Pyöräkori ja käynti kaupungilla

Perjantaina lähdimme kaupungille katsomaan markkinoita. Tarkoituksena oli etsiä Iinekselle sopiva kori, jonka voisi kiinnittää pyörään. Ei löytynyt yhtään sinne päinkään olevaa, vaikka katsoimme kaikkien kolmen korikauppiaan valikoimat. Tässä on selvä markkinarako. Netistä löysin jo aiemmin tämän ihanan korin: http://www.zooplus.fi/shop/koirat/lelut/korit_taluttimet/kori/178192#more. Mutta 70 euroa tuntui aika paljolta. Tuohon saa jonkun kiinnityssysteeminkin tarakalle, mikä olikin itse ostetun korin kanssa se vaikein ongelma, miten saada kori pysymään pyörän matkassa. Nyt olen alkanut kallistua tuon korin suuntaan ja olen mittaillut yhtä toista koria malliksi. Kaipa Iines tuohon kaupan koriin mahtuisi? Eihän siinä kauaa joudu olemaan. Isompi kori maksaa jo 130 euroa, ja se on varmasti ihan liikaa.

Iines käveli kaupungilla jo kuin vanha tekijä, reippaasti eteenpäin kohti uusia tuoksuja. Matkalla näimme 11-vuotiaan mäyräkoiran, joka näytti karkeakarvaisen ja mustan lyhytkarvaisen mäyräkoiran sekoitukselta. Aika ilmestys! Kun nyt kerran oltiin kaupungilla, niin pitihän sitä poiketa koirakahvilaan. Tällä kertaa Iines sai pieniä luunmuotoisia nameja, joista se piti kovasti. Kahvilassa oli myös toinen samanikäinen koira. Se ja Iines leikkivätkin jonkin aikaa, kunnes piti pitää pieni erätauko, ettei nyt ihan mene villiksi.

Tänään Iines huomasi pihassa tuoreet rusakon jäljet ja olisi niin mielellään lähtenyt jahtiin. Kuuloaisti oli hetkellisesti pois päältä. Se laittoi miettimään, että mitenhän tuota kuitenkaan uskaltaa pitää vapaana. Tähän asti Iines on kuitenkin käyttäytynyt mallikelpoisesti ja siksi olenkin antanut sen olla harjun metsikössä vapaana.

Harrastuksia

Eilen kävimme aamupäivällä Pyryn ja Oonan kanssa koirapuistossa. Tarkoitus oli tutustuttaa perhoskoirat toisiinsa. Kaikki tulivat hyvin toimeen keskenään, eikä Oonakaan enää häiriintynyt Iineksen läsnäolosta ja Iines piti Oonaan tarpeeksi välimatkaa. Enimmäkseen koirat haistelivat paikkoja ja juoksentelivat välillä katsomaan isojen koirien puolella olevia lajitovereitaan.

Moi, mä oon Iines 10 kk.

Perhoskoiria: Pyry ja Oona.

Illalla oli ensimmäinen käytännön kerta koirakoulu Kelmikkään vireyttä virikkeistämällä. Paikkana oli Pyynikin kesäteatterin parkkipaikka, jonne me päästiin lopulta busseista johtuvien vaikeuksien jälkeen. Koirat pääsivät kokeilemaan pujottelua jugurttiämpäreiden välistä, hyppäämään edellisistä ja tangosta tehdyn esteen yli, etsimään nameja vanhan suklaajoulukalenterin kätköistä ja nuuhkimaan minkä astian alla nami onkaan ja miten sen saisi sieltä pois. Lopuksi koirat saivat vielä pääsiäisyllätyksen: 6 munan kennoon laitettiin sanomalehdestä rutattuja "munia", joiden sisällä oli namia.
Osa tämän kerran jutuista oli vanhoja meille, Iines osasi jo hienosti pujotella ja hypätä. Uutta oli se, että pujottelu on hyväksi koiran kyljille. Se venytää niitä ja jos koira tekee toisen puolen pujottelun eri tavalla, siitä voi päätellä, että kaikki ei ole ihan hyvin.

Silmätippakuuri päättyi ja silmät voivat taas hyvin. Iines on jatkanut paastoaan ja syönyt aika huonosti kohta jo kaksi viikkoa. Se on laihtunutkin puoli kiloa. Koirien jauhelihakin jäi syömättä.

