Hae tästä blogista

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

SE päivä koitti

Tänään oli sitten se päivä, kun vieras koira juoksi pihastaan Iineksen perään. Joku keskikokoinen valko-musta/ruskea koira, onneksi se ei vaikuttanut kuitenkaankovin vihaiselta, mutta mistä sitä nyt tietää... Olimme iltakävelyllä ja koira oli pihallaan vapaana jonkun miehen kanssa. Onneksi se mies oli kuitenkin sen verran tilanteen tasalla, että tuli heti hakemaan koiraansa. Vieras koira jahtasi vähän Iinestä ja taisivat ne kerran pyörähtää maassakin. Onneksi ei käynyt kuinkaan! Mutta oli se vähän pelottavaa, kun ei siinä itse ehdi tai voi tehdä mitään. Pelkäsin, että nyt Iines saa jonkun trauman, mutta se lähti ihan reippaana ja päättäväisenä jatkamaan matkaa.

Olen aiemmin jo miettinyt, että olisi kätevää jos flexin narun saisi leikattua poikki jostain hätänappulasta painamalla. Sitten Iines olisi päässyt juoksemaan karkuun, nyt se pääsi vain osan matkaa, huhhuh. Jos taas flexin päästäisi irti, Iines pelkäisi jo sitäkin, kun se seuraa painavana perässä.

Toivotaan, että koirien kohtaamiset menevät jatkossa hyvin. Tänään Iines uskalsi nuuhkia berninpaimenkoiranpentua, vaikka yleensä se on saanut siitä rodusta kauhian haukkuhepulin, vaikka ollaan oltu kaukanakin. Edistystä siis ilmassa. Iines taisi tarvita hetken tottuakseen taas kaupunkielämään, ainakaan se ei ole enää haukkunut parvekkeelta toisia koiria.

Tämä päivä jää tuon episodin takia Iineksen elämän historiaan, mutta jää se myös toisesta iloisemmasta syystäkin. Iines nimittäin ulvoi tänään ensimmäistä kertaa! Aamukävelyllä sireenit päällä oleva ambulanssi ohitti meidät ja Iines sai jostain idean ulvoa. Ollaan me ennenkin nähty ambulansseja, mutta mitään ei ole tapahtunut. Iineksen ulvonta-ääni oli hento uuuu-uuu, eikä sitä olisi kuullut ellei ollut sen vieressä. Maailman söpöin ääni! <3 Sen kun saisi tallennettua joskus...

Videolla Iines lempipuuhassaan vaelluksella:




keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Vahtikoira vaeltaa

Terveisiä metsästä. Me käytiin Luontoliiton kuusipäiväisellä vaelluksella Seitsemisessä ja sen lähiympäristössä ja tultiin tänään kotiin. Reissu oli rankka meille molemmille ja Iines painelikin heti koppaansa nukkumaan ja siellä se on pysytellyt jo viitisen tuntia.

Pääosin Iines jaksoi hyvin, päivämatkat olivat 4 ja 15 kilometrin väliltä. Makuupussiin ja ilmapatjaan oli tutustuttu jo kotona, eikä patjalle tarvinnut enää vaelluksella haukkua. Luonnossa oli pikku-Iinekselle monenmoista nähtävää, koskessa oli outoa valkoista vaahtoa, joka epäilytti Iinestä ensimmäisenä iltana. Teltan kanssa Iines oli heti sujut, se piti sitä varmaan isona kantokoppanaan. Ensimmäisenä yönä koiruli nukkui vieressäni makuualustalla, mutta huomasi myöhemmin, että makuupussin sisällä on lämpimämpää. Vähän ahdasta oli välillä, mutta sopu sijaa antaa. Erikoisinta oli, kun Iines käpertyi makuupussin keskipaikkeille nukkumaan ja minä laitoin makuupussin mahdollisimman hyvin kiinni, ettei tule kylmä. Arvelin, että eiköhän se pyri ulos, jos ilma loppuu ja näköjään sitä riitti.

Metsästä löytyi Iinekselle kiinnostava iso luu...


