Hae tästä blogista

torstai 30. toukokuuta 2013

Ensimmäinen verijälki

                                        Iines jäljestää.

 (Videoita jäljestyksestä tulossa, kunhan blogger.com suostuu niitä lataamaan.)

Maanantai-iltana Iines pääsi haistelemaan elämänsä ensimmäistä verijälkeä. Olimme lähteneet maalle kylään, ja sillä riitti sopivaa metsikköä jäljen tekemiseen. Maanantaina tehtiin ensin pienempi noin 25 metrin suora jälki, jonka annettiin vanhentua 2 tuntia. Samalla tehtiin myös pidempi, ehkä noin 200 metrin pituinen jälki seuraavaa päivää varten. Tässä toisessa jäljessä oli yksi 90 asteen kulma.

Jäljenteko oli minullekin aivan uutta ja katsoin ohjeita täältä. Käytin sienenä pientä keittiön pintojen puhdistukseen tarkoitettua sientä, jonka toisella puolella oli karhunkieltä. Ensi kertaa ajatellen kannattaa tuo karkea osa leikata pois, niin veri levittyy paremmin jäljelle.

Jäljen alussa maata vähän muokattiin potkimalla ja kaadettiin siihen jonkin verran verta. Käytössä oli puoli litraa naudan verta, joka maksoi noin 5 euroa. Jäljen lopussa tehtiin samoin kuin alussa. Saaliina oli kummassakin jäljessä broilerinsiipi.

Iines kiinnostui heti jäljestä ja nuuhki aloituskohtaa hartaasti. Jäljellä Iines eteni hyvin rauhallisesti, mutta myös määrätietoisesti. Olin kuvitellut, että Iines lähtisi jäljittämään vauhdilla ja vetäisi hihnassa. Ensimmäisen jäljen Iines meni aika suoraan, eikä tuoreen jäljen kanssa näyttänyt olevan suurempia ongelmia.

                                    Saalis löytyi. Tuoko se oli, Iines ihmettelee.

Saaliin löydettyään Iines vaikutti vähän hämmentyneeltä ja haisteli vielä hetken ympäristöä. Aluksi Iines ei tuntunut edes huomaavan broilerinsiipeä, mutta alkoi sitten vihdoin onneksi syömään sitä.  Hämmentääköhän se koiraa, että verijälki ja "saalis" haisevat ihan erilaiselle?

Seuraavana aamuna lähdimme pidemmälle jäljelle, joka oli vanhentunut jo 18 tuntia. Koska eteneminen oli ensimmäisellä jäljellä niin rauhallista, Iines sai jäljestää toisen jäljen vapaana. Tämä jälki oli selvästi vaikeampi ja Iines palasi välillä takaisin ja meni jäljestä sivuun haistelmaan. Kerran ohjasin sen takaisin oikealle jäljelle, kun Iines ei tuntunut löytävän enää hajua. Sitkeästi Iines kuitenkin nuuski ja teki varmasti parhaansa.

Alkoi kyllä tehdä mieli viedä Iines mäyräkoirakerhon MEJÄ-kokeeseen heinäkuun lopulla! Voi vaan olla, että se tulee liian pian, kun harjoitellakin pitäisi. Avoimen luokan kokeessa jälki on 900-1000 metriä ja 12 tuntia vanha. On siinä vielä Iinekselle haastetta, kun verta on kuitenkin vain 1/3 litraa eli paljon vähemmän kuin meillä nyt oli per jäljestysmetri.

Tietääkö joku muuten miksi koiralla pitäisi olla jäljestysvaljaat tai -panta? Onko se vain koiralle merkiksi, että nyt jäljestetään, kun laitetaan nämä valjaat päälle?

maanantai 27. toukokuuta 2013

Koiraystävällinen apteekki

 

Kyllä Tampere on mahtava paikka! Löysin tästä läheltä apteekin, jossa erikseen toivotetaan koiran kanssa kulkevat asiakkaat tervetulleiksi. Rakennuksen takapuolella on luukku, josta saa palvelua. Näin koiran ei tarvitse odottaa yksin ulkona, hienoa! Tämä on toiseksi paras vaihtoehto, kun koiraa ei kerran sisälle saa tuoda.