Mäyräkoirien monitoimipäivä

Mäyräkoirakerhon monitoimipäivää vietettiin sunnuntaina Meirän hallissa Tesomalla. Ohjelmassa oli agilityä, koiratanssia, tokoa ja näyttelyharjoituksia. Ja me oltiin tietty ilmoittauduttu kaikkiin. Agility meni kivasti, Iines oli jo tottunut putkiin sun muihin vempeleisiin. Uutena esteenä kokeiltiin keppejä ja vielä uudestaan keinua. Sekin meni hyvin, samoin puomi tai mikä sen tosi ison esteen nimi nyt onkaan. Lisäksi oli pientä hyppyä ja putkea. Kivaa!

Koiratanssi vasta jännää olikin, aluksi harjoiteltiin liikkeitä: ohjaajan kiertämistä, pyörähtämistä paikallaan (Iines osasi jo hienosti) ja toiseen suuntaan pyörähtämistä, pujottelua jalkojen välistä ja laukkaamista (ihminen "laukkaa" ja koira seuraa edessä). Liikkeet sujuivat oikein hienosti, mutta kun harjoiteltiin niitä kaikkia yhteensä musiikin kanssa ja kaikki muutkin koirat ja ihmiset liikkuivat samassa piirissä samaan aikaan, Iineksen keskittyminen herpaantui ja se ei oikein pysynyt mukana. Kuitenkin olen oikein tyytyväinen siihen, hieno aloitus!

Tokossa harjoiteltiin luoksepäästämistä, toisten ohittamista ja luoksetuloa. Niistä suoriuduttiin oikein hyvin. Pikku koira alkoi jo väsyä, mutta vielä ajattelin kokeilla vähän näyttelyä. Muuten meni aika hyvin olosuhteisiin nähden. "Tuomaria" Iines jännitti kovasti ja painautui pöydällä minua vasten ja tärisi. Samaan aikaan toiset koirat haukkuivat kovasti jotain. Hetken päästä Iines jo vähän rentoutui ja ehdittiin pikkasen kurkata hampaita.

Lähdimme heti tämän jälkeen bussille ja kotiin, Iines oli selvästi saanut tarpeekseen. Reipas koiruli jaksoi kiltisti nelisen tuntia harjoituksia ja tutustua vieraisiin ja tutumpiin koiriin.

Tänään ilmoittauduimme Tamskin agilitykurssien karsintaan. Ainakin oltiin heti aamulla kahdeksalta ilmoittautumassa, joten karsintoihin luulisi pääsevän.

Virallinen tutustuminen agilityyn

Agilityyn tutustumassa oli 5 koiraa, opettajia oli kaksi. Meidät jaettiin koiran koon mukaan kahteen ryhmään, jotka harjoittelivat radan eri päissä. Ensiksi kokeilimme hyppyä. Koiran piti odottaa kunnes se sai luvan tulla ja hypätä samalla kuin huomaamatta hieman maan pinnasta olevan puomin yli. Vaikeinta tässä oli itse tajuta, että odota-käskyn jälkeen riittää pelkkä iloinen hyppy-huuhdahdus ja koira tulee sillä luokse. Tuntui itsestä epäloogiselta, kun ei tarvinnutkaan sanoa vapaa. Noh, kunhan Iines tajuaa.

Seuraavaksi kokeilimme kaaritunnelia ja sen jälkeen hyppyesteen ja tunnelin yhdistelmää. Iineshän meni tunneleissa kuin vanha tekijä, paitsi silloin kun se jäi vahtaamaan liikaa mun kädessä olevaa palloa. Iines huomasi, etten heittänytkään sitä putkeen.

Välillä pidettiin pientä juoma- ja pissatustaukoa ja sitten taas jatkettiin, tällä kertaa radan toisessa päässä. Vuorossa oli rengaseste, umpitunneli ja eräänlainen A-este, jonka toinen pää oli paljon jyrkempi kuin toinen. Tämä A-este oli ainoa, jossa Iinestä sai kunnolla houkutella. Toivottavasti se ei enää vaikuttanut, kun Iines aiemmin oli pelästynyt keinu-estettä...siitä juurikin varoitettiin, ettei keinua saa mennä kokeilemaan, ennen kuin koira on tottunut muihin esteisiin. Kaikesta huolimatta lopuksi Iines meni tuon A-esteenkin huimaa vauhtia, kun oli pallo jahdattavana.

Vielä ehdittiin kokeilemaan esteen kiertämistä, minkä Iines tietysti jo osasi :), ja sylikäännöstä ja poispäinkäännöstä. Nämä olivatkin aivan uusia juttuja, vaikka eihän me kaikkia esteitä oltu kokeiltu, mutta olin ainakin nähnyt ne.