... maassa oleva linnunpoikanen, jota Iines varovasti haisteli...


...ja paljon hirvenkakkaa ja makausjälkikin. Niistä Iines ei mitenkään kovasti innostunut. Toisin kuin suojärvestä, jonne sen oli sitten pakko päästä. Ensi kerralla Iines pitää kytkeä heti hihnaan, kun vettä on lähistöllä. Järven ympärillä oli paljon suota ja se muuttui vetisemmäksi järveä lähestyttäessä. Kuikka piti omaa ääntään järvellä ja Iines kiinnostui siitä ja tietysti vedestä. Jonkin aikaa rannalla tutkailtuaan se päätti oikeasti hypätä veteen.


Olin juuri ottamassa videokuvaa, kun tulikin kiire pelastamaan Iinestä, sillä se ei päässyt itse pois vedestä. Taisi Iineskin vähän säikähtää, koska seuraavan yöpymispaikan järven luona se ensin arkaili mennä veteen.



                                           Tauon paikka.

Yöpymispaikoilla Iineksestä kuoriutui hanakka vahtikoira. Lopulta sitä ei voinut pitää yhtään vapaana, jos lähistöllä oli vieraita ihmisiä. Tutuillekin ihmisille Iines saattoi haukkua ja pelottaa heitä, vissiin se ei tunnistanut heitä. Kumma otus, mutta ainakaan kukaan ei pääse yllättämään. Ja hyvä niin, sillä näimme karhunkin jälkiä metsässä.


Välillä oli märkää ja tuulista, onneksi oli sadetakki mukana. Iineksen villapaidallekin olisi ollut käyttöä, vaikka en olisi uskonut. Vaikka näissä kuvissa Iines näyttääkin ihan loppuun ajetulta, se oli kuitenkin nokosten jälkeen kuin uusi koira ja pomppi ja jahtasi keppejä ihan villinä. Välillä pikku eläintä kannettiin, kun voimat kävivät vähiin. Reissulla opin näkemään Iineksestä paremmin, mihin sen voimat riittävät. Ruoka ainakin kerrankin maittoi.

                                         Paljon vettä, jopas kohisee!

                                         Ah, sivistys ja lämmin asvaltti.

Hellyyttävin näky oli tänään, kun Iines tunnisti kotikulmat ja lähti innokkaaseen juoksuun kohti ulko-ovea. Yhteensä matkaa tuli kuljettua viitisenkymmentä kilometriä, mikä oli kyllä vähän liikaa Iinekselle, varsinkin kun aika suuri osa siitä mentiin polkujen ulkopuolella ja haastavassa maastossa.

PS. Eläinlääkäriltä saatiin puhelu metsään, että kakkanäytteen tulokset olivat tulleet ja että Iineksellä on giardia-loinen. Huomenna siis apteekkiin ostamaan Axilur-lääkettä, jota pitää antaa viiden päivän ajan. Iines on ollut ilokseni jo pitkään terveenä.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Tapaaminen pikku siilien kanssa

Hih, äsken nähtiin kaksi pikkuruista siiliä tutulla kävelylenkillä. Kumma, että ne viihtyvät näin kaupungissakin. Iines oli utelias ja haisteli niitä. Siilit menivät tietysti kerälle ja heti kun ne liikahtivat, Iines säpsähti taaksepäin. Toinen siilistä lähti kokoonsa nähden kovaa vaihtia eteenpäin tiellä ja Iines jolkotti tiivisti kuono ihan sen takana. Kauhean kiinostavia siilit eivät Iineksen mielestä silti olleet, sillä Iines lähti ihan kiltisti jatkamaan matkaa.

Kotipihassa nähtiin Iineksen arkivihollinen eli naapuritalon berninpaimenkoira. Iines alkoi haukkua sitä jo kaukaa ja tempoili hihnassa ihan hulluna. Ei yhtään Iineksen tapaista, paitsi tämän koiran ja ehkä joidenkin muidenkin isojen tummien koirien kanssa. Näiden kohtaaminen on aina vähän noloa, kun berninpaimenkoira menee aina nätisti omistajansa vierellä ohi.