Haimme tuolta Sammon apteekista Iinekselle silmävoidetta ja nenäpunkkilääkettä. Niitä ei sinä päivänä ollut, mutta saimme lääkkeet jo seuraavana päivänä. Palvelu toimi todella hyvin ja oli helppoa. Molemmat lääkkeet olivat reseptilääkkeitä, mutta jos olisi pitänyt ostaa jotain muuta, olisi se ehkä ollut hankalampaa, kun ei näe valikoimaa. Ainakaan ei tarvinnut jonottaa kassalle!

perjantai 24. toukokuuta 2013

Siili

Iines näki tässä yhtenä aamuna elämänsä ensimmäisen siilin. Olimme vanhempieni luona ja Iines tutki pihaa. Talon seinän vieressä oli kaikenlaista tavaraa, ja Iines alkoi haukkua ja murista seinän luona. Menin katsomaan, enkä aluksi huomannut mitään. 

Iines vähän perääntyi ja haukkui ja murisi lisää. Silloin huomasin kerälle käpertyneen pienen siilin. Iines ei uskaltanut mennä lähellekään tuota oudolta haisevaa piikkipalloa. Siili siirrettiin ämpärissä metsään, mutta haju tuntui yhä, ja Iines tutki talon reunustaa epäluuloisena.

Heti tuli Olli mieleen, se olisi näyttänyt Iinekselle, miten siilejä tulee käsitellä. :) Ehkä hyvä silti näin, nyt ei ainakaan tarvinnut nyppiä piikkejä kenestäkään...

Syntymäpäiväjuhlat

 Iineksen 2-vuotispäivä alkoi onnittelulaululla ja syntymäpäiväkakun syömisellä. Kakku oli makoisaa: siinä oli naudanmahaa, kermaviiliä ja koristeina mustikoita.

 Seuraavaksi päivänsankari pakattiin koriin ja lähdettiin yllätysretkelle.

 Retkikohteena oli Hatanpään Arboretum, jossa Iines sai juoksennella vapaana, kiltti koira kun on.

 Tottakai Iines pääsi myös Pyhäjärveen uimaan.

 Rantojen tutkimisen lisäksi Iines jahtasi innoissaan oravia nurmikkoja pitkin.

 Koirapuistoonkin tehtiin lyhyt vierailu. Musta koiraherra oli kaivanut valtavan kuopan, jota Iines meni kohteliaana katsomaan, vaikkei se muuten Iinestä olisi juuri kiinnostanut.

 Kotona Iines jaksoi vielä leikkiä ilmapalloilla, joita oli ainakin kymmenen!

 Samalla selvisi, että ilmapallot ovat paljon kiinnostavampia, kun Iines näkee niitä puhallettavan.

Selvittyään kunnialla ilmapallojen "tappamisesta" Iines sai varsinaisen syntymäpäivälahjansa: vinkuvan maaoravan. Oravan häntä vinkuu, ja pää se vasta ääniä päästeleekin!

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

maanantai 20. toukokuuta 2013

Eläinlääkärissä

Tultiin juuri eläinlääkäristä, jossa Iines sai vuosittaisen kennelyskärokotteensa. Tällä kertaa se annettiin suihkeena nenään, eikä pistoksena kuten ennen. Suihke on kuulemma tehokkaampi, koska siinä on eläviä bakteereja. Iines ei edes aivastanut suihkeen jälkeen. Vaikutti koirallekin mukavammalta vaihtoehdolta kuin pistos.

Lääkäri teki ensin yleistutkimuksen tunnustelemalla Iineksen vartaloa ja kuuntelemalla sydäntä ja hengitystä. Taisi sydän lyödä tuhatta ja sataa, kun Iinestä niin jännitti! Tutkimushuoneeseenkin Iines tuli erittäin varovaisena ja epäileväisenä.

Iineksen innostuessaan pitämää outoa ääntä tutkittiin muistitikullani olevan videon avulla.  Jos haluan, voidaan kokeilla nenäpunkkilääkettä. Ääni ei vaikuttanut lääkärin mielestä vakavalta, nielu saattaisi olla liian pitkälle menevä (tai jotain).

Väärinpäinolevaa nisää tarkastellessa lääkäri huomasi, että nisästä tulee kirkasta nestettä. Ja niin tuli toisistakin nisistä! On tainnut Iineksellä olla myöhäinen valeraskaus, ihmekös kun koira viihtyi jokin aika sitten erikoisen hyvin kopassaan. Nyt on kuitenkin oireet vissiin menossa ohitse. Enpä olisi itse arvannut tuollaista!


