Murinaa

Iines on alkanut murista käytävästä kuuluville äänille. Ensin se murisee, nostaa hännän ylös ja tuijottaa ovelle tai menee eteiseen. Sitten se saattaa haukkuakin vähän, useinmiten sellaista pientä matalaa vuh vuh -ääntä, mutta joskus se päästää kunnon haukunkin. Kaikista äänistä se ei kuitenkaan välitä. Välillä itse en huomaa mitään ja lähes pelästyn yhtäkkistä haukahdusta. Nyt pitää olla tarkkana, ettei tuollainen tule Iinekselle tavaksi. Olen kieltänyt sitä ja kutsunut sen luokseni leikkimään. Samalla mietin, pitäisikö olla huomaamatta mitään. Neuvoja?

Iineksen silmät rähmivät edelleen jonkin verran, mutta niiden kanssa tullaan kuitenkin ihan hyvin toimeen.
Nyt, ollessaan 7 kk 6 päivän ikäinen, Iines painaa 7,3 kg.

Retki Pyynikille

Päätinpä aika yllättäen, että nyt lähdetään Iineksen kanssa retkelle. Ajattelin ensin Kauppia, mutta päädyin Pyynikiin. Täksi päiväksi oli luvattu kovia tuulia ja vähän arvelutti, onko tämä nyt sittenkään hyvä idea. Ajattelin kuitenkin käydä katsomassa miltä harjulla näyttää. Menimme bussilla Pyynikin harjulle ja kävelimme sieltä kotiin, yhteensä aikaa meni tasan kaksi tuntia siitä kun lähdettiin kotoa. Kannatti mennä, aurinko paistoi eikä tuullutkaan liian paljon. Joissakin paikoissa vaan tuli kunnon tuulenpuuska.
Kun päästiin vähän syvemmälle metsään, pois yleisiltä poluilta, Iines pääsi juoksemaan vapaasti. Innoissaan se tutkikin ympäristöään. Harjulla olikin kivikkoisempaa kuin muistin ja yhdessä kohtaa piti nostaa Iines kalliolta alemmas, jotta se pääsi polulla eteenpäin. Takaisin tultiin Ratinan kautta, eikä sen koirapuistossa ei näkynyt ketään. Ei mikään ihme, puisto oli täynnä lammikoita. Taidan unohtaa koko puiston, se näyttää aina niin luotaantyöntävältä. Pyhäjärven rannassa kävi kova aallokko ja aallot tietysti kiinnostivat Iinestä. Se kastelikin itsensä aika hyvin, onneksi sain kuivattua sitä hieman nenäliinoihin, ettei se vaan vilustu. Loppumatkasta olisi luullut, että Iinestä väsyttäisi, mutta hyvin se jaksoi leikkiä vastaantulleen kahdeksankuukautisen koiran kanssa. Kotona se sitten simahtikin sohvalle.

Jänis vainuttu!

Eilen illalla kävin Iineksen kanssa yhdeksän aikaan ulkona ja erään kerrostalon isolla nurmikolla oli jokin iso möykky. Huomasin sen olevan jänis tai oikeastaan rusakko. Iines ei vielä ollut huomannut mitään ja jänis oli jähmettynyt paikoilleen. Koitin vaivihkaa näyttää jänistä Iinekselle, välimatkaa meistä pupuun oli noin 6-7 metriä. Olisi niin tehnyt mieli päästää Iines vapaaksi! Mutta heti jäniksen takana oli pensasaita ja sen takana autotie ja risteys. Vaikkei nuo kadut ole niin kovin vilkkaita, niin se olisi ollut liian vaarallista. Jänis liikahti ja Iines huomasi sen. Kimppuun! Miten nopeasti noilla lyhyillä jaloilla pääseekään! Ja töks, vauhti pysähtyi kuin seinään: flexin viisi metriä oli kulutettu loppuun. Otan osaa Iines. Jänis pakeni pensasaidan läpi tielle. Lähdimme Iineksen kanssa perään ja Iines nuuhkikin seuraavaa nurmikkoa innoissaan pitkään. Se ei kuitenkaan osannut seurata jälkeä oikeaan suuntaan, jonne olin nähnyt jäniksen pinkovan. Kun Iines oli haistellut kyllikseen lähdimme kotia kohti.