Eilen kävimme kahden tunnin kävelyllä kiertämässä Iidesjärven. Viime aikoina ollaan koitettu käydä pidemmillä kävelyillä, että Iines jaksaa kulkea vaelluksella. Tasan viikon päästä lähdemme kuuden päivän vaellukselle Seitsemiseen.

Iineksellä on nyt ruokaa vaikka koko loppuvuodeksi! Ostin sille 14 kg säkin sitä allergiaruokaa ja sain tuotua sen pyörällä kotiin, aika hyvin! Siihen ei normaali pyöränkori olisi riittänytkään. Iines on ollut muuten terve, mutta välillä se on yökkäillyt vaahtoa tai jotain lientä. Se alkoi samoihin aikoihin, kuin uuden allergiaruoan syöminen...ensin en uskaltanut ostaa isoa ruokasäkkiä, mutta nyt saa luvan kelvata. Tosin äsken pikkukävelyllä Iines oksensi enemmän tai vähemmän kolme kertaa...

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Sienestämässä

Käytiin tänään tutulla paikalla katsomassa, löytyykö jo kantarelleja. No ihan pari pientä löytyi, juuri sopivasti koiran opettamista varten. Olisi silti luullut, että siellä olisi jo ollut enemmän sieniä...pari kolme tattia löytyi myös ja mustikkamaistijaiset.

Sanoin Iinekselle "etsi sieni", kun olin kantarellin lähellä. Etsihän se vähän, mutta metsässä oli enemmän muutakin kiinnostavaa eikä Iines jaksanut keskittyä kunnolla. Ihan ymmärrettävää toisaalta. Olisi ollut helpompaa, jos sieniä olisi ollut kunnon rykelmä. Palkkiokaan ei ollut kovin motivoiva: samaa allergiaruokaa kuin muutenkin tai kepin hakua.

Nyt ollaan kolme kertaa kokeiltu sienen etsimistä ulkona, joista tämä viimeisin kerta oli "aito". Joka kerralla on oikeastaan mennyt aika huonosti, mutta etsittävät sienet ovatkin olleet todella pieniä verrattuna siihen, kuinka isoja kantarellit oikeasti voivat olla.

Nyt pitää vain malttaa odottaa, että sienet kasvavat kunnollisen kokoisiksi.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Pelottaa

Iinestä sanotaan usein rohkeaksi, eikä se pelkää paljon mitään. Kun toisia koiria pelottaa, Iines on ihan kuin ei mitään. Yleensä Iinestä saattaa ensin pelottaa joku asia, mutta kun se pääsee siitä yli ja uskaltaa haistella, niin homma on hoidettu. Viime aikoina Iines on pelännyt ainakin näitä:

  • huojuva laituri, juhannuksena kuljimme sellaisella ja Iinestä pelotti tai ainakin jännitti. Se käveli oikein hitaasti ja varovasti sillä, takaisin päin matka sujui jo melkein tavallista vauhtia.
  • isot koirat, niille pitää lähes aina haukkua. Kun toinen sitten tulee lähemmäs katsomaan, Iines juoksee kauemmas.
  • lehmän tms. pääkallo, sunnuntaina oltiin Haiharan kartanolla vanhoilla markkinoilla, jossa "luolamiehellä" oli esillä eri eläinten nahkoja ja jonkun eläimen pääkallo. Kun Iines haistoi pääkallon, se sai elämänsä hepulin. Hau-hau-hau! Ei auttanut se, että koskin itse pääkalloon ja olin sen vieressä ihan rauhassa, ei maanittelu eikä mikään. Iines kiersi ympyrää ja haukkui paljon. Lopulta piti luovuttaa, kun haistelemisesta ei tullut mitään.
  • liikkuva muovipussi, tänään Iines huomasi parkkipaikalla tuulessa liikkuvan ison muovipussin. Haukuntaa, murinaa, haukuntaa! Ja muovipussi oli vielä aika kaukana. Koska minulla oli vähän kiire, otin Iineksen syliin ja vein sen katsomaan pussia. Iineksen mielestä mentiin ihan liian lähelle pelottavaa pussia ja Iines pyristeli ihan hulluna pois sylistäni. Kynsistä jäi kivat jäljet kaulaan. Noh, kun Iines oli maassa, talloin jaloilla pussin päälle ja niin Iines tajusi viimein, ettei se ole vaarallinen.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Paketti Iinekselle

Tänään postipoika toi sisälle asti Zooplussalta tilaamani paketin Iinekselle. Siinä oli...

