Tiistaina olimme Tammermaan mäyräkoirakerhon näyttelyharjoituksissa. Vaikka en ole aikonut viedä Iinestä näyttelyihin, ajattelin sen saavan sekä hyvää harjoitusta että tapaavan toisia koiria. Muut koirat olivatkin vielä aika pentuja, ja Iines piti ainakin yhdelle poikapennulle kuria. Näyttelykoirana Iines vaikutti luonnonlahjakkuudelta, niin hyvin sujui seisominenkin ilman mitään harjoittelua.
Keskiviikkona oli tuttuun tapaan agilityä, jossa tapahtui, mutta ei onneksi sattunut kenellekään mitään. Harjoittelimme koiran ohjaamista A-esteelle ja sen ympärillä oleviin putkensuihin, välissä oli hyppyjä. Iines meni hienosti A-esteelle, mutta sitten kun koiran olisi pitänyt kuunnella minua ja mennä putkeen, Iines päättikin mennä jälleen A-esteelle. Ja minä kun olin luullut, että ongelma olisi aivan päinvastainen ja Iines hakeutuisi mieluummin putkeen. Keppejäkin ehdimme pari kertaa harjoittelemaan verkkojen avulla. Se meni Iinekseltä jo hienosti, samoin keinu ja putkeenmeno heti sen jälkeen.
Iineksen osalta kaikki meni hienosti (minun pitää vielä harjoitella askelia ja kehon asentoa), kunnes se huomasi ison vieraan valko-mustan koiran toisella puolella hallia. Halli oli jaettu puuaitojen paloilla kahteen osaan. Iines meni aidan luo haukkumaan, ja se toinen koira haukkui myös, tunki pänsä aidan raosta ja kaatoi osan aitaa. Iines lähti pakoon ja vieras koira ehti pienen hetken juosta meidän puolella ennen kuin se saatiin kiinni. Me yritettiin sitten jatkaa harjoitusta, mutta eihän siitä mitään tullut, kun Iines meni koko ajan uudestaan aidan luo haukkumaan. Sanoin opettajalle, että me voitaisiin pitää nyt tauko. Tauon jälkeen olin varma, että Iines menee taas aidalle, ja niinhän se menikin. Sain sen sitten namin kanssa pidettyä sivullani ja saimme tehtyä radanpätkän kunnialla loppuun. Ihme käytöstä Iinekseltä! En ollut yhtään varautunut moiseen. Olen vieläkin hieman hämilläni tapahtuneesta.
Iines on siirtynyt talvikauteen: neulepaita lämmittää.
Tänään kävimme puistossa kävelyllä ja poikkesimme ravintola Kahvillaan. Siellä oli toinenkin koira, se ja Iines malttoivat kuitenkin jättää toisensa rauhaan. Mukava paikka, sellainen olohuonetyylinen. Siellä voisi pelata pelejä ja nähdä kavereita. Jätin Iineksen pöytään kiinnitettynä odottamaan, kun hain syötävää. Se alkoi heti vinkua, jos ei nähnyt minua. Pöytä oli muuten juuri passeli tuota tarkoitusta varten, sitä ei ihan helpolla raahaisi mukanaan. Muutaman kerran Iines puolusti haukkumalla "meidän aluetta": pöytämme oli eri huoneessa kuin muut asiakkaat sillä hetkellä. Onneksi Iines osasi myös rauhoittua, eväänä sillä oli oma dentastix.
Nyt ei ehdi katsoa kuule kameraan,
pitää vahtia mitä noi ihmiset tekee.
Iines rauhoittui sohvalle nukkumaan.
Viikonlopuksi Iines pääsee tassuttelemaan uusia lenkkipolkuja, se menee nimittäin hoitoon parhaaseen hoitopaikkaan eli ystäväni luo. :)
Keskiviikkona oli tuttuun tapaan agilityä, jossa tapahtui, mutta ei onneksi sattunut kenellekään mitään. Harjoittelimme koiran ohjaamista A-esteelle ja sen ympärillä oleviin putkensuihin, välissä oli hyppyjä. Iines meni hienosti A-esteelle, mutta sitten kun koiran olisi pitänyt kuunnella minua ja mennä putkeen, Iines päättikin mennä jälleen A-esteelle. Ja minä kun olin luullut, että ongelma olisi aivan päinvastainen ja Iines hakeutuisi mieluummin putkeen. Keppejäkin ehdimme pari kertaa harjoittelemaan verkkojen avulla. Se meni Iinekseltä jo hienosti, samoin keinu ja putkeenmeno heti sen jälkeen.
Iineksen osalta kaikki meni hienosti (minun pitää vielä harjoitella askelia ja kehon asentoa), kunnes se huomasi ison vieraan valko-mustan koiran toisella puolella hallia. Halli oli jaettu puuaitojen paloilla kahteen osaan. Iines meni aidan luo haukkumaan, ja se toinen koira haukkui myös, tunki pänsä aidan raosta ja kaatoi osan aitaa. Iines lähti pakoon ja vieras koira ehti pienen hetken juosta meidän puolella ennen kuin se saatiin kiinni. Me yritettiin sitten jatkaa harjoitusta, mutta eihän siitä mitään tullut, kun Iines meni koko ajan uudestaan aidan luo haukkumaan. Sanoin opettajalle, että me voitaisiin pitää nyt tauko. Tauon jälkeen olin varma, että Iines menee taas aidalle, ja niinhän se menikin. Sain sen sitten namin kanssa pidettyä sivullani ja saimme tehtyä radanpätkän kunnialla loppuun. Ihme käytöstä Iinekseltä! En ollut yhtään varautunut moiseen. Olen vieläkin hieman hämilläni tapahtuneesta.
Tänään kävimme puistossa kävelyllä ja poikkesimme ravintola Kahvillaan. Siellä oli toinenkin koira, se ja Iines malttoivat kuitenkin jättää toisensa rauhaan. Mukava paikka, sellainen olohuonetyylinen. Siellä voisi pelata pelejä ja nähdä kavereita. Jätin Iineksen pöytään kiinnitettynä odottamaan, kun hain syötävää. Se alkoi heti vinkua, jos ei nähnyt minua. Pöytä oli muuten juuri passeli tuota tarkoitusta varten, sitä ei ihan helpolla raahaisi mukanaan. Muutaman kerran Iines puolusti haukkumalla "meidän aluetta": pöytämme oli eri huoneessa kuin muut asiakkaat sillä hetkellä. Onneksi Iines osasi myös rauhoittua, eväänä sillä oli oma dentastix.
pitää vahtia mitä noi ihmiset tekee.
Viikonlopuksi Iines pääsee tassuttelemaan uusia lenkkipolkuja, se menee nimittäin hoitoon parhaaseen hoitopaikkaan eli ystäväni luo. :)