Mäyräkoirakoru

Löysin jokin aika sitten Joulutorilta mäyräkoirariipuksen ja pakkohan se oli saada. :)

Iineksen joulu

Iineksen joulunviettoon kuului metsäkävelyitä, pallonheittoa ja...

... leikkimistä Lissu-koiran kanssa. Joulurauha melkein särkyi, kun koirille meinasi tulla riitaa ruoasta.

 ... vierailu mummin luo, missä Iines makoili pöytien alla ja otti pienet unosetkin.

 Lahjojakin Iines sai....ei toisin noita kaikkia.

 Jokos se kuvaaminen riittäisi? Vähän yksityisyyttä kiitos!

 Niin, joululahjasta...olin ostanut Iinekselle eläinkaupasta hienon pehmoeläinlinnun, joka piti vielä ääntäkin. Se oli pian tuhottu ja täytteet kaivettu ulos. Ainakin lintulelu oli erittäin mieleinen! Ja sehän se oli tärkeintä. Silti olisin luullut sen kestävän kauemmin, kun lelu kerran oli tehty juuri eläimille. Tein lintulelun äänipillistä, täytevanusta ja vanhasta sukasta uuden lelun. Ensi kerralla ostan Ikeasta (tai kirpputorilta) Iinekselle pehmolelun, ne ovat kuulemma kestäviä. Niiden käyttöohjeissakin lukee, että niitä "on mukava riepotella".

Hyvää joulua

 

Agilityä!

Päästiin Tamskin hallille kaverin kanssa kokeilemaan agilityesteitä. Paikka näytti ihanalta koirien leikkikentältä, oli tunneleita, pujottelukeppejä ja hyppyesteitä. Iines tuntui viihtyvän ja kokeili isojakin esteitä, eikä pelännyt yhtään! Välillä se palasi tunnelista samasta päästä tai meni muuten jostain helpommasta kohdasta, muttei se mitään. Rauhallisen luonteensa ja korvien toimivuudenkin takia agilityura voisi vaikka sopiakin Iinekselle. Mukana oli tutut karvakuonot Tesla ja Oona. Agility-konkari Oonakin pääsi lopuksi näyttämään (ja kuuluttamaan haukullaan) kaikille, että nyt kannattaa katsoa mestaria. :)
Lopuksi käytiin vielä kävelyllä metsässä.

                                 Kaikenlaisia esteitä.
 

                               Iines umpitunnelin luona.

                               Mikäs kiiluvasilmäinen mörkö se sieltä tulee? Oona, Iines ja Tesla.

Koirien joulurauha julistettu

Tänään osallistuimme Iineksen ystävän Teslan ja ei-enää-niin-vihollinen Oonan kanssa Hämeen kennelpiirin kynttiläkulkueeseen, joka kulki Hämeenpuiston päästä päähän. Meilläkin oli lyhty mukana ja Iineksellä oli villapaita ja heijastinliivi päällä. Onneksi enää ei satanut, paikalla oli kuitenkin aika paljon ihmisiä ja vielä enemmän varmaan koiria, yhdelläkin ihmisellä oli neljä koiraa. Iinestä vähän jännitti, kun oli niin paljon koiria, mutta kun päästiin alkuun, niin kävely sujui mallikkaasti. Perillä koirat saivat hienon lahjapaketin ja ihmisille oli tarjolla glögiä ja piparia, jos jaksoi jonottaa (minä en jaksanut). Koirille julistettiin joulurauha (Iines ja Oona kuulolla!), joka mukaili paljon Turun joulurauhan julistusta. Lopuksi laulettiin Maa on niin kaunis. Oli mukava tapahtuma, ensi vuonna uudestaan.

                                  Iines on juuri päässyt perille puiston toiseen päähän.

                                  Ihmisiä koirineen.