Tässä eläinlääkärin yhteenveto käynnistä:

Iineksen silmäkontrolli. Molemmat silmät nyt rauhalliset ja oireettoman oloiset, luomien reunoilla joitakin hentoja ylimääräisiä ripsiä. Kyynelnesteen tuotanto normaalin rajoilla (n. 15 mm) molemmissa silmissä.
Jatketaan Optimmune-lääkitystä kerran päivässä. Kontrolli 6 kuukauden kuluttua.
Oikealla ylhäällä sisäänpäin kääntynyt nisä. Puhdistelut paikallisantiseptilla ja seurailu.
Saanut innostuessaan sisäänvetokohtauksia. Kokeillaan nenäpunkkilääkitystä. Jos oireet jatkuvat, nielun tarkastus rauhoituksessa.
Samalla Iines rokotettiin kennelyskää vastaan. Rokotus voimassa 1 v.
Hyvää jatkoa Iinekselle!

Onneksi saatiin yhdistettyä käynti silmäoireisiin, sillä vakuutus korvasi sen takia ison osan laskusta. 102 eurosta jäi maksettavaa vain 39,90, hurraa!

Kotimatkalla haettiin wuf.fi-eläinkaupasta herkkuja reippaana lääkärikäynnistä selvinneelle Iinekselle, on sitten keskiviikkona juhlaherkut valmiina.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Ihana mökkiviikonloppu

Perjantaiaamuna lähdimme kolmen ystäväni kanssa yhden heistä mökille Jyväskylän tienoille.

Matkalla pysähdyimme Pandan tehtaanmyymälään. Maistiaiset olivat kiva yllätys, mutta valikoima oli muuten aika pieni ja liian lakritsipainotteinen. Lisää suklaata! Hinnatkaan eivät olleet erityisen alhaisia.

Aivan tehtaanmyymälän lähellä oli Naissaaren kahvila. Iines sai tulla terassille, muttei sisälle asti.

 Kahvilan vieressä oli Design-puoti, jossa myytiin kaikenlaista nättiä sisustustavaraa. Jätin Iineksen ensin tikkaisiin kiinni ja menin sisään. Iines kuitenkin haukkui hetken päästä jollekin ja menin kurkistamaan ovesta, mikä sillä oli. Myyjä sanoi silloin minulle, että koiran voi ottaa sisälle kauppaan! Tosi kiva juttu, Iines vain kävi aika kierroksilla ja olisi vetänyt koko ajan jonnekin. Ihan kuin jonkun pikkulapsen kanssa olisi ollut liikkeellä, koko ajan sai katsoa perään, ettei kuono pudota mitään. Jos oikeasti olisi halunnut ostaa jotain, olisi Iines kyllä pitänyt viedä ulos.

Yläkerrassa oli joulumaa: jouluun liittyviä koristeita.

 Sitten viimein päästiin mökille, ja Iines uimaan. Lisähupia uimiseen toi delfiinilelu.


Uimisen jälkeen Iines hetken lepäsi, sitten taas vauhtiin! Iineksessä tuntui koko viikonlopun olevan vain kaksi vaihdetta ON tai OFF.

Aurinkoisiin päiviin kuului myös kepin ja pallon noutamista.

 Kävelyretkellä.

 "Toinen" ranta, sitä pitää kokeilla!

 Iines poseeraa.

 Polskista!


Tänä aamuna Iines ei olisi millään noussut ylös ja nytkin se jatkaa uniaan kaivautuneena matkakassiini. Täytyy varmaan pari päivää huilia kotona sekä Iineksen että minun. Ihana viikonloppu kerta kaikkiaan!

torstai 9. toukokuuta 2013

Valosta sekaisin?

Kahtena viime yönä Iines on herättänyt minut jo aikaisin ennen kuutta. Sängyn viereen ilmestyy pieni olento nappisilmineen, jotka tuijottavat minua. Viu. Viu. Iines tahtoo sänkyyn viereeni, mutta silloin tulee kuuma ja Iines valtaa koko sängyn itselleen. Koira on sinnikäs, eikä nukahtamisesta tahdo tulla mitään. Onkohan lisääntynyt valoisuus sekoittanut sen unirytmin? Jos se haluaa nousta yhdessä auringon kanssa?

Tänään teimme aamulenkin vasta päivällä. Iines meni heti yhden aikaan kotiin tultuamme koppaansa nukkumaan ja pysyi siellä kuusi tuntia. Siellä on ainakin hämärämpää, jos nukkua tahtoo. Lisäksi ruokakaan ei maita aamuisin, toivottavasti Iines syö nyt edes illalla jotain.