Sylikäännös tarkoittaa, että kun koira tulee esteeltä ohjaajaa kohti, se käännetään ohjaajan edessä takaisin päin, jotta päästään seuraavalle esteelle. Kun käännytään oikealle, koira houkutellaan oikealla kädellä haluttuun suuntaan, ja vasemmalle mennessä vasemmalla kädellä.

Poispäinkäännöksessä koira on ohjaajan vieressä ja kääntyy sitten poispäin. Vasemmalle käännyttäessä koira on ohjaajan vasemmalla puolella ja se houkutellaan oikeassa kädessä olevalla namilla vasemman kautta, eli vastapäivään ympäri. Lopussa koira on ohjaajan oikealla puolella. Tämä oli kaikkein vaikein asia itse tajuta, Iineskellä oli helppoa, se vain seurasi namia.

Kahdessa tunnissa ehti paljon. Lopuksi oli vielä vähän aikaa kokeilla haluamiaan esteitä. Menimme Iineksen kanssa vielä A-esteelle ja monta kertaa tunneleihin! Ja isosta suorasta tunnelista suoraan umpitunneliin. Kyllä Iines nautti! :)

Silmätulehdus II

Iineksellä on jälleen silmätulehdus. Saatiin onneksi eläinlääkäriltä aika jo samalle päivälle ja tuttu kahden viikon tippakuuri. Iines taisi jostain arvata, minne ollaan menossa. Ulkona se ei olisi oikein tahtonut liikkua, vaikka tie oli kuiva ja lumeton. Lääkärillä Iinestä jännitikin paljon enemmän kuin pienenä. Jo eteisessä se tärisi ja haisteli tarkkaan paikkoja. Nameilla sain sen onneksi houkuteltua ensin sisälle ja sitten vielä tutkimushuoneeseen. Samalla reissulla sain laitettua Iineksen eläinpassiasiat alulle kesäkuun Viron matkaa varten. Lasku oli tällä kertaa noin 65 euroa, josta passin osuus 12 euroa. Onneksi vakuutus korvasi osan, vaikka vain pienen.

Silmätulehdus ei kuitenkaan estä meitä osallistumasta perjantaina Tamskin agilityyn tutustumiseen. Siitä lisää seuraavalla kerralla!

Hau?

Maanantaina aloitin opettamaan Iinestä haukkumaan merkistä, että se osaisi kesällä ilmaista löytämänsä kantarellit. Kantarellien etsintääkin on jo aloitettu vähäsen pakastimesta otetuilla, Iinekselle varatuilla pikku kantarelleillä. Sen se ainakin osaa.
Mutta haukkuminen, noh, kunhan nyt jotain ääntä lähtisi. Iines osaa haukkua, ainakin isoille koirille, jotka tulee sen alueelle. Mutta muuten sain tyytyä vinkumiseen ja murahteluun. Pidin namia kädessä ja aina kun Iines (lopulta) päästi jonkin äänen, nostin peukun pystyyn ja annoin namin. Iines oli touhusta tosi hämmentynyt ja peruutti aina vähän äännellessään. Häntä kuitenkin viuhtoi villisti.
Tiistaina saatiin jo kunnon ääntäkin irti, mutta taidan jättää tämän tempun opettamisen myöhemmälle. Iineksellä tuntuu alkaneen murrosikä vasta nyt kunnolla. Ainakin se on ollut viime aikoina hyvin reviiritietoinen, kulkenut häntä pystyssä ja merkannut pihamaata useammin kuin vain sen normaalin yhden kerran.

Koirankeksit

Faktahan on se, että pidän todella paljon leipomisesta. Alalta on myös jonkinlainen koulutus, vaikka en leipuri ammatiltani olekaan. Kun tähän yhdistää suloisen mäyräkoiran ja kaksi kirjaa: Donna Twichell Robertsin Koiran keittokirjan ja Ingeborg Pilsin Kokkaa koiralle tuloksena mm. koirankeksejä. Ensiksi mainitussa kirjassa oli paljon keksien ohjeita, mutta niiden perustaikina oli usein sama.
Kirjassa oli ohje banaaniluille, joihin tulee:

7 1/2 dl täysjyväjauhoja
4 1/2 dl mysliä
5 soseutetua banaania
2 dl vettä
4 rkl muskottia
2 rkl kasviöljyä
2 rkl hunajaa

Ohjeesta tulisi 60-70 kpl keksejä, jotka oli tehty luunmuotoisella piparimuotilla.
Koska määrä oli noin hurjan iso, lähdin liikkeelle siitä, että minulla oli ylikypsä banaani ja halusin käyttää sen.

Keksit menossa uuniin.