 Iineksen lahjapaketti: hammasharja, hampaidenharjausohjeita, purupatukoita ja terveellisiä nameja. Lisäksi saatiin kiva pieni laukku.

Aamukävely ensilumessa

Myöhään eilen illalla satoi lunta ja sitä oli heti mentävä katsomaan. Iines oli innoissaan: se juoksenteli sinne tänne, maistoi lunta ja jahtasi heittämääni lumipalloa. Pelko lumen sulamisesta aamuksi oli turhaa, niinpä lähdimme nauttimaan auringosta ja valkoisena olevasta maasta.

                                  Mitäs tämä on?

                            Auringonnousu Kalevan harjulta Iidesjärvelle päin.

                                           Siellä on orava!

                                  Kalevan harjun mäntymetsää aamuauringossa.

                              Sorsia Iidesjärvellä.

                                  Huomioni on sinun.

Kaveri kylässä

Iines sai tänään kylään samanikäisen kaverinsa Morjenksen. Vähän jännitti miten ne tulee toimeen, kun ne olivat tavanneet aiemmin kerran ja siitäkin on jo aikaa. Lisäksi hieno tutustuttamisidea pihamaalla meni uusiksi ja vein Morjenksen suoraan sisälle Iineksen reviirille. Avasin ulko-oven varovasti ja koitin mennä edeltä sisään, kun Morjens oli heti menossa innokkaasti sisään. Vähän Iines katsoi, että mitäs tää nyt on, ja päästi jonkinlaisen vinkunan ja murahduksen välimuodon. Hyvä kun sai hihnan pois, niin koirat aloittivat jo leikin. Painien kuluikin melkein koko ilta, välillä käytiin ulkona lenkillä. Leikkimisestä tuli tietysti kova jano ja vettä sai koko ajan lisätä kuppiin. Onneksi otin matot pois, Iinekselle sattui vahinko. Koirat tulivat tosi hyvin toimeen ja tietysti se toisella oleva lelu oli parempi kuin oma, samoin ruoka. Koirat söivät toistensa ruokaa, mikseihän oma maistunut? Morjenksen maha taisi mennä vähän sekaisin, kun se vähän pulautti pikkumatolle, jonka olin tuonut sille, ettei lattialla tarvisi maata. Onneksi se on helppo pestä.
Sain hyvää kokemusta, millaista olisi kahden koiran kanssa. Aika huliviliä! Pitäisi pitää enemmän kuria, toinen toiselle puolelle ja toinen toiselle, eikä mitään pelleilyjä hihnassa. Sain onneksi apua ulkoilutukseen, niin pääsin vähän helpommalla. Haastavampaa olikin saada koirat kulkemaan portaissa viidenteen kerrokseen, kun hissi meni juuri tänään rikki (arvatkaa kuka huomasi vian ja jäi sinne jumiin aamulla?). Iines nyt menisi itsekin portaita, mutta kantaisin sen mieluummin sen selän takia. Morjens arkaili portaita ja se piti kantaa sylissä. Siitäkin selvittiin, kunnes juuri viimeisellä kerralla, kun oltiin menossa alas, Iineskin päätti olla kulkematta omin tassuin portaita. Jes! Laskin sitten toisen alemman kerroksen käytävälle, ja toivoin sen pysyvän paikallaan, sitten hain toisen koiran. Selvisimme!
Ilta oli oikein mukava ja koiria oli hauska katsella!

                              Ylimmät ystävykset.

                                 Tämä ei ole sitä miltä se näyttää, Iines ei ole saanut raivotautia. :)

                                        Älä sää kuule ala mulle!

                                   Mäkin haluan tuon lelun!

                                              Morjens.

                                   Lopulta ikiliikkujat pysähtyivät.

Pöllö

Pöllön ja Iineksen kohtaaminen:

Iines oli kovin innoissaan pöllöstä. Harmi Iinekselle, sillä noin hienoa pöllöä en aio luovuttaa tämän enempää sen hampaisiin. Lopulta se piti piilottaa kaappiin pois Iineksen ahnaista silmistä.