uudestaan, kunhan saadaan kolmen koiran porukka kasaan, että hinta pysyy kohtuullisena.

Keskiviikon eräretki

Keskiviikkona lähdettiin ystäväpariskunnan kanssa pienelle makkaranpaistoretkelle. Lämpötila oli plussan puolella ja ilma melko hyvä. Maisemat oli ainakin hienot.

                                           Jäinen järvi.

                               Aluksi Iines viihdytti itseään kepillä.

               Mutta sitten tuli kylmä, kun ei jatketukaan matkaa. Hetken aikaa ihmeteltiin, minne koira katosi. Se haki laavun alta suojaa.

                               Makkaraa ja lettua, johan tuli koiraankin eloa.

                   Ensiavuksi käärin kaulaliinani palelevan Iineksen ympärille. Eihän pientä palelevaa koiraa kestä kukaan katsella.

Loppuretki kuluikin Iinekseltä isännän paitaan kietoutuneena ja sylissä lämmitellen. Niin reppanaa kuvaa Iineksestä en viitsi edes laittaa tänne. Miten voikin pieni metsästyskoira palella niin paljon? Pitkät karvat hämäävät. Ensi kerralla otetaan kaksi villapaitaa ja tuo mukana ollut sadetakki mukaan.

Kuvia kävelyiltä

                                              Villapaita lämmittää masua.

Iines lempipuuhassaan.

Vehreää talven keskellä.

Liitonakki.

Huomenna mennäänkin kunnon makkaranpaistoretkelle ja torstaina vasta jännään paikkaan mennäänkin...!

Hieronta

1.12. meillä kävi koirahieroja hieromassa Iinestä. Huomasin aiemmin, että Iines aristi lantiotaan, kun silitin sitä. Tuumasta toimeen eli kutsuin tutun koirahierojen käymään. Iineksen turkin jakaus oli mennyt mutkalle, mikä tarkoitti sitä, että Iines aristi jostain syystä toista puolta. Sen huomasi myös kun Iines istui, niin asento oli toispuoleinen. Toivottavasti hieronta vähän auttoi! Selälle hieroja suositteli myös lämmikettä lenkkien jälkeen, esimerkiksi mikroaaltouunissa voisi lämmittää pyyhkeen ja pitää sitä selässä.

     Iines odottaa jääkaapin luona, että palvelijat antavat lisää ruokaa. "Siis kukaan ei huomaa mua!"