Muussasin banaanin haarukalla ja sekoitin joukkoon silmämääräisesti jauhoja, kaurahiutaleita, neljänviljanhiutaleita, hunajaa, kanelia, muskottia, öljyä, maustamatonta jugurttia ja kurpitsansiemeniä, joita vähän rikoin sormilla. Oikeastaan laitoin taikinaan kaikenlaista, mitä kaapeista löytyi ja tuntui sopivan taikinaan. Nostelin taikinasta pellille lusikalla n. 20 nökärettä ja paistoin kirjan ohjeen mukaan 170 asteessa. Keksejä olisi pitänyt paistaa 30-35 min, mutta otin ne jo 20 min jälkeen pois.

Valmiit keksit.

Lämpimät keksit maistuivat Iinekselle, vaikka se oli ainakin tunnin kalunnut mehevää luuta. Itse sanoisin, että banaani maistuu mukavasti, samoin mausteet ja rakenne on hyvä. Keksit tuntuvat terveellisille, ensi kerralla laitan lisää hunajaa, nyt sitä oli vain purkin jämät.

Askartelua

Lomalla, kun on aikaa, tein Iinekselle yhtenä päivänä tällaisia hienoja solmuleluja, joiden sisään piilotin kuvassa näkyviä naminpaloja. Ohjeen löysin täältä.Tekniikan tajuamiseen meni jonkin aikaa, olin yrittänyt sitä aiemminkin, enkä ollut osannut. Matonkuteen olin leikannut aiemmin vanhasta paidasta, jolla ei ollut enää muuta virkaa.
Iines pääsi kokeilemaan lelua ja hetken päästä se oli ihan kuolasta märkä. Tuossa riittää puuhaa koiralle, niin saan itse olla rauhassa koneella. Lelun tekovaiheesta rauha oli kaukana. Iines varmaan luuli, että syön namit itse, enkä anna sille yhtään. Pitkään se jaksoikin istua vieressä ja tuijottaa ennen kuin meni sohvalle nukkumaan.

Näyttelyharjoituksissa

Viime päivinä Iines on vaikuttanut pelottomammalta kuin ennen, taitaa koira saada iän tuomaa itseluottamusta. Postikärryjä se ihmetteli kovasti, mutta uskalsi tulla haistelemaan niitä, eikä tarvinnut paljoakaan rohkaista. Tiistaina kävimme Arboretumissa kävelyllä. Taisi olla melkein liian pitkä matka Iinekselle (ja minulle), mutta mikäs sen mukavampaa kuin ottaa sen jälkeen yhdessä iltapäivätorkut. Täällä vietetään siis hiihtolomaa hyvistä ilmoista nauttien.

Tänään olimme viimeisissä näyttelyharjoituksissa ja Iines tapasi hieman yli vuoden vanhemman velipuolensa Akun. Koirissa oli selvästi samaa näköä, kasvonpiirteet ja silmät olivat varmasti äidiltä perittyjä. Iineksen häntä heilui puolelta toiselle ja selvästi se piti Akusta. Ehkä siinä oli tuttu haju, sukulainen!
Paikalla oli lisäksi vain karkeakarvainen 5 kuukautta vanha urospentu, jolle Iines näytti kaapin paikan. Taitaa se koiraneiti tiedostaa jo oman asemansa, mikä ei olekaan niitä alimpia...Iines sai huomiota oikein kerrakseen, kun oli ainoana urosten keskellä.

Näyttelyharjoitukset sujuivat todella hyvin. Ja ilman hihnaa, ihan vapaana! Eikä me edes oikeasti oltu harjoiteltu pöydällä seisomista, vaikka niin luultiin. Hih! Kohta kun pääsisi mätsäreihin! Kun pääsisin siellä harjoittelemaan, niin uskaltaisin joskus esittää itse Iineksen näyttelyssä. Nyt vaan jännittäisin ja se tarttuisi Iinekseen.
Ihana koirani nukkuu nyt sohvalla masu täynnä ruokaa ja tassut väsyneinä kävelystä ja leikkimisestä. On se niin söpö.

Kaupunkiretkellä kahvilassa

Ennen kahvilaan menoa harjoiteltiin kotona, miten siellä käyttäydytään. :)

Matkustimme hienosti bussilla keskustaan, ja jälleen kerran Iinestä kommentoitiin. Ihan hyvässä mielessä, mutta silti. On se kummallista!
Kahvila Vainuun tullessamme siellä oli pari koiraa, jotka kuitenkin lähtivät jo pian pois. Iines ei onneksi pelännyt niitä ja muutenkin se meni kahvilaan ihan mielellään (toisin kuin Mustiin ja Mirriin), matkallakin Iines olisi mieluusti käynyt muissa kaupoissa. Tilasin Iinekselle koirankeksejä ja itselleni vohvelin omenahillolla ja vaniljavaahdolla. Odotellessamme vohveleita Iines tutustui paikkaan:

                          Kadun tapahtumia oli kiva seurata ikkunasta.