Ainakin masu toimii ja askel on ulkona reipas. Tänään(kin) Iines pääsi uimaan ja nautti siitä kovin. Taidetaan jättää iltalenkki väliin ja kerätä voimia.

                                            Nukkumatti tulossa vierailulle.

Viime lauantaina meidät oli kutsuttu Disney-aiheisille syntymäpäiville. Iines pukeutui juhliin näin. Arvaatteko, ketä se esittää?


Isoa, pelottavaa ja hurjaa sutta tietenkin! Susi odottaa Punahilkkaa ja on pukeutunut mummon pitsimyssyyn. Minä olin luonnollisesti metsästäjä, joka oli modernisti kesyttänyt (eikä tappanut) hurjan pedon.

Viikonlopuksi lähdemme viettämään mökkielämää! Perillä meitä odottaa grilli, sauna ja järvi, jota Iines varmasti arvostaa. Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!

torstai 2. toukokuuta 2013

Vapun viettoa ja muuta puuhastelua

Viime kirjoituksesta on kulunutkin jo puolitoista viikkoa. Sinä aikana on tapahtunut kaikenlaista, ei kuitenkaan mitään kovin erikoista. Viikkoa ennen vappua käytiin mäyräkoirakerhon näyttelyharjoituksissa, siellä nähtiin riemuksemme Iineksen velipuoli Aku.

 Iineksellä ja Akulla oli ihan selvät sävelet heti alusta lähtien. Ne lähtivät kaksistaan tutkimaan paikkoja ja tuntuivat muutenkin melkein lukevan toistensa ajatuksia.

                                     Isoveikka ja pikkusisko.

Ota mut syliin! Kotimatkalla näyttelyharjoituksista Iines oli sitä mieltä, ettei sen kuulunut jäädä bussin lattialle istumaan. Niin, no, yleensähän se kyllä matkustaa sylissä maisemia katsellen.

             Matkaseurana meillä oli bussissa toinenkin koira, molemmat olivat tosi kiltisti.

Agility loppui meidän osalta viikko sitten. Ehkä vielä joskus jatketaan ja kesällä voidaan käydä epävirallisissa kisoissa. Kesäkausi tulisi aika kalliiksi, ja nyt tuntuu taas siltä, että on aika kokeilla uusia lajeja.


Kahdella viime kerralla agilityssä oli helpompia ja vauhdikkaampia ratoja, joista me molemmat Iineksen kanssa tykättiin. Iineskin vaikutti kerrankin innostuneelta, olisipa aina samanlaista! Mikään kauhea ikävä ei agilityä ainakaan vielä tullut, ehkä senkin takia, että treenipaikalle palataan kesällä rallytokon ja koiratanssin muodossa. Ainoa miinuspuoli on se, ettei nähdä enää Tesla-kaveria niin usein.



Putkia Iineksen ei onneksi tarvitse kokonaan unohtaa, niihin se pääsee vielä rallytokossakin.

Vappu sujui Iinekseltä railakkaasti. Koira villiintyi ilmapalloista, eikä suostunut rauhoittumaan ennen kuin kaikki pallot oli puhallettu ja saatu hengiltä. Ilmapalloja joutui Iineksen hampaisiin kunnioitettavat kuusi kappaletta.

                           Iines villiintyy! Pöydällä on vielä palloja, minä tiedän! Naps!

Ilmapallojen lisäksi Iineksen vapunviettoon kuului metsälenkkeilyä vapaana, koirapuistovierailu (mikä oli Iineksestä vähän tylsää) ja pulahdus - tällä kertaa hallitusti - järveen. Kaiken touhottamisen kruunasi keskiviikkoillan koirahierojan käynti, jolloin Iineksen lihakset saatiin palautumaan vapun juhlinnasta.

Iines on kuulemma hyvässä kunnossa, vähän on lantiossa kireyttä, mikä on mäyräkoirille tavallista. Painoa on nyt 8,5 kiloa, mikä tuntuu lihakselta eikä läskiltä. Minusta Iines vaikuttaa sutjakalta ja hyvin lihaksikkaalta. Voisi melkein sanoa, että Iines on elämänsä kunnossa!

Tänään Iines sai Frontline-punkkikarkoitteen, jonka teho kestää neljä viikkoa. Se näyttää viime kesän kokemuksella sopivan, nytkään ei ole edes kutissut iho aineen jäljiltä.