                           ... älypeli, jonka toisella puolella on toisenlainen peli...

                         ...luu-uimalelu ja monta pussia nameja. Toiset kaksi vesilelua ostin
                         Vapaa valinnasta 2e/kpl.


Lisäksi paketissa oli pussi nameja varten, ettei taskut likaannu, ja sadesuojus pyöräkoriin. Sen hommasin oikeastaan vain siksi, että sain tilauksessa tietyn summan täyteen. Nyt paketti tuli ainakin nopeammin kuin viimeksi, olisikohan viikko mennyt. Valitsin toimittajaksi DHL:n, se taitaa olla parempi.

Juuri kun olisi namia ja pelikin, niin ei voi niitä paljon käyttää. Paitsi niitten erikoiskoirannappuloiden kanssa ja namit pitää säästää syksyä varten. Voin jo kuvitella, miten tylsää Iinekselle tulee syödä niitä samoja nappuloita eikä mitään muuta koko ajan. Mutta näyttää ne sentään hyvältä ja tuoksuvatkin niin, että voisin itsekin syödä.


                                            Kuka haluaisi näin söötin postilähetyksen?

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Lääkärillä ja tanssimassa

Tänään käytiin eläinlääkärillä selvittämässä Iineksen toistuvaa ripulia. Oli aika raskas reissu, kun oli lämmintä ja jonoa. Me oltiin jo puoli tuntia aiemmin paikalla, kun seuraavalla bussilla olisi myöhästynyt pari minuuttia. Kuitenkin päästiin vasta reilu 30 min varatun ajan jälkeen lääkärille, mutta sellaista sattuu välillä. Onneksi ei ollut mitään kiirettä, mitä nyt iltapäivä meni sitten siinä.

Kuten vähän aavistinkin, lääkäri halusi ensin sulkea allergiat ja matotartunnat pois. Hän tunnusteli ja kuunteli Iineksen mahaa. Iines syö nyt seuraavat 2 kuukautta Royal Canin sensitivity control veterinary diet -ruokaa, jossa on vain ankkaa ja tapiokaa. Lisäksi eläinlääkärille pitää viedä kolmena päivänä kerätty kakkanäyte, josta tutkitaan ettei siinä ole parasiittia tai giardiaa. Jos ripulointi jatkuu, otetaan verinäyte.

Iines on voinut nyt hyvin, vain viime keskiviikkona oli neljän tunnin aikana tullut kahdet kakat vessaan. Onneksi älysi mennä sinne. Pissavahinko kävi eilen matolle, mutta kai se oli vain vahinko...vaikka ei tuo ollut ainoa kerta viime aikoina. Muutenhan Iines on ollut jo pitkän aikaa sisäsiisti. Silmätippakuuria on vielä kaksi päivää jäljellä ja eläinlääkärin mielestä silmät näyttivät nyt hyviltä.

Tiistaina käytiin taas koiratanssissa ja opeteltiin peruuttamista. Se kannattaa opettaa jonkinlaisella kujalla, muuten koira peruuttaa helposti vinoon. Kieriminen alkaa sujua entistä paremmin eikä kädellä tarvi näyttää enää niin paljoa. Pujottelu jalkojen välistä menee jo sujuvasti. Seuraavana temppuna haluan opettaa Iineksen hyppäämään selkääni, sen lisäksi kannattaa varmaan parannella muita temppuja. Huomenna agilityyn! Sitä on ainakin tuo yksi kerta jäljellä, ehkä kokeilemme vielä ulkokenttää heinäkuun aikana.