                                   Mitä me sovittiin kotona siitä, miten tuolilla istutaan nätisti?

Kahvilassa oli sen verran tutkittavaa, etteivät keksit meinanneet maistua. Iines ehti kurkistamaan vähän keittiön puolellekin, kun se matalana otuksena luikahti portin alta. Tänne tullaan ehdottomasti vielä uudestaan, niin Iineskin tottuu paremmin paikkaan.

Kotimatkalla poikkesin kauppahalliin. Iines jäi ulkopuolelle odottamaan tutussa ja turvallisessa seurassa. Silti pikku-Iineksellä oli ollut kova ikävä, vaikka olin poissa vain hetken. Halusin ostaa koirien jauhelihaa, jota saa huikeaan 2,95 euron kilohintaan. Se oli vain loppunut, joten ostin Iinekselle vähän lihaisia luita ja kieltä. Kotiin kävelimme hienossa auringon paisteessa. Oli kerrassaan onnistunut kaupunkivierailu!

Iines on päässyt luiden lisäksi nauttimaan kulinaarisista kyvyistäni. Tein sille kaalipataa, johon tuli
- riisiä
- kaalia
- jauhelihaa
- porkkanaa ja
- valkosipulia
- siirappia

Hyvin näyttää maistuvan, kuppi on jälleen kerran tyhjä. On se mukavaa, kun joku tykkää mun ruuista. :)

Koirakahvila avattu Tampereelle

 

Uutuus: Koirakahvila Vainussa on oma ruokalista hauvoille

01.03.2012 - 09:45

Tweet

Kuninkaankadun varrella sijaitseva Vainu on kaupungin ensimmäinen virallinen koirakahvila. Kahvila aukeaa tänään torstaina.
Vuoden alusta on sallittu koirien tuominen kahvilaan, mutta Vainu on varmaankin ainoa paikka Tampereella – ehkä koko Suomessakin, jossa on koirille oma menu.
Koirakahvilan pitäjä Sari Kananen piirtää kahvilan liitutaululle joka aamu koirien oman ruokalistan. Päivittäin hän aikoo tarjota kolmesta–viiteen välipalavaihtoehtoa, jotka eivät korvaa normaalia ruokaa. Koirien ”leivokset” maksavat 50–80 senttiä kappale, ja niistä voi valita haluamansa setin.
– Koirien ruokareseptit ovat salaisia. Minulla on hyviä lähteitä, joita olen hyödyntänyt. Toiset koirat varmasti tykkäävät niistä.
Myös hänen myyntiin valitsemansa koiratarvikkeet ovat luksusta lemmikin arkeen. Niitä ei välttämättä muualta saa.
Toki Kuninkaankadun pikkukahvilaan saa tulla ilman koiraakin, jos haluaa silitellä karvakuonoja.
Sen sijaan kissojen on parasta pysyä poissa, sillä niistä koirat eivät välttämättä tykkää, ja voisi kissallakin olla kuumat paikat.
Koirakahvila Vainussa on käytössäännöt koirille. Koiran pitää olla kiinni remmissä, ja sen pitää osata käyttäytyä kunnolla. Seinillä on koukkuja, joihin koiran voi kiinnittää, jos haluaa lukea lehtiä.
– Koiran käytös on omistajan vastuulla, joten tämän pitää tuntea oma koiransa. Koiran pitää esimerkiksi osata syödä niin, ettei se ala puolustaa ruokaansa.
– Vainu on virallisesti koirakahvila. Kukaan ei tule sanomaan, että ulos. Myöntyvä vastaus on annettu jo valmiiksi.
Sari Kananen valitsi huolella liikepaikkansa, sillä Kuninkaankadun tienoolla koiria riittää. Lähellä ovat Hämeenpuisto, Pyynikki ja Pispala, joissa koiria vasta riittääkin.
Päivi Vasara
Moro
http://moro.aamulehti.fi/2012/03/01/uutuus-koirakahvila-vainussa-on-oma-ruokalista-hauvoille/

Tuonne pitää päästä pian! Kahvilan osoite ja aukioloajat löytyivät naamakirjasta:

Kuninkaankatu 31
ma suljettu
ti-pe 11-19
la 10-18
su 12-18